Ärsyttää ihan suunnattomasti, että flunssa sitten otti ja pukkasi vielä tähänkin väliin tai no en tiä vielä onko tää välttis ihan flunssaa viä, mut ainakin kurkku on aivan helkkarin kipeä:/ Muuten kaikki hyvin ja vauva köllöttelee edelleen mahan puolella, mikä on ihan hyvä juttu.
Juhannus alkoi meillä mukavasti Juhannuskonferenssilla jonne lähdettiin torstai-iltana. Kerittiin sopivasti nuorten kokoukseen ja sen jälkeen lähdettiin nukkumaan, ei tosin telttaan niinkuin edellisinä vuosina, vaan miehen mummulaan. Ei meinattu kyllä millään päästä nukkumaan asti, kun vaan ihailtiin maisemia ja fiilisteltiin. Perjantaina ajeltiin aamutuimaan takaisin konffaan opetuksia kuulemaan. Jaksoin ihan kohtuu hyvin siellä, mutta kuuden aikoihin iltasella tuli mitta täyteen, kun selkä alkoi kipuilemaan inhottavasti, niin lähdettiin sitten kotia kohti. Lauantaiaamuna lähdettiin kukonlaulun aikaan junalla kohti Turkua. Jostain syystä puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi aivan tolkuttomat selkäkivut eikä happikaan meinannut taaskaan kulkea. Iski paniikki niinkuin jokakerta, kun taju meinaa lähteä. Vaihtelin asentoa ja mies yritti hieroa, mutta ei siihen mikään meinannut auttaa ja olinkin ihan varma, että matkan määränpää taitaisi risteilyn sijasta suuntautua Tyksiin. Onneksi sitten tajusin mennä kyljelleni makaamaan vapaalle penkille ja se sitten helpotti ja sain nukuttuakin jonkinverran. Turussa olin jo niin hyvässä kuosissa, että suunnattiin laivailemaan. Oli ihan tajuttoman mukavaa vain olla ja nauttia auringosta ja miehen seurasta. Hitusen oli etukäteen hirvittänyt ajatus laivallisesta känniläisiä, mutta eipä siellä onneksi niitä kauheasti ollut. Rauhallista oli kaikinpuolin. Sunnuntaiaamuna oli sitten edessä takaisinpaluu ja voi luoja mua ahdisti ia pelotti ihan tajuttoman paljon se junamatka, mutta onneksi samanlaisia ongelmia ei ilmenny enää vaan sain chillata ihan rauhassa niinkuin normimatkustaja. Kotia kun päästiin siinä vähän ennen puoltapäivää, niin kömmittiin samointein parin tunnin päikkäreille ja sitten taidettiin kattoa pari leffaa. Oli kyllä harvinaisen chilli sunnuntai. Siinäpä se oli meidän juhannus lyhykäisesti.
Huomenna on vuorossa vika neukkulääkäri ja niih ei hajuakaan mitä siellä käydään läpi. Kaiketi kaikki samat jutut kuin ennenkin. Mä luulen, et Kaletsu ei oo enää raivotarjonnas, kun hikkailukohta on ainakin muuttanu paikkaa. Enää se ei tunnu tuol lantion sisällä vaan kyljessä :/ Hoppas luuloni osoittautuu vääräksi, kun kauhukuvissa jo pyörii sektiot sun muut suuremmat toimenpiteet. Ääh ehkä mä jatkan huomenissa enempi, kun olo on sen verta kökköinen.
Juhannus alkoi meillä mukavasti Juhannuskonferenssilla jonne lähdettiin torstai-iltana. Kerittiin sopivasti nuorten kokoukseen ja sen jälkeen lähdettiin nukkumaan, ei tosin telttaan niinkuin edellisinä vuosina, vaan miehen mummulaan. Ei meinattu kyllä millään päästä nukkumaan asti, kun vaan ihailtiin maisemia ja fiilisteltiin. Perjantaina ajeltiin aamutuimaan takaisin konffaan opetuksia kuulemaan. Jaksoin ihan kohtuu hyvin siellä, mutta kuuden aikoihin iltasella tuli mitta täyteen, kun selkä alkoi kipuilemaan inhottavasti, niin lähdettiin sitten kotia kohti. Lauantaiaamuna lähdettiin kukonlaulun aikaan junalla kohti Turkua. Jostain syystä puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi aivan tolkuttomat selkäkivut eikä happikaan meinannut taaskaan kulkea. Iski paniikki niinkuin jokakerta, kun taju meinaa lähteä. Vaihtelin asentoa ja mies yritti hieroa, mutta ei siihen mikään meinannut auttaa ja olinkin ihan varma, että matkan määränpää taitaisi risteilyn sijasta suuntautua Tyksiin. Onneksi sitten tajusin mennä kyljelleni makaamaan vapaalle penkille ja se sitten helpotti ja sain nukuttuakin jonkinverran. Turussa olin jo niin hyvässä kuosissa, että suunnattiin laivailemaan. Oli ihan tajuttoman mukavaa vain olla ja nauttia auringosta ja miehen seurasta. Hitusen oli etukäteen hirvittänyt ajatus laivallisesta känniläisiä, mutta eipä siellä onneksi niitä kauheasti ollut. Rauhallista oli kaikinpuolin. Sunnuntaiaamuna oli sitten edessä takaisinpaluu ja voi luoja mua ahdisti ia pelotti ihan tajuttoman paljon se junamatka, mutta onneksi samanlaisia ongelmia ei ilmenny enää vaan sain chillata ihan rauhassa niinkuin normimatkustaja. Kotia kun päästiin siinä vähän ennen puoltapäivää, niin kömmittiin samointein parin tunnin päikkäreille ja sitten taidettiin kattoa pari leffaa. Oli kyllä harvinaisen chilli sunnuntai. Siinäpä se oli meidän juhannus lyhykäisesti.
Huomenna on vuorossa vika neukkulääkäri ja niih ei hajuakaan mitä siellä käydään läpi. Kaiketi kaikki samat jutut kuin ennenkin. Mä luulen, et Kaletsu ei oo enää raivotarjonnas, kun hikkailukohta on ainakin muuttanu paikkaa. Enää se ei tunnu tuol lantion sisällä vaan kyljessä :/ Hoppas luuloni osoittautuu vääräksi, kun kauhukuvissa jo pyörii sektiot sun muut suuremmat toimenpiteet. Ääh ehkä mä jatkan huomenissa enempi, kun olo on sen verta kökköinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti