40+1

Unta takana noin 4h ja meikä on pirteä kuin peipponen, ainakin vielä toistaiseksi. Joskus kahdeksan aikaan illalla alkoi tulla epäsäännöllisiä supistuksia ja olin niin riemuissani, et nyt finally se loppurutistus alkaa. Puoli yhdestätoista eteenpäin kellottelin niitä, kun tuli sen verran tiuhaan, mutta sitten ne alkoi hiipumaan ja loppuivat lopulta kokonaan. Menin sitten nukkumaan siinä toivossa, että ne alkais vahvistua uudestaan, mutta blah. Puksuttelin unta noin yhdestä viiteen ja on hitusen semmonen puulla päähän lyöty fiilis. Oisin ehkä nukkunu pitempäänkin, mut viiden maissa iski kauhee jano ja kun pääsin keittiöön niin huomasin meidän takapihalla naapurin kissaneidin jonka viime vierailusta on yli kuukausi aikaa. Kerittiin jo miehen kanssa pelätä, että sille on sattunut jotain, mutta ei onneksi:) Siellä se aidan päällä oli ja ihmetteli ja tuli heti tervehtimään. Eihän siitä sitten malttanut nukkumaan mennä suoriltaan vaan jäin leikkimään sen kanssa. Neiti lähti sitten painelemaan ja mä yritin mennä takas sänkyyn koisaamaan, mutta kramppaava selkä ei tuonu kovinkaan toivottua tulosta. Lähdin sitten pienelle käpyttelyreissulle vähän niinkuin toivoen, et vetreän selän lisäksi se sais aikaan supistuksia. No ainakaan vielä ei oo havaittavissa muutakuin harkkareita. Ehkä tänään pitää vetästä kunnon suursiivous jospa se vaikka auttais, jos ei muuta niin ainakin meidän molempien hengitysteitä. Villakoirien määrä on meinaan rajaton kiitos ton rasittavan olkkarin maton joka kerryttää pölyä ihan tuhottoman paljon. Vaihtoon kyllä joutaa het kun on rahnaa.

Ei vieläkään

Uuvutin itseni eilen kävelemällä ympäri keskustaa niin, että en oikeasti meinannut enää pystyä liikkumaan, kun jokainen askel sattui ihan pirusti. Tällä superlenkillä ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta vauvan ulostulon edistämiseksi. No ei auta kuin jatkaa odottelua edelleenkin, vaikka turhautumisleveli on poksahtanu rikki jo aika päiviä sitten. Väsyttää sanoinkuvaamattoman paljon, mutta unta ei saa kun selkä on niin kipeä. Alan hyppimään varmaan kohta seinille tämän olon kanssa.

Eilen visiteerasin aamusta taas neukkulassakin ja sf-mitta oli tipahtanu sentillä eli ainakin se lopullinen laskeutuminen on tapahtunut, kun kerta mittaajakin oli sama. Maha on huge ja alhaalla. Verenpainemittari meinas taas poksahtaa mun arvoista, mutta onneks olin kotona kerinny aamulla mittaan tosi hyvän tuloksen, kun neukkutäti meinas jo panikoida ja laittaa etiäpäin. Jos tota armotonta selkäsärkyä ei olisi, niin ei haittaisi odottelu sitten yhtään. Meikä vaan ajelis ympäri cityä ja varmaan kauemmaksikin ja vaan fiilistelisin eloa. Jos vielä jossain vaiheessa tulee hinku saada tälle lapsukaiselle sisarus niin ennen raskautta treenaan kyllä semmosetki selkälihakset, et oksat pois.

Tämä päivä on mennyt ihan puoli nukuksissa, kun viime yö meni vatuilleen selkäkipujen takia. Yö yöltä tilanne vaan pahenee ja kohta meikä nukkuu seisoaltaan. Istuminen on tappavaa ja makuuasento vielä tappavampaa. Menkkajomotukset on hivenen voimakkaampia kuin ennemmin ja pidempi kestosempia. Silmät on ristissä ja selässä valuu hiki solkenaan. Voiko ihanempaa enää olla?

Vattulandia

Eilinen oli ihan outo. Menin meinaan edellisen postauksen jälkeen takas nukkumaan ja vetelin hirsiä puol kahteen asti. Katottiin yks leffa ja chillailtiin ihan reilusti kunnes sitte lähettiin miehen porukoitten kanssa syömään keskustaan. Automatka sinne oli yks helvetti. Jomotti niin sairaasti koko selkää, et teki mieli huutaa suoraa huutoa. Koko 3h minkä me siel ravintolas istuttiin meni ihan ohi multa, kun vaan vääntelehdin tuskasta ja yritin skarpata itteäni. Olin ihan super varma, et nyt tää on sitä itteänsä ja yöllä tulee lähtö. Ääneen en sanonu mitään, kun en halunnu, et tyypit ois alkanu intoileen vielä liikoja. Niin sitten olin ja kestin ja lopulta olin jo ihan varma, et yöllä tulis meikälle ihan takuuvarma lähtö. Kotio kun pääsin alkoi aikamoiset menkkajomotukset alakerrassa ja olo oli mitä lupaavin, kunnes sitten menin sänkyyn makoilemaan ja harjotteleen rentoutumista. Ajattelin, et nukun vielä hivenen jos uni tulee, et jaksan sitten synnytyksen paremmin plus että kun ei sitten kuitenkaan ollu mitään säännöllisiä supistuksia eikä lapsivedetkään ollu menny nii eihän ne mua ois sinne kait ees ottanu. Niin se tämä flikka sitten on vaan nukahtanu ja kivasti oon koisannu aamuun asti ja kaikki kivut on ku pois pyyhkästy. No ei ny ihan sentäs, kyl selkä on aika pahana edelleen, mut ärsyttävää, ku olin niin varma, et yön aikana menis vedet..voi ketun kettu ku vatuttaa. No jotain edistystä tua alakerrassa kaiketi tapahtui kun nii pirun kipiää otti, mutta yeee odotus senkun jatkuu.

Tää menee ja tekee nyt jotain super hyvää aamiaista ihan vaan omaksi piristykseksi ja sitte lähen shoppailemaan. Lähinnä siinä toivossa, et tuo alakerta sais lisäpotkua työskentelyynsä ja tajuais jo alkaa toimimaan. Joo en oo yhtään malttamaton kaveri en, mut alkaa vaan olla mitta täysi ton selkäsäryn kanssa johon ei auta lääkkeet eikä hieronta. Niitä selkäkipuiluita siis on ollu jostain keskiraskaudesta lähtien ja nyt ne alkaa olla sitä luokkaa, et mun pää ei enää kestä.

Väsymys maximus

Mun unenlahjat on taas kadonnu jonnekkin. Maksimissaan tulee nukuttua 6h/yö ja siitä voi miinustaa pitkin yötä vessassa ramppaamiset plus et eihän se uni sitten ihan heti taas tuu, kun pitää ettiä se soppeli asento jne. Tuloksena ei ole kovinkaan montaa nukuttua tuntia ja sekä oma olotila, että raihnanen olemus kielii hivenen väsyneestä mammasta.

On taas tosi ristiriitaset fiilikset synnytyksen suhteen. Sinänsä sitä haluisi mennä jo nyt ihan heti pyöräyttämään muksun maailmaan, mutta sitten kuitenkin hirvittää se tuskien taival mikä on edessä. Katottiin eilen miehen kanssa se neukkulasta saatu Helistimen-video ja joo ei kyllä rohkassu mua yhtään, vaan päinvastoin sai aikaseksi ihan kauhean paniikkki fiiliksen. Varsinkin kun pysty lukemaan tuskan ja epätoivon sen synnyttävän naisen naamalta niin huhhei meikälle iski kauhu. Ehkä ois pitäny jättää kattomatta sekin, kun ltieto taas tyypilliseen tapaansa lisäsi tuskaa. Pitää ny vaan kauheasti psyykata itteänsä ja toivoa parasta sekä lopettaa tiedon keruu plus keskittyä nauttimaan olennaisesta eli tästä olotilasta.

Huhhuh

Pisteet kyl nousi...NOT tämän kämpän entisten asukkaiden kohdalla taas niin notta. Joo laiskuuttani en sitten ennemmin oo tutkinu meidän suihkun lattiakaivon sisältöä ennenkä vasta nyt ja voi ihanuus mitä kaikkea nannamatskua se pitikään sisällään. Voi jumaleissöni! Sieltä kiinteän muovijutun alta löyty kasa soraa ja ties mitä ruuvia ja metallinpalaa O_O. Ihmettelinkin aamulla kun satuin käymään suihkussa yhtäaikaa pesukoneen huudatuksen lomassa, että miks se lattiakaivo tulvi ihan siggenä vettä..joo no ei tarvi miettiä kyllä enää. Kyllä voi helkutta ihmiset olla idareita! En saanu puoliakaan niistä mömmöistä pois, kun kädellä ei yletä kunnolla. Pitää kehittää jostain joku apu ja jatkaa huomenna saunan pesun lomassa. Voi hiisi kun voi ottaa tuo pattiin..ärrinmurrin ArGh!

Hivenen menkkajomotusta havaittavissa, muttei mitään sen suurempaa. Väsyttää ja angstauttaa ja kohta on tupa täynnä porukkaa. Millähän ilveellä virkistyn sen verran, että jaksan olla niin mukava, että uskaltavat toistekin tulla. Ehkä meen koisaamaan hetkeksi.

Rv 38+5

Lähdettiin miehen kanssa silloin viikko sitten takaisin maalle, kun ei oikein inspiroinu täällä kämpilläkään istuskelu. Oli kyllä mukavaa taasen ja varmaan sinne taas palaillaan jahka tuo pikkumies syntyy. Käytiin mustikoitakin noukkimassa. Eipä kauhean paljon saatu kerättyä, kun ensinnäkin no joo se pakastin on edelleenkin tuhottoman pieni, eikä olla viä uutta löydetty ja toisekseen meikäläisen maha oli sen verta sitten kuitenkin tiellä, ettei se noukkiminen käynyt aivan niin lahjakkaasti kuin olis voinu toivoa. No mukavata oli taasen ja chillimeininki jatkuu.

Eilen kävin neukkulassa 10 minuutin pikavisiitillä ja ensi viikolla sitten taas. Sinänsä turhauttavaa rampata, kun ei sieltä mitään uutta infoa saa ja tilani pysyy vakaasti samana tai ainakin tähän asti on pysynyt. Neukkutädit vaihtuu ja samat kysymykset ja ihmettelyt toistuu. Ej jaksa, ei huvita eikä oikein kiinnosta. Johtuneeko vain siitä sitten että alkaa ärsyttämään koko raskaus tai eniten ehkä ihmisten asenteet viimeisillään olevaa kohtaan. Joka suunnasta huudellaan, kun on iso maha ja voivoi koska syntyy ja läheiset varmistelee jatkuvasti mahdollista synnyttämässä olemista. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että joo kyllä me ilmotetaan sitten kun on jotain mitä ilmottaa. Äitikin jo kovasti suunnitteli kyläilyreissua vauvan syntymän jälkeen ja teki selvityslistaa siitä koska voi nimiäisiä pitää jne. Hyväähän se tietty vaan tarkottaa ja on kauhean innoissaan vauvasta, mutta itse alan olla vain niin kauhean väsynyt tähän kömpelyyteen ja asioitten tekemisen rajoittuneisuuteen. On niin kauhea hinku juoksemaankin, että aivan pahaa tekee.
Kaiketi se on tämä pitkään jatkunut kuumuus, mikä aiheuttaa tämän pässeys-olotilan, vaikka eihän nytkään ulkona mikään älyttömän kuuma ole, mutta tämä kämppä imee nähtävästi jokaisen auringonsäteen itseensä, sillä tunnelma on kuin saunassa konsanaan.

Kale voi hyvin eikä ole tulossa ulos. En edelleenkään edes tiedä miltä oikea supistus tuntuu. Harkkareita on riittämiin ja alakerrassa tuntuu aina silloin tällöin painetta, mutta ei mitään sen kummempaa. Voi rähmänkäpälä jos oon tässä tilassa vielä ens kuun puoli välissä. Toisaalta en kyllä haluaisi mennä synnyttämään vielä piiiiiitkään aikaan, kun viime aikoina on kantautunu niin paljon juttuja inhottavista kätilöistä ja siitä mimmosta helvettiä se on, kun kivunlievitystä ei meinata kiireestä johtuen keritä antamaan ja osasto on tupaten täysi jne. No ei auta kuin yrittää ajatella positiivisesti, kun eteen se tulee kuitenkin ja vielä muutaman viikon sisällä.

Tuossa nyt vihdoin ja viimein kuvatus noista vaunuista. Kauheasti on kylässä käyneet tyypit niistä tykänny ainakin ulkonäön perusteella. Kuulemma jousitukset on ainakin ihan superit. Pian nähdään miten ne klaaraa käytössä. Sorgeverge muuten rumasta editoinnista. Ei ollut kuin paint käytettävissä ja sotkuista kotia en viitsi kauheasti esitellä, niin tuli sitten tommoset tosi taiteelliset reunat.

Täällä taas

Viikko on taas mennyt yhdessä hurauksessa ja edelleen yhdessä kasassa ollaan. Kale hengailee rt1:ssä ja potkii ikävästi oikeanpuolen kylkiluihin eikä meininkiäkään oo, että tulis ulkosalle. Helteet on aika tappavat tämmöselle kannettavan lämpöpatterin raahaajalle, mutta ei parane valittaa, kun kuitenkin jaksan tehdä ja touhuta ihan kohtuu hyvin. Ainoa huonopuoli on ehkä se, että suihkussa saa rampata vähän väliä vilvoittelulla.

Oltiin miehen kanssa neljä päivää maalla ja voi pojat, että teki gutaa. Me vaan chillailtiin, uiskenneltiin, ongittiin ja vietettiin niin laatuaikaa, että oksat poies. En oisi millään malttanu lähteä sieltä, mut oli pakko kotiutua eilen, kun tänä aamuna oli neukkula. Omaa neukkulan tätsykkää en nyt sitten näekkään ennenkä vasta vauva on kainalossa. Ihan outoa, mutta juu se toivotteli rentouttavaa synnytystä. Hivenen kyllä epäilyttää, että siitä mitään ihanan rentouttavaa ois tulossa, kun kuitenkin meikäläisen menkkajomotuksetki on ihan helvettiä ja se keskenmenovuoto oli vielä jotain järkyttävämpää ja tuskaisampaa niin tuskinpa se ite synnytys mitää ruusuilla tanssimista on. Noh hyvä juttu on se, että se tuskien taival kestää sitten kuitenkin koko elämään verrattuna vain ohikiitävän hetken, että enköhän mä klaaraa. Neukkulassa oli kaikki ihan kondiksessa ja Kaletsun pää on niin syvällä lantiossa, että tuskin sieltä enää liikahtaa mihkää muualle kuin ulos sitten jossain vaiheessa.

Kuvia otin vaunuista, mutta en nyt sitten vieläkään saa niitä tänne asti, kun ukko on kaverimeetingeillä ja kameran johto jossain hevonhornantuutissa, niin jää nyt sitten vielä laittamatta. Nyt ne on hyvät eikä haise sille kauheudelle, ku pesin käsin yksitellen kaikki ton kankaat. Ei oike riittäny se pikkanen pesu minkä suoritin viime viikolla. Täällä meinaan leijaili semmonenki tappohaju, ku tultiin tolta möksäreissulta kotio, et meinasin pökrätä jo ulko-ovella. Jos ois ollu talvi niin kaikki ois ollu huomattavasti helpompaa. Vaunut vaan hankeen päiväksi ja voila. Ei ihan onnaa näillä seisovilla ilmoilla. No nyt ne on kuitenkin kondiksessa ja oottelee käyttäjäänsä. Haluisin jo kovasti tesmaileen niitä, mut en kehtaa tyhjien vaunujen kanssa lähteä maha pystyssä tonne tielle idlailemaan. Ai niin joo pitäähän noi renkaatkin täyttää. Mä en vaan ihan hiffaa noitten renkaitten systemointia, ku vaikka ne on ihan tyhjät niinku silleen, nii sitte ne kuiteski on täyden näköset ja semmoset tavallaan 'kovat'. Mainittakoon nyt myös miinuspuolena, että noita renkaita ei sitten millään pyöränpumpulla täytelläkkään vaan kaiketi samoilla vermeillä kuin autonkin eli huoltoasemalle mars. Raksutan silti noita vaunuja jo ihan älyttömästi.

Mun tekee ihan älyttömästi mieli mansikkaa. Haluisin ostaa semmosen ison 5 kilon lootan ja pakastaa, mut arvatkaa kaks kertaa keiden pakastin on size ehkä 10l ja se on ihan tupaten täys. Nii ja sitte mulla on ihan älytön himo päästä mustikkametsään. Pitää vissiin sijottaa johki pieneen säiliöpakastimeen, et pääsis toteuttaan näitä mielihalujaan vapaammin. Ääh mä haluan muuttaa maalle semmoseen taloon jossa on tarpeeks markkia ja paljo mettää lähettyvillä. En kestä enää tätä kaupunkimeininkiä tai sitte helle on vaan sekottanu mun pään tms.

^^

Nyt jo naurattaa tuo eilinen ärrinmurrin kohtaus vaunujen suhteen. Pikkuhiljaa ne alkoi näyttämään paremmilta mun kriittisissä silmissä ja aikani googlailtuani yhdistelmien painoja tulin siihen tulokseen, että nuo on ihan hyvät keskivertopainoiset kärryt. Laitan kuvaa ensi kerralla kun palajan maaseudun rauhasta. Kerkesin meinaan äsken jo pestä ne kun niissä oli niin tajuttoman ällöttävä tehdas-/pakkaushaju, niin se on nyt tuolla kylppärissä osina eikä ollenkaan edustuskelpoisena. Saapi nähdä sitten miten tuo juniori niissä viihtyy.

Eilen illalla alkoi taas ihan mieletön menkkajomotus ja aamulla selänkin puolella tuntui ihan tautinen kipu. Joskos nyt ois edes jotain edistystä tapahtumassa?? Hope so! Tää lähtee pakkamaan ja palaa varmaan muutaman päivän päästä ellei jotain kunnon äksöniä ala tapahtumaan.

Niin ja näin

Unohdinkin mainita edellisessä postauksessa tuosta lääkärineukkulasta sen verta, että vaikka mulla on ollu tautisen paljon menkkamaista jomotusta, kaiken maailman vihlontaa ja aivan älyttömän paljon harjoitussuppareita, niin mun alakerran tilanne on sama mikä se oli edellisellä lääkärineukkula kerralla rv 29. Joo, että ei kehitystä sillä suunnalla eli ts voisin melkein laittaa pääni pölkylle siitä, että yliajalle mennään kivasti, mutta koska just eilen luin kasapäin synnytysstooreja äkkilähdöistä ja -avautumisista, niin ehkäpä oon ihan vaan hissunkissun. Anyways uiminen siis onnistuu vielä tosin ei ennenkuin tää saakelin flunssa on ohi.

Vihdoin ja viimein oon päässy niinkin pitkälle tossa kestovaippahässäkässä, että aion yrittää kyhätä kokoon ekaa vaippaa. Neppareita ei kyl oo eikä sitä tarranauhaakaan, mutta koitan tehä ees semmosen kyhäelmän, et hiffaisin miten toi homma toimii. Oon kuitenkin jo edes hitusen enempi sisäistäny noita asioita jo. Hyvä minä^^ Kyllä meillä vielä ihan takuulla täyskestoillaankin sitten jossain vaiheessa.

Vaunutkin tuli tänään ja ne on sinällään kyllä hienot, mutta totta puhuen aika epäkäytännölliset erityisesti kaupunkeiluun. Ne on tosi reilun kokoset ja aika painavatkin eli linkassa matkustelu tulee olemaan helvettiä. Värikin oli toista kuin mitä luvattiin tai no vaunujenhan piti kuvien perusteella olla mustavalkoinen, mutta tuo valkonen osuus ei oo kyllä valkosta nähnykkään. Harmaa se on eikä siitä mihinkään pääse. No sinällään huonomminkin asiat voisi olla ja kyllä noilla nyt kulkee etenkin kun ottaa huomioon miten vähän nuo maksoi. Tosin ehdin tuossa noitten kokoamisen jälkeen jo kyynelehtiä sitä, että toiset saa vaan mennä kauppaan ja ostaa ihan mimmoset vaunut ne haluaa ja toisten pitää ensin kituuttaa kuukausi tolkulla ja sitten vasta saa hankittua jotkut vaunua muistuttavat kapistukset. Joo hyviäkin käytettyjä on, mutta ensimmäisiäkään kunnollisia ei tullut vastaan koko tänä aikana mitä huuto.netissä pyörin. Suurin osa oli ylihinnoiteltuja, kymmennellä lapsella olleita muka vähän käytettyjä kotteroita. Oli tietty semmosia potentiaalisiakin, mutta sitten niitten sijainti oli tyyliin Utsjoen ranta ja pelkkä nouto onnistui, että sillä viisiin. Äh ihan turha vineä näin tyhmästä asiasta, mikä ei valittamalla parane.

Rannalla ollaan maattu miehen kanssa muutaman kerran ja selkä ei kyllä tykkää sitten yhtään. Joka kerta tulee tosi huono olo, mikä johtaa siihen, et mulla iskee semmone kylmähikipaniikki. Ei mitään aavistustakaan mistä moinen johtuu, kun se tulee aina niin randomisti. No, noista jäätävistä kohtauksista huolimatta oon onnistunu polttamaan nahkani ihanan punaiseksi ja rusketusraidat on niin upeet (mulla on ollu t-paita, shortsit ja arskat päällä eli voitte arvata loput). Niin aurinkorasvakin on toki keksitty, mutta se on onnellisesti jääny joka kerta kotiin ja tulos on sitten sen punainen.

Mitähän muuta sitten niin..ei kait mitään sen ihmeempää. Lämmintä pukkaa ja hermot on kireellä :D On se semmosta taas...

Rv 36

Voiko kamalampaa yötä olla takana? Nukuin ekan pätkän n.23.30-02.30 suht hyvin tosin vessassa ramppasin kolme kertaa ja hiki virtas ihan hulluna. Puoli kolmen jälkeen en saanu enää millään unta, kun henki ei meinannu kulkea, hiki jatkui norona virtaamistaan, kurkku oli ku saharan autiomaa ja makkarissa oli tautisen kuuma. Mieskin tuskastui kun pyörin sängyssä kokoajan, kun hyvää asentoa ei meinannut löytyä sitten millään. Hermostuin tuohon tukaluuteen ja nousin ylös koneilemaan. Joskus puoli neljän aikoihin alkoi taas väsyttää, niin, että silmät alkoi lupsahdella lupaavasti kiinni ja mähän sitten yritin mennä takas miehen viekkuun. Taas alkoi sama pyöriminen ja hyöriminen eikä siitä mitään tullu. Tyynyineni lähdin sitten nukkumaan tuolle aikaisemmin hyväksi havaitulle sohvalle, joka sekään ei tuonut nukkumattilandiaa yhtään lähemmäs. Pyöriskeltyäni hetkisen siinäkin luovutin ja menin ulos istumaan kunnes hermostuin yhden linnun joikaukseen. Koneilin taas hetkisen ja kun väsymys jälleen kävi aivan tautiseksi laitoin korvatulpat (sen linnun takia) ja kupsahdin olkkarin sohvalle. Sitten tuli peaceful uni enkä herännyt ennen kellon soittoa kertaakaan eli yay melkein toiset kolme tuntia unta putkeen.

Neukkulahäppeninki oli ohi nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kenties johtui siitä, että nyt oli eri neukkutätsy ja -lääkäri. Rutiinit äkkiä läpi ja pihalle. Kaikki kondiksessa paitsi, että oli kuulemma outoa, et mun paino ei ollu noussu vähän yli viikossa kuin 200g ja ettei mul oo turvotusta. Ööh minkäs minä sille voin? Parempi mun mielestä näin kuin se, että kiloja tulis roppakaupalla joka viikko. ja turvottais nii, et ei pystys käveleen limppujalkojen kanssa. Lääkärikin oli oudon epävarmana eikä ihan 100% tienny, et onks Kale rt:ssa vai ei ja ei kuulemma kai ollu vielä kiinnittyny sitten kuitenkaan!? Kyllä tuli ikävä omaa neukkutätiä ja sen varmoja otteita. En ehdi sitäkään näkemään enää kuin kerran ja sitten se jää lomalle ja mun täytyy tulla toimeen noitten epävarmojen keissien kans...nouu! Vähiten kaipaa tommosta just loppumetreille. No, ehkä kenties mä selviän kun muutkin samalla tyypillä asioivat viimesillään olevat kanssasisaret joutuu selviään.
Pakko koittaa mennä nukkumaan uuestaan kun päätä särkee ilkeesti. Menis ny edes tää saakelin flunssa tiehensä. Mä en jaksa!