Heräsin tänä aamuna siihen, et toi meidän pikkujätkä venkoili jotenkin ihan ihmeellisesti tuolla mahassa. Semmosta vilskettä ja vipellystä en kuunaan oo tuntenu kyljellä ollessa o_O. Taitaa olla tilat käymäs Kalella vähiin tai jotain, kun piti itteänsä niin pungertaa.
Tiedossa on parin viikon päästä valmistujaiset ja sitä seuraavalla viikolla yo-juhlat ja hiisi vieköön mä en tajua mimmosil vaatteil saisin tämän kroppani edes jotenkin säädylliseen kuosiin. Mekko linjalle on pakko mennä, mut sitten ongelmaksi muodostuu mun monta kokoa kasvanu rintavarustukseni. Ne meinaan venyttää autuaasti paidan kuin paidan kaula-aukkoa semmosiin mittasuhteisiin, et mistään säädyllisyydestä ei oo tietoakaan vaikka kuinka yrittäis nostaa kangasta ylöspäin. Sikäli ois helppoa jos ois vaikka vähän viileempää noina päivinä tiedossa, niin vois heittää semmosen aika hyvin peittävän neuletakin ylle, mutta mun tuurilla on just jotain +34C. Ei kait auta ku lähtee kirppikselle katteleen vaihtoehtoja.
Juuri kolahti postiluukusta kutsu valintakokeeseen. Ei vaan oikein tiedä, että meniskö vai eikö menisi, kun tuo valintakoe on ensinnäkin just sillon kun mun pitäis olla jossain aivan muualla ja toiseksi se koskee semmosta alaa mikä oli vasta neljäntenä hakutoiveena. On vähän kiikunkaakun fiilis, mut ehkäpä tämä tästä selkiintyy. Sinänsä nyt ei oo kiirettä koulun suhteen kun kuitenkaan en syksyllä edes pystyisi vielä mitään edes aloittamaan, mutta niin olis kyllä jossain vaiheessa mukava kahlata kuitenkin se AMK:kin läpi.
Kasvukontrolliultraankin tuli aika, mutta taas ihan superhuonoon ajankohtaan, joten ajattelin yrittää siirtää sitä. Tosin en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun kesälomat alkaa keskusäitiysneuvolassakin pukata päällensä nii ei mitään tietoa onnistuuko uuden ajan saaminen enää. Sinänsä se ei ehkä nyt niin haittaisi vaikka jäisikin välistä koko juttu, vaikka toisaalta olis kyllä mukava tietää miten paljon toi kaiffari on kasvanu. Pelkään vaan kauheasti sitä, että alan stressaamaan vaan entistä enemmän tota kasvuasiaa, jos siellä paljastuukin jotain tai lääkäri mittailee huonosti ja saa jotain ihme lukemia. Vaikka sisimmissään ja kaikkien kokeiden perusteella tietää, ettei siellä mitään ihmeellistä pitäisi olla vikana, niin siitä huolimatta olo on varsin epävarma:/ Miksihän se onkin niin, että koko raskausaika on yhtä pelottelua ja aina epäillään sitä kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Ei odottavan äidin jatkuva stressaaminen voi tehdä kovin hyvää sikiölle saati äidille itselleen. Kun ei saa tulla painoa liikaa, ettei tuu sokerivauvaa, mutta sitä ei saa tulla sitten liian vähääkään kun sitten syyllistetään äitiä syömättömyydestä ja ties mistä taudista. Uskon, että olo ois ollu paljon rauhallisempi alusta asti jos olisin vaan suosiolla jättäny kaikki ylimääräset tutkimukset välistä enkä oisi avannu suutani siellä rakenneultrassa omasta vauvana olleesta sydänviastani. Huvittavintahan on se, että se sydänvika juttu mikä mulla oli on semmonen, että sitä ei pysty millään toteamaan/näkemään ennenkö vauva on syntynyt (tätä mä en tosin tiennyt ennenkö tarkistin asian äidiltäni rakenneultran jälkeen). Että joo olisin vaan pitäny suuni kiinni sillon ja tarkistanu äipältä ton sydän jutun vähä aikasemmin, niin en oisi joutunu ylimääräseen ultraan ja muihin tutkimuksiin vaan saanu rauhassa nauttia raskausajasta ilman turhaa huolta ja jännitystä.
Tiedossa on parin viikon päästä valmistujaiset ja sitä seuraavalla viikolla yo-juhlat ja hiisi vieköön mä en tajua mimmosil vaatteil saisin tämän kroppani edes jotenkin säädylliseen kuosiin. Mekko linjalle on pakko mennä, mut sitten ongelmaksi muodostuu mun monta kokoa kasvanu rintavarustukseni. Ne meinaan venyttää autuaasti paidan kuin paidan kaula-aukkoa semmosiin mittasuhteisiin, et mistään säädyllisyydestä ei oo tietoakaan vaikka kuinka yrittäis nostaa kangasta ylöspäin. Sikäli ois helppoa jos ois vaikka vähän viileempää noina päivinä tiedossa, niin vois heittää semmosen aika hyvin peittävän neuletakin ylle, mutta mun tuurilla on just jotain +34C. Ei kait auta ku lähtee kirppikselle katteleen vaihtoehtoja.
Juuri kolahti postiluukusta kutsu valintakokeeseen. Ei vaan oikein tiedä, että meniskö vai eikö menisi, kun tuo valintakoe on ensinnäkin just sillon kun mun pitäis olla jossain aivan muualla ja toiseksi se koskee semmosta alaa mikä oli vasta neljäntenä hakutoiveena. On vähän kiikunkaakun fiilis, mut ehkäpä tämä tästä selkiintyy. Sinänsä nyt ei oo kiirettä koulun suhteen kun kuitenkaan en syksyllä edes pystyisi vielä mitään edes aloittamaan, mutta niin olis kyllä jossain vaiheessa mukava kahlata kuitenkin se AMK:kin läpi.
Kasvukontrolliultraankin tuli aika, mutta taas ihan superhuonoon ajankohtaan, joten ajattelin yrittää siirtää sitä. Tosin en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun kesälomat alkaa keskusäitiysneuvolassakin pukata päällensä nii ei mitään tietoa onnistuuko uuden ajan saaminen enää. Sinänsä se ei ehkä nyt niin haittaisi vaikka jäisikin välistä koko juttu, vaikka toisaalta olis kyllä mukava tietää miten paljon toi kaiffari on kasvanu. Pelkään vaan kauheasti sitä, että alan stressaamaan vaan entistä enemmän tota kasvuasiaa, jos siellä paljastuukin jotain tai lääkäri mittailee huonosti ja saa jotain ihme lukemia. Vaikka sisimmissään ja kaikkien kokeiden perusteella tietää, ettei siellä mitään ihmeellistä pitäisi olla vikana, niin siitä huolimatta olo on varsin epävarma:/ Miksihän se onkin niin, että koko raskausaika on yhtä pelottelua ja aina epäillään sitä kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Ei odottavan äidin jatkuva stressaaminen voi tehdä kovin hyvää sikiölle saati äidille itselleen. Kun ei saa tulla painoa liikaa, ettei tuu sokerivauvaa, mutta sitä ei saa tulla sitten liian vähääkään kun sitten syyllistetään äitiä syömättömyydestä ja ties mistä taudista. Uskon, että olo ois ollu paljon rauhallisempi alusta asti jos olisin vaan suosiolla jättäny kaikki ylimääräset tutkimukset välistä enkä oisi avannu suutani siellä rakenneultrassa omasta vauvana olleesta sydänviastani. Huvittavintahan on se, että se sydänvika juttu mikä mulla oli on semmonen, että sitä ei pysty millään toteamaan/näkemään ennenkö vauva on syntynyt (tätä mä en tosin tiennyt ennenkö tarkistin asian äidiltäni rakenneultran jälkeen). Että joo olisin vaan pitäny suuni kiinni sillon ja tarkistanu äipältä ton sydän jutun vähä aikasemmin, niin en oisi joutunu ylimääräseen ultraan ja muihin tutkimuksiin vaan saanu rauhassa nauttia raskausajasta ilman turhaa huolta ja jännitystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti