Neukkula oli heti aamusta ja sinne mä sitte silmät ristissä köröttelin autolla. Kivasti oli tietty autonlasit jäässä ja niitä sai sitten kravata kuin talvella konsanaan. Sokerirasituksen tulokset oli tullu ja meikä veti puhtaasti ne läpi. 0h oli 4.4 (5.1), 1h oli 7.1(10.0) ja 2h 5.7 (8.7). Suluissa siis raja-arvot eli ihan hyvin pysy niitten alapuolella. Meikäläinen on tyytyväinen. Verenpaine oli taas jossain pilvissä :D Tällä kerralla oli 173/87 ja het ku pääs kotio ja mittas nii 116/69. Mä en oikeesti tajua miten se voi olla tolleen. Neukkutäti totes vaan, et mitä luultavammin se on jotain alitajuntaista ja kuiteski noi kotimittaukset ratkasee, mut huhhuh :D Sf-mittakin oli 24cm eli ihan pikkanen kasvupyrähdys tullu kolmessa viikossa meinaan sillon viimeks se oli 19cm. Olo on ku sotanorsulla ja välillä tuntuu, ettei henki oike meinaa kulkee kunnolla. Maha-ahdistuksesta huolimatta oon hyvin onnellinen.
Ens viikol lääkärineukkula ja samalla sitte neukkulan tätsy varaa aikaa kasvukontrolliultraan. Vähän jänskättää jo, et miten on pikkumies kasvanu, vaik toisaalta tällä mun syömismäärällä ja mun mahan kasvamisvauhdilla se ei kyl kovin pieni enää voi olla.
Ens viikol lääkärineukkula ja samalla sitte neukkulan tätsy varaa aikaa kasvukontrolliultraan. Vähän jänskättää jo, et miten on pikkumies kasvanu, vaik toisaalta tällä mun syömismäärällä ja mun mahan kasvamisvauhdilla se ei kyl kovin pieni enää voi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti