Nyt se pässi sitten iski kyntensä oikein olan takaa meikäläiseen. Johan se tässä on viikon miettiny, et tuleeko päälle kunnolla vai ei. Ilmeisesti se päätti nyt sitten kiusata oikein kunnolla ja kaikilla mausteilla. No ei siinä mitään. Onneksi on aikaa sairastaa kerrankin rauhassa.
Viimeksi ollessani kuumeessa ja kipeänä aloitin työt enkä voinut olla pois, koska rahaa oli saatava vuokraan. No meikäläinen painoi ihan hulluna duunia viikot ja viikonloppuisin menojalka vipatti sen verran kovasti, ettei malttanut kotiin jäädä lepäämään. Tuloksena oli se, että flunssa ei parantunut millään, kuume pysytteli nonstoppina yli 38C ja erään yön jälkeen tyynyssäni oli verta enkä enää kuullut vasemmalla korvallani. Duuniin menin jälleen näistä huolimatta ja luojan kiitos pomo passitti minut sitten lääkäriin. Diagnoosina oli tärykalvo puhki, poskiontelot täynnä matskua ja lääkkeeksi kasa antibiotteja + sairaslomaa. Tunnollisena duuninpainajana revin sairaslomalapun ja söin lääkkeet. Kuulo palautui muistaakseni noin kuukaudessa ja voi pojjat oli yhtä juhlaa kuullaa molemmilla korvilla. Juu ei tuntunut yhtään siltä, että jotain olisi pahasti korvien välissä vikana. Juttu kun oli se, että olin neljän kuukauden koeajalla eikä mulla ollu mitään mahkuja vielä saada sairaslomarahaa. Palkka oli sen verran pieni muutenkin, että sillä just ja just eli ja maksoi vuokran yms.
Mä en ymmärrä tätä Treen ajanvarauspolitiikkaa. Hiisi vieköön kun ihmisiä asuu tässä kaupungissa hivenen, niin mitä ihmeen järkeä on jollain keskitetyllä ajanvarauksella, kun vain hyvin hyvin harvoin ja monen tunnin yrittämisen jälkeen vasta hyvällä säkällä pääsee läpi. Hammaslääkäripuolelle yritän siis soitella ja voi pojat on työn ja tuskan takana. Hieman nauratti, kun tässä jo 1h 40min yritettyäni on jatkuvasti piipannut varattua ja nyt äsken sitten oli epävarattua ja ehdin jo olla ihan yay-fiiliksisssä. Noo siinä sitten jonkun aikaa tuutattua automaatti alkoi selittämään, että juu arvioitu jonotusaika on öbaut 10 minuuttia ja tämän jälkeen alkoi se aivan loistavan ihana jonotusmusiikki. Voi elämä! Ehdinkin jo alussa ihmetellä, että onko se ja jonotushässäkkä otettu poies käytöstä. Ei sitten nähtävästi. Blah!
Piiperöisestä sen verran, että nyt se kaiffari on muksautellut muutamaan otteeseen. Ainakin uskon, että nuo ovat muksautteluja, kun en niitä miksikään muuksikaan tunnista. Mun vatsanympärystääkin se on jo kerinnyt kasvattaa kuudessa viikossa 8cm:) Rakastan tuota pientä jo aivan valtavasti ja niin taitaa mies & isovanhemmatkin rakastaa. Miehestä on ainakin kehkeytynyt älyttömän ihana ja huolehtivainen isukki. Enpä olisi uskonut sen kaiken alku angstailun jälkeen, mutta nähtävästi mies on vain tarvinnut aikaan asian käsittelemiseen ja sisäistämiseen. Nyt kaikki on paremmin kuin loistavasti ja parisuhde on ihan uudella levelillä.
Näin viime yönä aivan tajuttoman ahdistavia unia. Pahin kaikista oli semmoinen missä menin rakenneultraan ja siellä ollut lääkäri totesi kohdun tyhjäksi. Olin aivan ihmeissäni ja järkyttyneenä, että miten niin voi olla, kun sydänäänetkin kuului vielä pari viikkoa sitten ja edellisessä ultrassa kaikki oli hyvin. Mitään ei ollut tullut uloskaan tai ainakaan en ollut huomannut. Olin ihan paniikissa ja toivottomana, kun menin ulos tutkimushuoneesta. Siinä sitten epäuskoisena pähkäilin tapahtunutta ja tulin siihen tulokseen, että lääkäri on tehnyt jonkin virheen. Yritin tavoittaa sitä lääkäriä, joka oli tutkimuksen tehnyt ja lopulta löysin hänet sairaalan pedistä makaamasta. Lääkäri sairasti leukemiaa ja oli yhtäkkiä tosi huonossa jamassa. Esitettyäni faktojani sille häiskälle hän sanoi, että oli tutkinut verikokeiden tuloksia ja huomannut, että olen sairastanut jotain nova maitoa ja sitä toksoplasmako se elukoista tarttuva on? No anyways raskaus oli mennyt niitten takia kesken. Voi mikä helpostuksen tunne tuli, kun tajusin sen olleen unta.
