Ei vieläkään

Uuvutin itseni eilen kävelemällä ympäri keskustaa niin, että en oikeasti meinannut enää pystyä liikkumaan, kun jokainen askel sattui ihan pirusti. Tällä superlenkillä ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta vauvan ulostulon edistämiseksi. No ei auta kuin jatkaa odottelua edelleenkin, vaikka turhautumisleveli on poksahtanu rikki jo aika päiviä sitten. Väsyttää sanoinkuvaamattoman paljon, mutta unta ei saa kun selkä on niin kipeä. Alan hyppimään varmaan kohta seinille tämän olon kanssa.

Eilen visiteerasin aamusta taas neukkulassakin ja sf-mitta oli tipahtanu sentillä eli ainakin se lopullinen laskeutuminen on tapahtunut, kun kerta mittaajakin oli sama. Maha on huge ja alhaalla. Verenpainemittari meinas taas poksahtaa mun arvoista, mutta onneks olin kotona kerinny aamulla mittaan tosi hyvän tuloksen, kun neukkutäti meinas jo panikoida ja laittaa etiäpäin. Jos tota armotonta selkäsärkyä ei olisi, niin ei haittaisi odottelu sitten yhtään. Meikä vaan ajelis ympäri cityä ja varmaan kauemmaksikin ja vaan fiilistelisin eloa. Jos vielä jossain vaiheessa tulee hinku saada tälle lapsukaiselle sisarus niin ennen raskautta treenaan kyllä semmosetki selkälihakset, et oksat pois.

Tämä päivä on mennyt ihan puoli nukuksissa, kun viime yö meni vatuilleen selkäkipujen takia. Yö yöltä tilanne vaan pahenee ja kohta meikä nukkuu seisoaltaan. Istuminen on tappavaa ja makuuasento vielä tappavampaa. Menkkajomotukset on hivenen voimakkaampia kuin ennemmin ja pidempi kestosempia. Silmät on ristissä ja selässä valuu hiki solkenaan. Voiko ihanempaa enää olla?