Tajusin edellisen postauksen jälkeen, et mun kirjotustyyli on ihan älytön. Jotenkin kauhean lapsellinen. Ärsyttää. Miten sitä ei osaa vieläkään ilmaista itseään siten, että ulkopuolisille muodostuis semmone todellinen kuva, eikä semmosta tajuttoman lapsellisen angstihmisen angstailua? Mä en vaan osaa.

Viime päivät pyhitin kaverin polttareiden alustavalle suunnittelulle. Kaikenmoista pikkujäynää on kiva kehittää. Ainoa mikä harmittaa on se, että omat rahavarannot on sen verran niukassa, että kauhean isolla budjetilla ei näitä polttareita pidetä, mutta toivottavasti ne osoittautuu sitäkin loistavimmiksi. Pitää vaan saada vielä kaikki polttarivieraat kasaan, että muidenkin ideat pääsee kehiin, kun vierasjoukossa on kuitenkin lapsuudenystäviä sun muita morsmaikun kauemmin tunteneita tyyppejä ja onhan se ihan mukava tutustua etukäteen porukkaan. Mä oon ainaki aiva innoissani, kun tämmösiä supamahiksia avautuu^^

Muuten on vaan tullu rötvättyä ja oltua kotosal. Jotenkin ihan puhkipoikkifiilis ollu ja ku tuo mahakin alkaa painaan jo tosi ihanasti mun sisuskaluja, nii ei meinaa nii hirveesti jaksaa. Etenkin hengittäminen on jotenkin vaikeutunu aiva älyttömästi tai siis välillä tulee semmosia happi loppuu-fiiliksiä ja sillon mun on aivan pakko aina päästä pihalle. Kaikenlisäksi tuo pikkukaiffari on alannu hikkaileen usein ja se tuntuu sangen epämiellyttävältä aina välistä. Mahanympärys on kasvanu ihan tolkuttomasti ja nyt kyllä hirvittää, et mitä neukkulan puntari tuumaa mun painonnoususta huomenna. Äh pakko lähteä ulkoilemaan kun ei tästä muuten kyl mitään tuu.