Voiko kamalampaa yötä olla takana? Nukuin ekan pätkän n.23.30-02.30 suht hyvin tosin vessassa ramppasin kolme kertaa ja hiki virtas ihan hulluna. Puoli kolmen jälkeen en saanu enää millään unta, kun henki ei meinannu kulkea, hiki jatkui norona virtaamistaan, kurkku oli ku saharan autiomaa ja makkarissa oli tautisen kuuma. Mieskin tuskastui kun pyörin sängyssä kokoajan, kun hyvää asentoa ei meinannut löytyä sitten millään. Hermostuin tuohon tukaluuteen ja nousin ylös koneilemaan. Joskus puoli neljän aikoihin alkoi taas väsyttää, niin, että silmät alkoi lupsahdella lupaavasti kiinni ja mähän sitten yritin mennä takas miehen viekkuun. Taas alkoi sama pyöriminen ja hyöriminen eikä siitä mitään tullu. Tyynyineni lähdin sitten nukkumaan tuolle aikaisemmin hyväksi havaitulle sohvalle, joka sekään ei tuonut nukkumattilandiaa yhtään lähemmäs. Pyöriskeltyäni hetkisen siinäkin luovutin ja menin ulos istumaan kunnes hermostuin yhden linnun joikaukseen. Koneilin taas hetkisen ja kun väsymys jälleen kävi aivan tautiseksi laitoin korvatulpat (sen linnun takia) ja kupsahdin olkkarin sohvalle. Sitten tuli peaceful uni enkä herännyt ennen kellon soittoa kertaakaan eli yay melkein toiset kolme tuntia unta putkeen.
Neukkulahäppeninki oli ohi nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kenties johtui siitä, että nyt oli eri neukkutätsy ja -lääkäri. Rutiinit äkkiä läpi ja pihalle. Kaikki kondiksessa paitsi, että oli kuulemma outoa, et mun paino ei ollu noussu vähän yli viikossa kuin 200g ja ettei mul oo turvotusta. Ööh minkäs minä sille voin? Parempi mun mielestä näin kuin se, että kiloja tulis roppakaupalla joka viikko. ja turvottais nii, et ei pystys käveleen limppujalkojen kanssa. Lääkärikin oli oudon epävarmana eikä ihan 100% tienny, et onks Kale rt:ssa vai ei ja ei kuulemma kai ollu vielä kiinnittyny sitten kuitenkaan!? Kyllä tuli ikävä omaa neukkutätiä ja sen varmoja otteita. En ehdi sitäkään näkemään enää kuin kerran ja sitten se jää lomalle ja mun täytyy tulla toimeen noitten epävarmojen keissien kans...nouu! Vähiten kaipaa tommosta just loppumetreille. No, ehkä kenties mä selviän kun muutkin samalla tyypillä asioivat viimesillään olevat kanssasisaret joutuu selviään.
Pakko koittaa mennä nukkumaan uuestaan kun päätä särkee ilkeesti. Menis ny edes tää saakelin flunssa tiehensä. Mä en jaksa!
Neukkulahäppeninki oli ohi nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kenties johtui siitä, että nyt oli eri neukkutätsy ja -lääkäri. Rutiinit äkkiä läpi ja pihalle. Kaikki kondiksessa paitsi, että oli kuulemma outoa, et mun paino ei ollu noussu vähän yli viikossa kuin 200g ja ettei mul oo turvotusta. Ööh minkäs minä sille voin? Parempi mun mielestä näin kuin se, että kiloja tulis roppakaupalla joka viikko. ja turvottais nii, et ei pystys käveleen limppujalkojen kanssa. Lääkärikin oli oudon epävarmana eikä ihan 100% tienny, et onks Kale rt:ssa vai ei ja ei kuulemma kai ollu vielä kiinnittyny sitten kuitenkaan!? Kyllä tuli ikävä omaa neukkutätiä ja sen varmoja otteita. En ehdi sitäkään näkemään enää kuin kerran ja sitten se jää lomalle ja mun täytyy tulla toimeen noitten epävarmojen keissien kans...nouu! Vähiten kaipaa tommosta just loppumetreille. No, ehkä kenties mä selviän kun muutkin samalla tyypillä asioivat viimesillään olevat kanssasisaret joutuu selviään.
Pakko koittaa mennä nukkumaan uuestaan kun päätä särkee ilkeesti. Menis ny edes tää saakelin flunssa tiehensä. Mä en jaksa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti