Mun unenlahjat on taas kadonnu jonnekkin. Maksimissaan tulee nukuttua 6h/yö ja siitä voi miinustaa pitkin yötä vessassa ramppaamiset plus et eihän se uni sitten ihan heti taas tuu, kun pitää ettiä se soppeli asento jne. Tuloksena ei ole kovinkaan montaa nukuttua tuntia ja sekä oma olotila, että raihnanen olemus kielii hivenen väsyneestä mammasta.
On taas tosi ristiriitaset fiilikset synnytyksen suhteen. Sinänsä sitä haluisi mennä jo nyt ihan heti pyöräyttämään muksun maailmaan, mutta sitten kuitenkin hirvittää se tuskien taival mikä on edessä. Katottiin eilen miehen kanssa se neukkulasta saatu Helistimen-video ja joo ei kyllä rohkassu mua yhtään, vaan päinvastoin sai aikaseksi ihan kauhean paniikkki fiiliksen. Varsinkin kun pysty lukemaan tuskan ja epätoivon sen synnyttävän naisen naamalta niin huhhei meikälle iski kauhu. Ehkä ois pitäny jättää kattomatta sekin, kun ltieto taas tyypilliseen tapaansa lisäsi tuskaa. Pitää ny vaan kauheasti psyykata itteänsä ja toivoa parasta sekä lopettaa tiedon keruu plus keskittyä nauttimaan olennaisesta eli tästä olotilasta.
On taas tosi ristiriitaset fiilikset synnytyksen suhteen. Sinänsä sitä haluisi mennä jo nyt ihan heti pyöräyttämään muksun maailmaan, mutta sitten kuitenkin hirvittää se tuskien taival mikä on edessä. Katottiin eilen miehen kanssa se neukkulasta saatu Helistimen-video ja joo ei kyllä rohkassu mua yhtään, vaan päinvastoin sai aikaseksi ihan kauhean paniikkki fiiliksen. Varsinkin kun pysty lukemaan tuskan ja epätoivon sen synnyttävän naisen naamalta niin huhhei meikälle iski kauhu. Ehkä ois pitäny jättää kattomatta sekin, kun ltieto taas tyypilliseen tapaansa lisäsi tuskaa. Pitää ny vaan kauheasti psyykata itteänsä ja toivoa parasta sekä lopettaa tiedon keruu plus keskittyä nauttimaan olennaisesta eli tästä olotilasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti