Kipuilua

Ärsyttää ihan suunnattomasti, että flunssa sitten otti ja pukkasi vielä tähänkin väliin tai no en tiä vielä onko tää välttis ihan flunssaa viä, mut ainakin kurkku on aivan helkkarin kipeä:/ Muuten kaikki hyvin ja vauva köllöttelee edelleen mahan puolella, mikä on ihan hyvä juttu.

Juhannus alkoi meillä mukavasti Juhannuskonferenssilla jonne lähdettiin torstai-iltana. Kerittiin sopivasti nuorten kokoukseen ja sen jälkeen lähdettiin nukkumaan, ei tosin telttaan niinkuin edellisinä vuosina, vaan miehen mummulaan. Ei meinattu kyllä millään päästä nukkumaan asti, kun vaan ihailtiin maisemia ja fiilisteltiin. Perjantaina ajeltiin aamutuimaan takaisin konffaan opetuksia kuulemaan. Jaksoin ihan kohtuu hyvin siellä, mutta kuuden aikoihin iltasella tuli mitta täyteen, kun selkä alkoi kipuilemaan inhottavasti, niin lähdettiin sitten kotia kohti. Lauantaiaamuna lähdettiin kukonlaulun aikaan junalla kohti Turkua. Jostain syystä puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi aivan tolkuttomat selkäkivut eikä happikaan meinannut taaskaan kulkea. Iski paniikki niinkuin jokakerta, kun taju meinaa lähteä. Vaihtelin asentoa ja mies yritti hieroa, mutta ei siihen mikään meinannut auttaa ja olinkin ihan varma, että matkan määränpää taitaisi risteilyn sijasta suuntautua Tyksiin. Onneksi sitten tajusin mennä kyljelleni makaamaan vapaalle penkille ja se sitten helpotti ja sain nukuttuakin jonkinverran. Turussa olin jo niin hyvässä kuosissa, että suunnattiin laivailemaan. Oli ihan tajuttoman mukavaa vain olla ja nauttia auringosta ja miehen seurasta. Hitusen oli etukäteen hirvittänyt ajatus laivallisesta känniläisiä, mutta eipä siellä onneksi niitä kauheasti ollut. Rauhallista oli kaikinpuolin. Sunnuntaiaamuna oli sitten edessä takaisinpaluu ja voi luoja mua ahdisti ia pelotti ihan tajuttoman paljon se junamatka, mutta onneksi samanlaisia ongelmia ei ilmenny enää vaan sain chillata ihan rauhassa niinkuin normimatkustaja. Kotia kun päästiin siinä vähän ennen puoltapäivää, niin kömmittiin samointein parin tunnin päikkäreille ja sitten taidettiin kattoa pari leffaa. Oli kyllä harvinaisen chilli sunnuntai. Siinäpä se oli meidän juhannus lyhykäisesti.

Huomenna on vuorossa vika neukkulääkäri ja niih ei hajuakaan mitä siellä käydään läpi. Kaiketi kaikki samat jutut kuin ennenkin. Mä luulen, et Kaletsu ei oo enää raivotarjonnas, kun hikkailukohta on ainakin muuttanu paikkaa. Enää se ei tunnu tuol lantion sisällä vaan kyljessä :/ Hoppas luuloni osoittautuu vääräksi, kun kauhukuvissa jo pyörii sektiot sun muut suuremmat toimenpiteet. Ääh ehkä mä jatkan huomenissa enempi, kun olo on sen verta kökköinen.

Muisteloita yms

Voihan juhannus. Pienenä se oli aina yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Sillon käytiin aina isän tai paapan kanssa hakemassa juhannuskoivut kuistin sisäänkäynnin molemmille puolille. Mummon kanssa sidottiin kaikille vihdat ja sitten mentiin saunomaan. Kunnon löylyjen jälkeen me muksut saatiin juhlan kunniaksi limupullolliset. Limsahan ei sinänsä ollut mikään harvinaisuus enää silloin, mutta meillä ei äippä suostunut ostamaan limsaa kuin juhannuksena. Kaikki muut juhlat mentiin mustaviinimarjamehun voimin. Voi pojat miten spessua se aina oli, kun sai oman pikku lasilimupullon juotavaksi saunan jälkeen ulkona istuskellessa ja kesää haistellessa. Silloin vielä vietettiin juhannus isolla porukalla sukulaisten kesken ja kivaa oli.

Nykyisin juhannus sekoittuu mihin tahansa muuhun pyhäpäivään. Ei sitä enää odota kuin kuuta nousevaa eikä siihen liity mitään toteuttamiskelpoisia traditioita. No saunominen ehkä, mutta sekin jää tämän vuoden osalta. Ikävä omaa lapsuutta ja niitä pieniä asioita, mitkä teki niin älyttömän onnelliseksi. Voi nyyhky mua taasen. Herkistelyt vaan pahenee päivä päivältä samoin kuin vollotuskohtaukset. Oon ihan uuno.

Aiotaan uhmata menkkakipuilua ja lähteä lauantaina laivalle chillaamaan. Toivoa sopii, että Kale pysyy kiltisti vielä tuolla vatsan puolella eikä ala yrittään pihalle keskellä aallokkoa. Vähä riskaapelia joo, mut matka oli huisissa tarjouksessa ja just neukkutätikin piti luentoa siitä, kuinka ensisynnyttäjällä menee useimmiten yliajalle. Ei se onneks oo kuin vuorokauden matka, niin siitä selvinnee kivasti.

Oon superinnostunu intoilemaan kestovaipoista ja kauheasti oon yrittäny lukea matskua ja ottaa selville mikä mitenkäkin toimii ja arvailla mimmosista vaipoista kandeis lähtee liikenteeseen. Haluisin päästä siihen pisteeseen, et osaisin näppärästi käyttää kierrätysmatskuja vaippojen tekoon, mut hiisi vieköön ku on vaikeeta, ku en viel oikein kunnolla tunnistaa ihan kaikkia hyviä materiaaleja ja niidenkin käytön kanssa, jotka tunnistan, oon aika epävarma. Mistä ihmeestä saa jonkun ammattilaisen mukaan vaikka kirppiskierrokselle näyttämään kädestä pitäen tälle ladylle, et mikä matsku sopii?? Oiskohan kestovaippayhdistyksellä semmosta palvelua? Pitääkin kattoa.

Huomenna pamahtaa rv35 lasiin ja apuuva aika loppuu kesken. Kohta pikkanen on täälä ja mä en osaa mitään :/ Tai no kyl mä uskon selviäväni loistavasti, mut kun koko ajatus vauvasta, sen hoidosta ja äitinä olosta on totaalisen utopistinen. Joo pienet skitsoilut meneillään mun pääkopassa, mut kaippa tääkin on ihan normaalia. Kauheasti jo toivoin, et Kale syntyis asap, et pääsisin kaikista näistä valaskipuiluista mut sitten juttelin yhen sukulaisen kanssa, joka on äippäneuvolassa terkkana ollu jo monta kymmentä vuotta, ja se sanoi, et sen helpommalla pääsee mitä kauemmin vauva kohdussa viihtyy. Ei oo niin paljo ongelmia syömisien kanssa kuin ennenaikasilla ja keuhkotkin ehtii valmiiksi kunnolla jne.

Joo, mutta tää täti, kohta äippä, menee nyt nukkumaan, kun aivot ihan selkeästi käy ylikierroksilla. Oikein loistavan ihanaa juhannusta joka iikalle^^

Wazzup

Eilen oli kaiffari ja sen mies visiteeraamassa ja voi elämä oli mukavaa. Piristyin ihan tajuttomasti ja nyt olo on kuin uudestisyntyneellä. No joo hitusen tätä superoloa vavisuttaa jo lähes viikon vierailulla olleet menkkakipumaiset kipuilut. Kaiken lukemani perusteella nämä nyt kaiketi on niitä oikeita avaavia jomotuksia, mutta tiedä häntä sitten. Oikein mukavana lisänä on vielä super sekaisin oleva vatsa, joka kuulemma myös voi olla synnytystä ennakoivaa toimintaa, mutta mistä hiisistä sitä voi sitten kuitenkaan varmaksi tietää mikä mitäkin on ja mitenkä päin. Paitsi että en usko, että tää mitään vatsatautia on, ku tää on ihan erilaista. No ehkä neukkulantädillä on huomenna vastaus näihin mun pimeisiin olotiloihini.

Kale hikkailee ties monettako kertaa tänään. Pientä huolta aiheutti aiemmin päivällä Kaletsun outo hiljaiselo ja meinasin jo mennä ihan paniikkiin. Edes kakun syönti ei saanu mitään aikaseksi. Mies onneksi jaksoi taas kerran rauhoitella mun ylivilkasta ja hysteeristä mieltäni. Aikani liikkeitä odoteltuani söin puolikkaan jätskin ja se tehos sitte saman tien Thank God! Tuosta etiäpäin Kale onkin sitten ahkerasti potkuskellu ja mä oon saanu totaalisen mielenrauhan^^ Ihanata!

Kyllä taas tuli tänään huomattua, että hormonit hyrrää lahjakkaasti, kun katottiin miehen kanssa e3-messuja ja siellä sitten esiteltiin semmonen eläinpeli, missä oli tiikerinpentu. Sitä tuli esittelemään semmonen joku oisko ollu 8-10v tyttö. (http://www.youtube.com/watch?v=Va-NXzhciVM&feature=related). Se tyttö sitte leikki sen tikrunpennun kanssa ja meikä vaan vollotti, kun tikru oli niin söpö ja se tyttö oli nii herttanen. Ei hyvää päivää! No joo ei kait se toisaalta mikään ihme ole, kun vollottelen muutenkin nyt niin herkästi.

Onnellisempi tyyppi

Heräsin viime yönä tasan kerran vessaan ja muutenkin nukuin kuin tukki ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Tämä kaikki mahdollistui tasan sillä, et muutin meidän ylipehmeästä halpis jenkkisängystä mun viime syksynä ostamalle törkeän kalliille sohvalle nukkumaan. Sohvan penkkiosuus on just sopivasti kallellaan, niin et vatsa sekä selkä on tosi soppelinihanasti just oikeessa kulmassa ja tuettuna ilman ylimääräisiä tyynyjä ja muuta sälää. Ilma kulkee loistavasti etenkin kun jättää vielä ikkunan raolleen. Mä oon niin happyhappy!

Ei mun oikeasti sillä sohvalla pitäny alunperin nukkua, mut tulistuin miehelle niin kovin ja muutenkin kun eilinen oli just semmonen kaikki kaatuu päälle enkä mä kerkee alta poies. Tuon sohvalle nukkumaan menon piti siis olla pelkkä angstiliike ukolle (joo hivenen lapsellista, mut toisaalta oon melko varma, et aika moni muukin ois toiminu hormonihöyryissään ihan samoin siinä tilanteessa), mut sitte ku siinä makoilin ja uni tuli melki het, niin siihen tämä mamma sitte hyyty. Nyt on niin levänny olo eikä selkä vihottele yhtään niinkuin normiaamuisin.

En tiiä missä unihorroksessa olin, mut yöllä ajattelin unessa tai realityssä tai jollain muulla ihme levelillä, et apua lapsivedet tulee tähän sohvalle kohta ja sitte tää on ihan pilalla :D

Ärrinmurri rv 33+5

Mä oon niin tajuttoman väsyny jokaikisellä levelillä, ettei oo tosikaan. Ilmaa on vaikea saada ja vähän väliä mun hapenotto menee semmoseksi haukkomiseksi mikä puolestaan johtaa siihen, että joka kerta mulle meinaa iskeä paniikki. Kaiken lisäksi ei oo enää toivoakaan, et pystyis istumaan autossa edes tuntia putkeen. Eilen meinaan tuli sekin todettua, kun taju meinas lähteä ja kylmä hiki nousi otsalle takapenkillä istuessa. Selkää särkee törkeän paljon ja hormonit on vallassa. Itkeskelen vähän väliä mitä tyhmemmille asioille ja vihoittelen pienistä. Olen siis aivan loistavaa seuraa:D Eikä tätä ryöppyä helpota yhtää se, että yöt jää kerta kerralta lyhyemmiksi ja unen laatu on tosi huono. Juu keho se vaan kivasti valmistautuu tuleviin koettelemuksiin kaikin puolin, mutta eikö se nyt oisi voinu hivenen myöhemmässä vaiheessa aloittaa moisia komplikaatioita.

Vauvan vaatteet on pyykätty ja lähestulkoon kaikki vaadittu hankittu lukuunottamatta hoitopöytää ja kaikkea pikkutilpehööriä. Kyllästyin jahkaamiseen huuto.netissä ja päädyin tilaamaan vaunut Saksasta. Nyt sitten jännityksellä saa odottaa, että mimmosella aikataululla ne tulee ja onko kuinka laadukkaat sitten loppupeleissä. Myyjä ainakin sanoi, että kaikki suomalaiset käyttäjät ovat olleet varsin tyytyväisiä ko. malliin ja sen ominaisuuksiin, että toivotaan parasta.

Vilinää kerrakseen

Aikamoiset pirskeet on nyt onneksi takana päin ja selvisin niistä jotenkuten hengissä. Serkun yo-juhlia valmisteltiin leipomalla kuin hullut pari päivää ja koko homma huipentui sitten itse juhliin, jotka oli kyllä aikamoisella väkimäärällä siunatut. Tuskin koskaan oon ollu yo-juhlissa, missä väkeä ois rampannu noin tiuhaa tahtia yhtäjaksosesti 6h. Minä ja pari apulaista yritettiin pitää tiski -ja kakkupuoli kondiksessa. Nonstop massaryntäyksen takia mulla meni koko juhlat ihan ohi ja en juurikaan ehtiny jutskailemaan ihmisten kanssa. Ainoat asiat mitä kerkesin edes ajattelemaan oli, että mikä kakku seuraavana, onko seuraava kahvipannulline valmis ja mistä saan uuden kuivauspyyhkeen. Hivenen olin rättipoikkikuollu ku talo vihdoin tyhjeni ja joo voin kertoa, että uni maistui. Aika rankkaa oli ja muutamaan otteeseen kävi mielessä, et miten ihmeessä jaksan, mut niin vaan taas selvisin kivasti. Kommenttia tuli taas vähän väliä pienestä mahasta viikkoihin nähden. Aivan kuin mä sille jotain voisin, että maha on kokoa pieni. Se ei vain kasva määräänsä enempää ja mä en voi sille mitään, että kaikilla siellä olleilla kommentoijilla oli kuulemma näillä viikoilla size hervoton tankki. Hitusen paha mieli jäi noista. Oudoin juttu oli kun joku ihan random tyyppi tuli yhtäkkiä mun eteen, tökkäs sormella mun mahaa ja kysy, et onko tuolla joku ja sitten se häipy. Olin ihan wtf??

Eilen visiteerasin kasvukontrolliultrassa ja Kaletsu oli kasvanu oike rytinällä, nii et mitat vastas jo vähän enempiäkin päiviä ja painoa oli mukavat 1,9kg. Lääkäri sanoi, et odotettavissa on noin 3,2 kilonen kaveri. Niin, että se siitä pienestä kaiffarista :D. Hivenen kasvu tai siis paino menee keskikäyrän alapuolella, mutta ero siihen tilanteeseen missä edellisessä ultrassa oltiin on parantunu normaaliksi. Poika kunnossa ja kaikki hyvin kaikinpuolin^^ Poitsukka chillailee jo raivotarjonnassa ja totisesti toivon, ettei se keksi alata kääntyilemään enää. Neukkulassakin oli kaikki ok ja tästä eteenpäin ravailen siellä nyt sitten parin viikon välein.

Pinnasänkykin saatiin ostettua tässä taannoin ja sen mies kasasi yksinään viime yönä, kun meikä nukkui. Enää vaunut pitää hankkia ja sitten on isoimmat ostokset siinä ja hankkimatta semmoset juskat kuin vaipat ja muut pikkusälät. Aloin jo noita vauvanvaatteitakin pesemään varmuuden vuoksi ja niin no eniten siitä syystä, että saan ne sitten viikattua jotenkin järkevästi jonnekkin.

Väsymyksen määrä on triplautunu ja ei oo enää toivoakaan mistään katkottomista yöunista. Vessassa pitää juosta vähän väliä ja kaikki pienetkin äänet häiritsee. Onneksi korvatulpista on ainakin pieni apu ja niiden avulla pystyy nukkumaan vähän vähemmän katkottomasti.

Rv 32+1

Tässä viä masukuvaa päivän piristykseksi tai kauhuksi :D

Väkräilyjä

Eilinen päivä kului varsin sutjakkaasti serkun yo-juhlia valmistellessa tai siis lähinnä niihin leipoessa. Oli kyllä selkä hivenen jumissa kun kotio pääsi, mut ainakin uni maistui ihan tolkuttoman hyvin. Tänään illalla homma jatkuu taasen ja lauantakina on se suurin ja raskain urakka edessä, mutta no ainakin sitten voi taas hyvillä mielin lepäillä seuraavalla viikolla, kun tietää tehneensä jotain hyödyllistä.

Kaletsu on alannu mönkimään ihan älyttömän paljon etenkin iltaisin. Useimmiten se ikäänkuin muljuu tuolla vasemmalla puolella ja sitten kivasti potkii suoraan tohon oikealle puolelle kylkiluiden alle. Mä en tiedä mitä ihmeen paikkoja se mussa painaa, kun välillä tulee semmosia inhoja olotiloja, et henki ei meinaa kulkea sitten millään. Päähän tulee tolkuton paineen tunne ja vatsaa kiristää. Oon jo pariin otteeseen ollu ihan varma, et taju lähtee ja edessä ois sairaalareissu, mut sitte se olo onneks aina lopulta menee poies. Yks mikä aiheuttaa tota ainakin on se, et jos vahingossakin syö liikaa, nii sitten se iskee heti. Kait Kaletsu punkee itteensä mun vatsalaukun päällä tai jotain. Niin inha olo siitä kyllä tulee silti, et haluisin et tää loppuraskaus ois asap ohi. Viikkojakin onneks on jo se 32+ et eiköhän tää tästä^^ Maanantaina on kasvukontrolliultra ja veikkaan, et toi jätkä on kasvanu kyllä vähintääkin yhtä paljo ku normi vauva. Äippäkin sanoi, että mun maha kasvaa silmissä, joten pakkohan ton jätkänkin on kasvaa kait.

Polttaritapaamine on ens viikolla ja jo valmiiks ressaa sekin. Ehkä hivenen oon liikaa ottanu järjestelyvastuuta näille vikoille viikoille. Varsinkin kun ei oo ees mitään hajua eikä tajua pääsenkö ite ees osallistumaan koko polttareihin. Vähän veikkaan, et tää tyttö on laitoksella ku muut bailaa. Aika tylsää, mut minkäs teet. Pääasiahan se kuitenkin on, että itse juhlakalulla on loistopartyt mitkä se muistaa lopun elämäänsä:)

Ja näin

Hyvin selvisin juhlista ja kakkujen teosta, vaikka no joo meinas kyllä hermot pamahtaa jossain välissä, ku ympärillä hääri jos jonkinmoista kyselijää ja ihmettelijää. Hermoni sain pidettyä kurissa kakkujen koristeluun asti, kunnes ärähdin aika voimakkaasti turpien tukkoon laittamisesta ja mun rauhaan jättämisestä edes hetkeksi. Ton ärähtämisen jälkeen tyypit häipy häirittemästä ja sain rauhas tehä valmiiks ja sitte olinkin jo taas paaljon paremmalla tuulella. Osaksi tuokin ärähtämisen leveli johtui siitä, että takana oli katkonaiset 4 tunnin unet, kun olin miehen kanssa pikkuveikalle baarikuskina. Hiemanko meikäläisen mahaa töllättiin klubeilla ja tunsin itteni niin superisoksi virtahevoksi pienten ja laihojen neitosten rinnalla. Kaikista parasta oli, et jotkut keski-ikäset naiset antoi kerranki loisto ohjeita miehelle ja olivat ihan kauhuissaan siitä, miks se on raahannu raskaana olevan vaimonsa paikanpäälle :D Ohjeistusta mies sai muunmuassa siitä, mitenkä vaimoa pitää aina kuunnella ja helliä. Hehee kerrankin noin^^

Sukulaisiakin oli taas niin ihanansuperkivaa nähdä..Not. On kuulemma kauheen pieni maha mulla ja sitä ja tätä ja ai en oo töissäkään tällä hetkellä. Oli tosi ihana koettelemus taasen ja ens lauantaina jatkuu, kun on serkun yo-juhlat ja mies ei ees tuu sinne mun tueksi ja turvaksi:/ Sniif.

Mun yöt alkaa olla aikamoisia koetinkiviä. Selkää särkee tasaiseen tahtiin joka päivä oikealta puolelta ja yöllä ei ensinnäkään oikein tiedä mitenkä päin olis ja toisekseen vessareissuilla saa rampata tunnin välein. Huhhuh! Yhä enenevässä määrin oon alannu näyttää nuutuneemmalta aamu aamulta. Kaletsu on vaan innoissaan kaiketi, kun hikkailut on lisääntyny hurjasti ja samoin liikehdintä. Koko vatsa huojuu puolelta toiselle aikamoisella vauhdilla ja potkujen teho on vähintäänkin tuplaantunu. Kaks kuukautta öbaut pitäis vielä jaksaa ja sitten alkaa seuraava vaihe, joka kaiken kuuleman mukaan on entistä raskaampi. Saapi nähdä miten käypi.