maanantai 12. heinäkuuta 2010

Täällä taas

Viikko on taas mennyt yhdessä hurauksessa ja edelleen yhdessä kasassa ollaan. Kale hengailee rt1:ssä ja potkii ikävästi oikeanpuolen kylkiluihin eikä meininkiäkään oo, että tulis ulkosalle. Helteet on aika tappavat tämmöselle kannettavan lämpöpatterin raahaajalle, mutta ei parane valittaa, kun kuitenkin jaksan tehdä ja touhuta ihan kohtuu hyvin. Ainoa huonopuoli on ehkä se, että suihkussa saa rampata vähän väliä vilvoittelulla.

Oltiin miehen kanssa neljä päivää maalla ja voi pojat, että teki gutaa. Me vaan chillailtiin, uiskenneltiin, ongittiin ja vietettiin niin laatuaikaa, että oksat poies. En oisi millään malttanu lähteä sieltä, mut oli pakko kotiutua eilen, kun tänä aamuna oli neukkula. Omaa neukkulan tätsykkää en nyt sitten näekkään ennenkä vasta vauva on kainalossa. Ihan outoa, mutta juu se toivotteli rentouttavaa synnytystä. Hivenen kyllä epäilyttää, että siitä mitään ihanan rentouttavaa ois tulossa, kun kuitenkin meikäläisen menkkajomotuksetki on ihan helvettiä ja se keskenmenovuoto oli vielä jotain järkyttävämpää ja tuskaisampaa niin tuskinpa se ite synnytys mitää ruusuilla tanssimista on. Noh hyvä juttu on se, että se tuskien taival kestää sitten kuitenkin koko elämään verrattuna vain ohikiitävän hetken, että enköhän mä klaaraa. Neukkulassa oli kaikki ihan kondiksessa ja Kaletsun pää on niin syvällä lantiossa, että tuskin sieltä enää liikahtaa mihkää muualle kuin ulos sitten jossain vaiheessa.

Kuvia otin vaunuista, mutta en nyt sitten vieläkään saa niitä tänne asti, kun ukko on kaverimeetingeillä ja kameran johto jossain hevonhornantuutissa, niin jää nyt sitten vielä laittamatta. Nyt ne on hyvät eikä haise sille kauheudelle, ku pesin käsin yksitellen kaikki ton kankaat. Ei oike riittäny se pikkanen pesu minkä suoritin viime viikolla. Täällä meinaan leijaili semmonenki tappohaju, ku tultiin tolta möksäreissulta kotio, et meinasin pökrätä jo ulko-ovella. Jos ois ollu talvi niin kaikki ois ollu huomattavasti helpompaa. Vaunut vaan hankeen päiväksi ja voila. Ei ihan onnaa näillä seisovilla ilmoilla. No nyt ne on kuitenkin kondiksessa ja oottelee käyttäjäänsä. Haluisin jo kovasti tesmaileen niitä, mut en kehtaa tyhjien vaunujen kanssa lähteä maha pystyssä tonne tielle idlailemaan. Ai niin joo pitäähän noi renkaatkin täyttää. Mä en vaan ihan hiffaa noitten renkaitten systemointia, ku vaikka ne on ihan tyhjät niinku silleen, nii sitte ne kuiteski on täyden näköset ja semmoset tavallaan 'kovat'. Mainittakoon nyt myös miinuspuolena, että noita renkaita ei sitten millään pyöränpumpulla täytelläkkään vaan kaiketi samoilla vermeillä kuin autonkin eli huoltoasemalle mars. Raksutan silti noita vaunuja jo ihan älyttömästi.

Mun tekee ihan älyttömästi mieli mansikkaa. Haluisin ostaa semmosen ison 5 kilon lootan ja pakastaa, mut arvatkaa kaks kertaa keiden pakastin on size ehkä 10l ja se on ihan tupaten täys. Nii ja sitte mulla on ihan älytön himo päästä mustikkametsään. Pitää vissiin sijottaa johki pieneen säiliöpakastimeen, et pääsis toteuttaan näitä mielihalujaan vapaammin. Ääh mä haluan muuttaa maalle semmoseen taloon jossa on tarpeeks markkia ja paljo mettää lähettyvillä. En kestä enää tätä kaupunkimeininkiä tai sitte helle on vaan sekottanu mun pään tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti