Faunaisen elämää ja vähän muidenkin

Sanaton

2010-10-19T16:40:00.004+03:00

Jonkin sortin masennus on ottanut minut valtaansa ja tämän vuoksi en juurikaan ole jaksanut käydä päivittämässä blogiani. Päivät menee milloin missäkin, mutta suurimmaksi osaksi kotosalla neljän seinän sisällä. Pää hajoaa ja mikään ei enää kiinnosta. Tai no vauva jaksaa kiinnostaa kyllä, mutta mies ei niinkään. Menee hermot, kun mies ei ymmärrä. Lipsauttelee 'vahingossa' meidän yksityisasioita ääneen ties kelle ja sitten ihmettelee miksi ärsyynnyn ja raivoan hulluna. Muutenkin tuntuu, että nykyisin minussa on kamalan paljon vikaa. En tiedä mitä tästä tulee ja tuleekokaan enää mitään. Olen huisin ahdistunut.

Poika voi hyvin ja kasvaa. Viimeisimmät neukkula mitat (2kk) taisi olla 58,5cm ja 5,6kg. Nimenkin päivänpaiste sai, mutta en aio sitä täällä julkaista. On sen verran erikoinen, että varmasti tunnistaa ja ainakin toistaiseksi yritän säilyttää anonyymeyteni. No joka tapauksessa ainoa asia mikä tuottaa tällä hetkellä huisisti päänvaivaa, on pojan navassa oleva sieni. Sitä on hoidettu laapiksella moneen kertaan ja vaikka onkin pienentynyt, niin siitä huolimatta se on siellä. Neukkutäti lähetti sitten tänään asap lääkärille, kun ei osannut enää itse tehdä muka enempää ja kun sinne päästiin, niin lääkärin mielestä mitään sientä ei navassa ole ja kaiken lisäksi ihmetteli, että senkö takia tultiin lääkäriin asti. Siis täh!?!?!?! Mies sitten menetti hermonsa siellä ja lääkäri vetäisi herneen nenäänsä. Lovely.

2010-09-28T15:43:00.002+03:00

Tullu vietettyä hetkinen hiljaiseloa taas täällä. Päivät vaan yksinkertaisesti katoaa niin nopealla vauhdilla, että meikäläinen ei pysy enää edes viikonpäivien perässä. Meille on kehittyny poitsun kanssa semmone tietty rutiini, jota me jostain syystä noudatetaan lähes joka päivä. Osittain johtuu kait siitäkin, et ne kaikki asiat on tehtävä väistämättä joka päivä kuten esimerkiksi pullojen tiskaus ja keittäminen. Hassua, kun ennen poitsua olin aina valmiina lähtöön tosi lyhyelläkin varoitusajalla ja nyt en meinaa jaksaa lähteä juuri minnekkään vaikka aikaa valmistautumiseen olis viikko. Laiskuus tainnu ottaa yliotteen meikäläisestä.

Nimensä poitsukka saa tulevana viikonloppuna ja niin me ei miehen kanssa olla vieläkään päästy siitä yhteisymmärrykseen. Toivottavasti the päivänä tilanne on toinen.

Kasvua ja kuumeilua

2010-09-22T14:45:00.002+03:00

Poitsukka on ottanu kyllä sellasenkin kasvuspurtin ihan yhtäkkiä. Tyyppi on ensinnäkin venähtänyt viidessä viikossa 50cm->56,5cm ja painoakin on tullut oikein reippaasti 3560kg->4865kg. Siis hui! Ei ihme, että poitsulle on jääny kasallinen vaatteita pieneksi. Sinänsä harmittaa, kun osaa vaatteista ei ehtinyt käyttää kuin kerran pari. Imetykselle on tässä osoitteessa sanottu heipat lopullisesti. Kun ei toimi niin ei toimi. Vika ei oikeasti ole pelkästään korvien välissä vaan myös noissa daisareissa. Molempia kun on jouduttu leikkaamaan muutamaan otteeseen aika rajustikin, niin ei se mikään ihme ole, etteivät toimi niinkuin normiversiot. Harmi sinänsä, mutta toisaalta olen iloinen siitä, että edes kuukauden päivät niistä tuli edes vähäsen maitoa. Poika kuitenkin kasvaa kivasti noilla tekomaidoilla joten en jaksa siitä vetää sen enempää pulttia. Elämä on ja silleen.

Mä en tajua, mistä oon repässy tän järkyttävän vauvakuumeen. Aivan kuin poitsussa ei oisi tarpeeksi duunia jo valmiiksi, niin tää täti haaveilee sitten jo seuraavasta. Ei oikeesti! Kuumetta ei yhtään auta se, että kaveri on alkumetreillä raskaana ja muistot omasta alkuraskaudesta tulvii ihanina mieleen. Niin, mitä ihanan upeaa siinä oli, että viikkoja oli 5+? Pelotti vietävästi ja matka ensimmäiseen ultraan tuntui tolkuttoman pitkältä. Siltikin on niin ikävä sitä kaikkea. Ei auta kuin olla, odottaa ja nauttia kaverin odotusajasta. Ehkä sitten joskus, vaikka no, mies ei kyllä halua enää enempää lapsosia, että sikäli. Tosin toivon kovasti, että viimeistään 5 vuoden sisään miehen mieli muuttuisi ja jos ei, niin sitten asialle ei voi mitään. Sangen surullista se kyllä olis joten toivottavasti ukko kokee jonkin valaistumisen tässä vuosien varrella :)

Maniac

2010-09-16T15:28:00.003+03:00

Ollaan poitsun kanssa vedetty päivittäin ihan kiitettävän mittaisia vaunulenkkejä ympäri pitäjää ja hurray meidän muovivaunut on huomattavasti kestävämpää tekoa kuin mitä oletin. Oon meinaan kaahannu niiden kanssa pitkin metsiä yli mättäitten ja puunjuurten. Juoksinkin niiden kanssa hetken matkaa, mut poika alko angstaileen liian nopeaa kulkutyyliä, nii ei sitten pidemmästi voinu. Mul on ollu ihan älytön juoksemishimo koko kesän ja eilen sitten uskaltauduin lähtemään vaunulenkin jälkeen omalle private juoksulenkille. Se tunne oli jotain niin älyttömän ihanaa, et ei sitä pysty ees kuvaileen. Olin niin onnellinen, et juoksin hymyssäsuin ja tietysti liian rankasti (vahingossa), kun en malttanu lopettaa millään. Lihakset kyllä kiittää nytten kovasti, mut voi elämä miten paljon mun olotila parani. Juokseminen on kyllä niin rakasta ja sillä pysyy psyykekin kunnossa.
Kovasti on kyllä muistutettu, et pitäis odottaa siihen jälkitarkitarkastukseen, mut ei vaan pystyny enää. Oma olotila ainakin on sen verran hyvä, et tuntuu, et kroppa on kyllä palautunu hyvin. Raskauskilot lähti viikossa ja pari ylimäärästäkin tässä kolmen viikon sisällä. Me happy.

Nimiäiset/siunaustilaisuus on ens kuussa ja oon ihan pihalla mitä kaikkea sinne pitäis järkätä. Oon menny semmosel päivä kerrallaan-fiiliksellä huomioimatta sitä, että nää päivät kuluu ihan pikavauhtia. Se nyt ainaki tiedetään, et poitsulle tulee siviilikummit ja tyypit siihen hommaan on selvillä, vaikkakin toinen on vielä kysymättä..hehee..ajoissa asialla ollaan juu. Toiset tietää kummit jo joskus alkuraskaudessa :D. Nimestä ei olla päästy viä yhteisymmärrykseen, mut onneks täs ny on muutama viikko vielä aikaa.Teen kyl ainaki niin hianot tarjoilut, notta tyypeilt tipahtaa silmät päästä:D Vaan millä ajalla!? No idea..paitsi tekemällä osaa jo nyt valmiiks pakkaseen, mut sit ne ei oo tuoreita:/. Hivenen suuruudenhullu akka taidan olla, mut ej se mitään. No juu, mut taidetaan lähtee ny syömään vaavelin kanssa ja si vaunulenkille. Oon vähä myöhää liikkeel tänää, mut sitä sattuu paremmissakin piireissä ja etenkin semmosissa missä akka ei ymmärrä omia rajojaan ja revittelee lihakset helliksi.

Eloa

2010-09-13T08:44:00.003+03:00

Meidän pikkukaiffari on alannu oleen oudon levoton. Se ei oo meinannu millään nukahtaa ja jos hyvällä säkällä onkin, niin ei taatusti ainakaan nonstoppina paria-kolmea tuntia missään muualla ku jatkuvasti liikkeessä olevassa vaunussa tai sitten turvakaukalossa autossa. Sanomattakin lienee selvää, et se tekee elosta hivenen vaikea tempoista kun kaikki kotityöt jää tekemättä ja siivo on aivan järkkky puhumattakaan oman nukkumistarpeen tyydyttämisestä. Perjantaina päätin sitten, että kokeilen liinailua ja ostaa päräytin hug-a-bubin. Kävin sen eilen hakemassa ja voi pojat, mikä loisto ostos. Poitsu nukahtaa siihen melki heti kun sen sinne laittaa ja hetken kävelee ympäriinsä. Ilmeisesti siis poika paralle on tullut jonkin sortin kohtu-ikävä, aukean paikan kammo tms. kun ei kerta omassa kopassaan viihdy sen vertaa, et sinne viittis nukahtaa. Who knows? Mut onneks tuo nyt auttaa ja kädet on vapaat, nii ja hartioihin ei kohdistu niin tajuttoman paljon epätasasta painetta tai sitä jotain niin, et ne kipeytyy. Kysymys kaiketi kuuluu seuraavaksi, et miten toi nyt sitten muka edistää mun omaa unen saantia. No kun on mies joka kanniskelee sillä välin XD. Sitä en tiiä, et mitä sitten teen kun se menee töihin. Täytyy varmaan palkata joku naapuri tai kaveri kanniskelemaan tuota kääröä, kun vaunuttelut tykkään hoitaa itte lähinnä sen takia, et saan takamukseni rehattua pakolla liikkumaan oikein kunnolla. Kyllä muuten käy liikunnasta, kun noita vaunuja työntää etenkin kun mäkiä on täällä varsin paljon ja sitten kun ottaa huomioon vielä sen, et ne meidän lenkit on tosiaan 2,5h-3h niin huhhei kyl meikä ainakin on aina ihan hiessä. Kunto nousee, mut kilot on ruvennu junnaamaan taitaa olla toiveajattelua mut hoppas lihakset ois kasvusuhdanteessa^^

Synnytyskertomus on jääny väsäämättä tänne, mutta eipä kait tuo haittaa. Toisaalta ehkä sen voisin jossain vaiheessa vielä kirjoittaa ihan vain sen vuoksi, että jos joku esikoistaan odottava, samassa tilanteessa oleva saisi siitä jotain apua. Kun itse olin vertaistukea vailla, löysin vain yhden blogin, jossa kirjoittaja kävi läpi saman kuin minä ja tietty jossain keskustelupalstoilla oli joitain kirjoituksia, mutta silti olisin kaivannut niitä vielä enemmän.

Omaan eloonkin kuuluu hyvää, vaikka parisuhde on kyllä koetuksella. Syy on sama kuin takuulla kaikilla muillakin, liian vähän unta joka johtaa siihen, et molemmat päästelee suustaan sammakoita, kun toinen ei muka tee tarpeeksi sitä ja tätä. Kaasoilen pian viimeistä kertaa ja sitten on sekin voimia kuluttava työsarka ohitse. Vinkkinä siis kaikille tuleville kaasoille: ei todellakaan kannata ryhtyä kaasoksi, jos polttarit ja häät ajoittuu synnytyksen ja ensimmäisen vauvakuukauden välimaastoon. Aiheuttaa ihan liikaa turhaa stressiä sillä siinä on jo todellakin ihan tarpeeksi, että hoitaa vauvaa kokopäiväisesti. Olin itse jotenkin niin sinisilmäisen typerä, etten tajunnut miten paljon voimia vauvautuminen vie.

Vauvailua

2010-09-10T04:40:00.001+03:00

Poitsu on aivan ihana. Harmi, että äippä on superväsynyt idari, eikä osaa nukkua sillon, ku poikaki nukkuu. Lepäämisen sijasta tämä täti nörttää ja käy kirppareilla ja elää melkein niinkuin ennenkin sillä erolla, että menemiset ja tulemiset on aikataulutettu. Hivenen kyllä alkaa kropassa ja etenkin muistissa tuntua tämä pitkittynyt katkonaisten öitten-putki, jotka alko sillon joskus raskausaikana. Noh, itseäni saan kyllä syyttää tästä riekkumisesta.

Vauva-arjen helppous on yllättänyt meikäläisen kyllä ihan totaalisesti, siis jos ei oteta huomioon tuota täysin omasta tyhmyydestä johtuvaa väsymystä, niin elo vauvan kanssa on harvinaisen mukavaa. Paljon, paljon helpompaa kuin mitä oletin kaiken kuuleman perusteella. Sekin tietty jeesaa ihan älyttömästi ja on aivan ihanaa, et mies on niin täysillä mukana tässä arjen pyörityksessä.

Läheisiä pamahtelee paksuksi kuin sieniä sateella ja oma olo on varsin haikea. Tavallaan on jo kauhea ikävä odotuksen jokaista osuutta. Plussausta, mahan kasvamista, potkuja ja kaikkea muuta ihanan söpön vaaleanpunaista raskaana olemis ihanuutta. Miten ne kaikki negatiiviset puolet voikin pyyhkiytyä niin mielestä? Ej jymmärrä, mutta luonto hoitaa edelleen juu.

Kaikesta ihanuudesta huolimatta mielessä pyörii jo kovasti se, mitä äitiysloman jälkeen tapahtuu. Kouluun olisi kiva päästä, mutta saapi nyt nähdä sitten miten sen kanssa käy. Millään ei olisi varaa jäädä palloilemaan kotihoidontuella, joten jos lottovoittoa ei tule ja kouluun ei pääse, niin työelämä kait sitten kutsuu. Onneksi on vielä aikaa ennenkuin mitään tarvitsee päättää.

Väsyrikkikatkipoikki

2010-08-29T12:47:00.003+03:00

Mua väsyttää tällä hetkellä niin paljon, että tuntuu siltä kuin oisin vetäny vettä väkempää kaksin käsin vähintääkin viikon putkeen. On se niin väärin! Tämä super väsymys ei kuitenkaan millään muotoa johdu muka raskaasta vauva-arjesta, vaan eilisistä kaverin polttareista. Lähinnä siis siitä, että meikäläinen ei päässy nukkumaan kauneusuniani vaan mennä viiletin aamu klo 10:stä aina klo 3.30 asti ja kävin välillä imettämässä poitsua. Aikamoista menoa oli ja kilometriä kertyi mittariin aivan tajuttomasti. Juu bensahan on NIIIIIIIIN halpaa, että mielellään harrastelee tommosta tyyppien kuskausta eestaas ilmaiseksi. No joo pitäähän sitä edes kerran elämässä kuskin roolissakin olla ja kyllähän se sujuikin ihan kiitettävän hyvin ottaen huomioon, että valloitin ensimmäistä kertaa keskustaa. Aamulla ennenkuin lähdin tälle neitsytmatkalle keskustaan melkein itkeä tihrustin, kun pelotti niin tajuttoman kovaa se ajaminen, mutta murehdin ihan turhaan, kun päästelin menemään kuin vanha tekijä. Ehkäpä suoriudun siitä kakkosvaiheestakin kunnialla. Ainakin on hivenen positiivisemmat fiilarit asian suhteen.

Poitsukka kasvaa kivasti ja eilen tuli jo kaksi viikkoa ikää täyteen. Musta kyllä ainakin kyllä tuntuu siltä, että tuo poika ois aina ollu osa meidän familiaa. En ees muista enää mimmosta elämä oli ennemmin ja oikeastaan ihan hyvä niin. Ej juma, mun on ihan pakko mennä takaisin nukkumaan. On niin järkky olo:/

Paska mutsi

2010-08-23T20:47:00.004+03:00

Päivät soljuu tasasen tylsästi etiäpäin. Väsymys on kaamea vaikka viime yön, kiitos ihanan miehen, sain nukkua ihan kokonaan. Joo paskamutsi-tili on täälläkin osoitteessa jo avattu. Mä en tajua, kun maitoa tulee ihan kohtuullisesti (kai!?) ja poika imee just semmosella otteella mitä joka perkuleen imetys-oppaassa on kuvattu ja siltikään se ei tuu kylläiseksi silleen kunnolla. Ei, vaikka imettäisin aamusta iltaan kuten lauantaina tein. Perjantain neukkulassa pojan paino oli meinaan laskenu entisestään ja sekös sitten säikäytti niin, että korkattiin korvikepaketti ja aina molempien tissien syöminkien jälkeen ollaan tuikattu pullo suuhun. Ennen synnytystä olin semmosel ihan yks hailee imeekö rintaa vai syökö korvikkeita-fiiliksellä. Noh, kuinka ollakkaan ihanat hormonit on saanu meikäläisen pään ihan sekasin, joten tietty oon itkeä pillittäny silmät väärällään omantunnon tuskissani aina kun pulloa on annettu. Eikä auta vaikka kaikki kuinka taustajoukot hokee, et en oo paska ja monet muut vauvat kasvaa pelkälläkin korvikkeella ja et pääasia on, et tyyppi saa tarvitsemansa määrän muonaa rinnan alle jne. Tuntuu vaan niin pahalta, ettei voi ruokkia sillä, mikä ois tolle pikkuselle kaikkein parasta ja ravitsevinta vaan joutuu antamaan jotain kasvirasva-rasvaton maito höttöä höystettynä ties millä ällököllöaineilla. No huomenna on ylimääränen neukkula ja todellakin toivon, et vaavin paino ois nyt edes lähteny nousuun. Pahaa silti tekee etenkin kun toinen ihan selkeästi on nyt krätyisämpi kuin ennen korvikkeen antoa:/

Ennenkuin toi poitsu putkahti maailmaan elin siinä luulossa, ettei vauva vaikuttaisi niin älyttömän paljon mun tunne- ja ajatusmaailmaan. Tai siis kuvittelin, että ei olisi mitenkään älytöntä laittaa poitsua noin vuoden ikäsenä hoitoon ja alottaa koulua 100km:n päässä. Nyt koko ajatus tuntuu aivan käsittämättömän älyttömältä. Saas nähdä mitä ajattelen vuoden päästä, kun hypin seinille kaiken sosiaalisen elämän kuihduttua tyhjiin.

We're back

2010-08-19T19:53:00.004+03:00

Kotona ollaan oltu jo maanantaista asti, mutta jotenkin aika tuntuu menevän kuin siivillä (=poitsu tissillä 24/7), niin en sitten ole saanut tänne mitään rustattua. Poitsu syntyi kuin syntyikin sitten viime perjantain ja lauantain välisenä yönä ja on mitä hurmaavin tapaus. Ei siellä mahassa onneksi mikään viiden kilon mötkylä ollut, vaan kuten se torstain ultra lupailikin niin 3,5 kiloa oli poitsun syntymäpaino ja pituutta 50cm. Synnytys oli jotain niin sanoinkuvaamattoman järisyttävää, että miehelle jo pahimmissa supistustuskissani totesin, että never again kun järki meinaa lähteä. Myönnettäköön, että kaikesta koetusta kivusta ja tuskasta huolimatta tämä nainen potee jo uutta vauvakuumetta XD.

Musta tuntuu, et mun aivot on jo nyt ihan puuroutunu sängyssä makoilun ja kotona oleilun takia. Jos epparia ei olisi leikattu ja etenkin jos pari tikkauskohtaa ois hivenen siedettävämmässä paikassa niin tää täti ois vouhkannu jo ympäri kyliä vaunujen kera, mut ej pysty. Puoli tuntia on ihan max mitä pystyn seisoon/istuun kerralla ja sit jo alkaa heittään päässä niin pahasti, et on aivan pakko päästä makuulle. Niin me ollaan sitten linnottauduttu poitsukan kanssa sänkyyn makoilemaan ja tissittelemään. Oon aivan lovena tohon piäneen ja niin on isukkikin vaikka molemmat pelättiin kauheasti sitä, et mitäs sitten jos se semmonen äidin-/isänrakkaus ei leimahdakkaan. Turha huoli nähtävästi, kun luonto hoitaa. (Kaikki hokee tota kokoajan meikäläisen lähettyvillä...wtf!?)
Huolimatta siitä, että aivot on muusia ja nää neljä seinää alkaa pikkuhiljaa ahdistaa, niin täytyy kyllä myöntää, et oon onnellisimmillani nyt. Elämälle on tullu semmonen merkitys, mikä on ollu multa aina hukassa. Tähän asti oon pyöriny vaan ympyrää ja ollu ahdistunu millon mistäkin, mut nyt vihdoin oon päässy semmosesta super itsekeskeisestä oravanpyörästä pois. Tää on huisin onnellinen (tai sitte oon viä jossain hormonaalisessa euforiakuplassa).

Rv 42

2010-08-12T17:30:00.003+03:00

Äippäpolilla käyty ja siellä oli niin hyvä palvelu, että ihan mielelläni olisin sinne jääny vaikka samantien. Ultran mukaan pojalla on painoa nyt n. 3,4kg eli toivoa on ettei Kale ehkä ookkaan semmonen jättiläinen mitä oon viikko tolkulla pelänny. Tosin kyllä jännäys silti jatkuu, kun ei noihin mittauksiin voi täysin luottaa. No jokatapauksessa pojalla oli kaikki muutenkin oikein hyvin ja mallikkaasti. Oli aika äklöä, kun lääkäritäti teki sisätutkimuksen niin rajusti, että veri lensi ja samalla selitti, et nou hätä tää vuoto on iiiiihan normaalia ja rauhottuu kyl. Vähän kyllä alko huono olo vaivata, kun alakerrasta ei verta oo tommosia määriä valunut sitten viime kuukautisten jotka oli joskus viime vuonna. Tätsyn toive oli tietty, et paikat aukeis sen verran, et ens yön aikana alkais tapahtua. Noh vaikkei alkaisikaan niin huomen aamulla tää menee osastolle ja saapi kivasti just sitä lääkettä mitä kammoan :/ Jah sitte kattellaan toivottavasti vain alle vuorokausi, mutta pahimmassa tapauksessa päivä tolkulla, että miten käy.

Olo on outo ja epätodellinen. Nyt se vauva sitten vihdoin ja viimein aikoo pamahtaa tähän maailmaan, eikä me ollakkaan enää vain me, vaan me ollaankin pienen pirpanan äippä ja isukki..wtf? Ej ymmärrä, mutta ehkäpä tulevien päivien aikana muutun viisaammaksi ja ymmärrän kaikkea paremmin. Tää lähtee nyt viettämään ihqua vimppaa iltaa muruliinin kanssa.

Rv 41+5

2010-08-10T18:18:00.004+03:00

Mielialat heittäny ihan häränpyllyä koko päivän. Välillä oon kauhean ilosella ja hyvällä tuulella ja seuraavassa hetkessä oon vihanen koko maailmalle tyyliin siitä, että sukka on hukassa. Ei hyvää päivää! Väsyttää ja alakerrassa tuntuu siltä, että se tipahtaa ihan justiinsa. Lonkat on ihan tajuttoman kipeät ja on semmonen tosi epämiellyttävä olo. Ettei elämä kävis liian helpoksi mä tietty aloin väkertää karppimoussakaa, joka on ihan sairaan hyvää, mutta pirun hidastekoista itketyksineen ja muine moninaisine vaiheineeen. No onneks sain sen just valmiiksi ja uuniin. Hyvä minä^^. Lenkilläkin jaksoin kivasti käydä, niin nyt sitten voin hyvillä mielin chillata loppuillan ja kattoa WWE:tä. Joo, oon jääny koukkuun painiin. Aluksi en ymmärtäny siitä hölkkäsen pöläystä (en kyllä vieläkään ihan täysin) ja ärsytti ihan sairaan paljon se kauniit ja rohkeat-meininki mikä siellä on aina valloillaan, mut pikku hiljaa pääsin siihenkin sisään ja koukutuin kivasti. Sitäpaitsi mukavahan sitä on katsella, kun hyvännäköisiä miehiä juoksee silmien edessä alvariinsa;) Oma mies kyllä silti voittaa nekin uroot. On se raksundaaleni meinaan niin komea, että huhhuh.

Huomaa kyllä, että tällä tädillä ei oo enää ihan kaikki ruuvit edes paikoillaan. Pakko kait se on vaan kömpiä jo tähän aikaan nukkumaan, kun simmut lupsahtelee kiinni ja pää ei toimi.

Whii Maanantai

2010-08-09T15:19:00.003+03:00

Viikonloppu oli ja meni eikä mitään tapahtunut. Olla möllöteltiin vaan kotosalla ja katsottiin urakalla elokuvia. Eiku niin jaa oltiinhan me perjantaina käymässä Ikaalisissa veteraanimoottoripyöräralleissa. Siellä oli valloillaan aika perus suomimeininki ja siksi olinkin ihan tyytyväinen, ettei tarvinnut muutamaa tuntia kauempaa siellä notkua. Tykkään kyllä motskarimiehistä, kun pakkaavat olla varsin rentoa ja mukavaa sakkia rajusta ulkokuorestaan huolimatta, mutta jotenkin näin paksuna oleillessa ja sitä ryyppäämisen määrää katsellessa en vaan sitten jaksanut oikein. Hienoja vekottomia siellä oli pilvin pimein ja täytyy kait myöntää, että pienenpieni motskarikuume alkoi tämänkin rouvan näppejä polttelemaan. Ehkäpä sitten keski-iän kriisin lähestyessä, kun lopullinen paniikki elämän katoavaisuudesta iskee päällensä.

Perjantaina myös Tayssin äippäpoli muisti meikäläistä ja lähetti tervetulokirjeen yliaikaiskontrolliin. Torstaina sitten mennään ja niin kahtotaan sitten mikä tilanne ompi ja koska ne suostuis käynnistelemään. Mulla on kyl kaikki suunnitelmat menny ihan uusiksi tän pitkittyneen raskauden takia. Enhän mä nyt voinu millään ymmärtää, et toi pikkujätkä linnoutautuu tonne sisuksiin. No positiivisesti ajateltuna ollaan saatu lisää superia yhteisaikaa miehen kanssa ja jos Luoja suopi niin tällä viikolla se eräpäivä tulee vastaan kuitenkin..ehkä..tai sitten saan jonkun epäkivan lääkärin jonka mielestä ei vielä kannatakkaan käynnistää. On tämä tämmöstä juu jänskää^^

On ihan häpihäpi olo ja Kaletsu senkun muljuilee antaumuksella mahassa. Se on alkanu potkiskelemaankin ihan älyttömästi niin ettei mun nukkumisesta meinaa tulla enää oikein mitään, kun maha heiluu puolelta toiselle. Voi pientä raksundaalenia, kun tajuais, että tääl ulkosalla ois niin paljon mukavampaa potkutella menemään.

rv 41+1

2010-08-06T09:10:00.004+03:00

Sen jälkeen kun ostin Lidlistä kokovartalotyynyn on meikäläisen yöunet muuttunu paljon paremmiksi tai ainakin yöaikaiset selkäkipuilut ja hengitysvaikeudet on kadonneet kokonaan. Toisaalta sitten taas oon alkanu heräileen klo 7 maissa eikä oo toivoakaan, että unta sais enää uudestaan. Ärsyttävää, kun väsyttää, mutta sänkyyn mennessä alkaa se tajuton pyöriminen. Jostain syystä mä oon ihan kauhean levoton. En pysty kunnolla oikein keskittymään mihinkään ja muutenkin on ihan pässi olo.

Eilen käytiin kattelemassa mekkokankaita ja löysinkin oikein kivan värisen sitten loppuviimein. Ärsyttää vaan, kun oon niin kalpea, et vaan harvat värit passaa mulle ja sitte ku oon vielä niin kranttu materiaalin suhteen, nii menee kauhean vaikeaksi. Yllättävän edullisesti irtos kankaat, vaikka aluks pelkäsinkin, et tulee törky kallis reissu. Nyt pitäs sitten vaan löytää enää joku kiva malli, joka pukis mun kroppaa nätisti. Tosin kun tuo pikkujätkä edelleen asuu tuolla mahassa ei mulla oo mitään aavistustakaan miltä mun kroppa näyttää synnytyksen jälkeen. Todennäkösesti saan kauheet masisslaagit ja itken baby bluesin säestämänä pari viikkoa. No onneksi oon sentään tässä jo lenkkeilly aktiivisesti joka päivä lähinnä siis sillä periaatteella, et toi poitsukka tulis pihalle, mut eipä siitä mitään haittaa oo kropalle noin muutenkaan.

Raskaudesta sen verran, että oon jo luopunu toivosta, että synnytys käynnistyis itsestään. Oon jo niin monta viikkoa varronu, odottanu ja ollu aivan varma, et nyt se ja tämä oire on takuuvarma merkki->ens yönä lähdetään. Oon päättäny suunnata kaiken murehtimisenergian hyödyllisempiin juttuihin ja vaan odottaa ens viikon äippäpolia.

rv 40+6

2010-08-04T07:09:00.003+03:00

Yhtä menkkakipuilua non-stoppina jo toista päivää ja kuitenkaan mitään konkreettista ei tapahdu. Ei edes yhden yhtä supparia. Mistähän sitä sais semmosen positiivisuus tuulahduksen, että jaksais tsempata itteänsä eikä vaipua epätoivoon? Kyllähän läheiset ihmiset yrittää kauhean positiivisia olla ja tsempata niillä varsin tyypillisillä kommenteilla siitä mitenkä kukaan ei oo aikasemminkaan sinne jääny jne. Aluksi ne vielä menetteli, mutta nyt ne lähinnä vatuttaa. Kaiken lisäksi nyt on hitusen semmottinen olo, että oon aika takuulla tulossa kipeäksi. Hurray!

Jos ei oteta huomioon tuskastunutta odotusta, niin muuten menee oikein kivasti ja päivät kuluu milloin missäkin tosin no joo suurimmaksi osaksi kotosalla, kun ei jaksa enää vouhottaa kaupungilla. Jotain ohjelmaa on sentään onneksi tälle päivälle. Ostin eilen kirpparilta fleecepeiton ja se raukka päätyy tänään kuorivaipoiksi:D Kauhean pihi taidan olla, kun en malta ostaa kangasta suoraan kangaskaupasta. Hirvittää vaan ne metri-/kilohinnat mitä kaupan kuosit maksaa ja onhan tää ympäristöystävällisempääkin näin ja hauskaa:) Sen verran investoin kestiksiin, että huuto.netistä ostin kestovaippapaketinkin, joka sisältää ImseVimsen sisä- ja kuorivaippoja kunnon pinon. Oon jo ihan haksahtanu tähän kestoilujuttuun. Saas vaan nähdä miten käy mun innostukselle sitten, kun päästään teoriasta käytäntöön:D Toivon kauheasti, että innostuisin vaan enempi, kun nuo kertakäyttövaipat tuntuu niin ällöttäviltä, tai siis lähinnä niitten materiaalit. Yhden paketillisen kun niitäkin ostin varmuuden vuoksi tähän alkuun ja ne tuntuu ainakin mun mielestä tosi karheilta ja epämiellyttäviltä ihoa vasten.
Ei siitä sen enempää tällä erää. Meikä siirtyy Cold Feet:n pariin:).

Mä en ala

2010-08-02T12:34:00.003+03:00

Vika neukkula ohi ja seuraavan kerran kontrolli äippäpolilla joskus 41+. Neukkutätsy oli eri ja siltä saikin sitten mielenkiintosia uutisia. Sf-mitta joka vielä viimeksi oli laskenu 33->32cm olikin nyt sitten tämän tädin mukaan 34,5cm ja vauvan painoarvioksi veikkas 4kg..siis fucking 4KG!! Miten hitossa toi poika on voinu kasvaa tollasella siivottomuudella? Nii ja mua ei pelottaisi niin paljon jos tää tätsy ois ollu joku tavis neukkutätsy, mut tää kaveri on vuosikaudet tehny töitä synnärillä joten kyl mä veikkaan, et se aika hyvin tietää noi koko asiat. Mua pelottaa ihan sikana etenkin kun ei oo mitään merkkiä edelleenkään Kalen pihalle tulosta. Kauhuskenaariot pyörii jo mielessä ja ahdistus on valtaisa. Mä en tiedä millä kestän jos tää homma menee siihen, et äippäpolilla todetaan vauvan olevan jo jotai 4,5-5kg ja sit joko päädytään käynnistään jolloin mun paikat menee takuuvarmasti lunastuskuntoon tai sitte päädytään odotteleen viä vähän lisää ja hokataan ettei se sieltä omin avuin pihalle tule ja lopulta tehdään sektio. Meikäläinen kun oli menossa hyvillä mielin synnyttämään alakautte pientä poikaa. Voi vattu! Mä en ala, en oikeesti.

40+3

2010-08-01T08:08:00.006+03:00

Tehtiin eilen ajelukierros miehen kanssa vanhoilla asuinkulmilla ja katottiin hää- ja häämatka videoita :D Oli kyllä huisia menoa etenkin se miten paljon asiat on muuttunu tässä lyhyessä ajassa. Tarkotus oli lähteä fiilistelemään vielä illalla Ruudolfia Yo-talolle, mutta mun selkä tuli aivan yhtäkkiä niin kipeäksi, että mä en pystyny olla mitenkään päin, pulssi huiteli taivaissa ja tuntui, et ilma loppuu justiinsa. Olin jo melko varma siitä, et nyt meikäläiseltä lähtee henki sillä niin kauheeta kipua en muista koskaan kokeneeni. Onneksi vauva möyriskeli mahassa noitten kipuilujen aikana, joten sillä tuskin mitään hätää oli. Veikkaan, että joku hermo on jääny pahasti pinteeseen jonkun nikaman siirtymän takia. Mulla kun on selkärangassa ainakin kolme nikamaa, jotka tykkää liikuskella poies paikaltaan aika aktiivisesti. Vähän veikkaan niin ennen keski-ikää oon käyny läpi jo ainakin parit välilevynpullistumat ja muuta mukavaa. No, ei siitä sen enempää, mut voi pojat olin kipiänä ja tuntuu, et tänään on taas sama helvetti tiedossa, kun tuo sama kohta oireilee jo.

Olo on muuten ihan hyvä ja vetäisin eilen aamulla noin palttiarallaa 6km:n lenkin ja sen jälkeen käväisin oikein kuumissa löylyissä. Oli aivan mahtavaa ja tänään ajattelin ottaa uusiksi taas. Suhteellisen hyvässä kunnossa kroppa on edelleen, kun kerran jaksan vouhottaa mahasta huolimatta, mut kaippa ne viime syksyn juoksemiset ja talvella pyöräilyt on edelleen niin hyvin muistissa selkärangassa, et ne avittaa kunnossa pysymisessä yhä edelleen. Hoppas ne jeesii viel synnytyksessäkin ja siitä palautumisessa. Toi selkä on ainoa, mikä meinaa antaa periksi.

Hiisi, kun stressaa huominen neukkula. Tuntu, et se täti oli jo ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, kun näki mut viime kerralla. Ainakin tuli semmonen olo, ku se oli niin yllättyneenä tokas, et: "ai sä oot vieläkin täällä". Mä en halua mennä sinne huomenna:/

40+1

2010-07-30T07:21:00.004+03:00

Unta takana noin 4h ja meikä on pirteä kuin peipponen, ainakin vielä toistaiseksi. Joskus kahdeksan aikaan illalla alkoi tulla epäsäännöllisiä supistuksia ja olin niin riemuissani, et nyt finally se loppurutistus alkaa. Puoli yhdestätoista eteenpäin kellottelin niitä, kun tuli sen verran tiuhaan, mutta sitten ne alkoi hiipumaan ja loppuivat lopulta kokonaan. Menin sitten nukkumaan siinä toivossa, että ne alkais vahvistua uudestaan, mutta blah. Puksuttelin unta noin yhdestä viiteen ja on hitusen semmonen puulla päähän lyöty fiilis. Oisin ehkä nukkunu pitempäänkin, mut viiden maissa iski kauhee jano ja kun pääsin keittiöön niin huomasin meidän takapihalla naapurin kissaneidin jonka viime vierailusta on yli kuukausi aikaa. Kerittiin jo miehen kanssa pelätä, että sille on sattunut jotain, mutta ei onneksi:) Siellä se aidan päällä oli ja ihmetteli ja tuli heti tervehtimään. Eihän siitä sitten malttanut nukkumaan mennä suoriltaan vaan jäin leikkimään sen kanssa. Neiti lähti sitten painelemaan ja mä yritin mennä takas sänkyyn koisaamaan, mutta kramppaava selkä ei tuonu kovinkaan toivottua tulosta. Lähdin sitten pienelle käpyttelyreissulle vähän niinkuin toivoen, et vetreän selän lisäksi se sais aikaan supistuksia. No ainakaan vielä ei oo havaittavissa muutakuin harkkareita. Ehkä tänään pitää vetästä kunnon suursiivous jospa se vaikka auttais, jos ei muuta niin ainakin meidän molempien hengitysteitä. Villakoirien määrä on meinaan rajaton kiitos ton rasittavan olkkarin maton joka kerryttää pölyä ihan tuhottoman paljon. Vaihtoon kyllä joutaa het kun on rahnaa.

Ei vieläkään

2010-07-28T11:14:00.004+03:00

Uuvutin itseni eilen kävelemällä ympäri keskustaa niin, että en oikeasti meinannut enää pystyä liikkumaan, kun jokainen askel sattui ihan pirusti. Tällä superlenkillä ei ollut minkään valtakunnan vaikutusta vauvan ulostulon edistämiseksi. No ei auta kuin jatkaa odottelua edelleenkin, vaikka turhautumisleveli on poksahtanu rikki jo aika päiviä sitten. Väsyttää sanoinkuvaamattoman paljon, mutta unta ei saa kun selkä on niin kipeä. Alan hyppimään varmaan kohta seinille tämän olon kanssa.

Eilen visiteerasin aamusta taas neukkulassakin ja sf-mitta oli tipahtanu sentillä eli ainakin se lopullinen laskeutuminen on tapahtunut, kun kerta mittaajakin oli sama. Maha on huge ja alhaalla. Verenpainemittari meinas taas poksahtaa mun arvoista, mutta onneks olin kotona kerinny aamulla mittaan tosi hyvän tuloksen, kun neukkutäti meinas jo panikoida ja laittaa etiäpäin. Jos tota armotonta selkäsärkyä ei olisi, niin ei haittaisi odottelu sitten yhtään. Meikä vaan ajelis ympäri cityä ja varmaan kauemmaksikin ja vaan fiilistelisin eloa. Jos vielä jossain vaiheessa tulee hinku saada tälle lapsukaiselle sisarus niin ennen raskautta treenaan kyllä semmosetki selkälihakset, et oksat pois.

Tämä päivä on mennyt ihan puoli nukuksissa, kun viime yö meni vatuilleen selkäkipujen takia. Yö yöltä tilanne vaan pahenee ja kohta meikä nukkuu seisoaltaan. Istuminen on tappavaa ja makuuasento vielä tappavampaa. Menkkajomotukset on hivenen voimakkaampia kuin ennemmin ja pidempi kestosempia. Silmät on ristissä ja selässä valuu hiki solkenaan. Voiko ihanempaa enää olla?

Vattulandia

2010-07-26T09:14:00.004+03:00

Eilinen oli ihan outo. Menin meinaan edellisen postauksen jälkeen takas nukkumaan ja vetelin hirsiä puol kahteen asti. Katottiin yks leffa ja chillailtiin ihan reilusti kunnes sitte lähettiin miehen porukoitten kanssa syömään keskustaan. Automatka sinne oli yks helvetti. Jomotti niin sairaasti koko selkää, et teki mieli huutaa suoraa huutoa. Koko 3h minkä me siel ravintolas istuttiin meni ihan ohi multa, kun vaan vääntelehdin tuskasta ja yritin skarpata itteäni. Olin ihan super varma, et nyt tää on sitä itteänsä ja yöllä tulee lähtö. Ääneen en sanonu mitään, kun en halunnu, et tyypit ois alkanu intoileen vielä liikoja. Niin sitten olin ja kestin ja lopulta olin jo ihan varma, et yöllä tulis meikälle ihan takuuvarma lähtö. Kotio kun pääsin alkoi aikamoiset menkkajomotukset alakerrassa ja olo oli mitä lupaavin, kunnes sitten menin sänkyyn makoilemaan ja harjotteleen rentoutumista. Ajattelin, et nukun vielä hivenen jos uni tulee, et jaksan sitten synnytyksen paremmin plus että kun ei sitten kuitenkaan ollu mitään säännöllisiä supistuksia eikä lapsivedetkään ollu menny nii eihän ne mua ois sinne kait ees ottanu. Niin se tämä flikka sitten on vaan nukahtanu ja kivasti oon koisannu aamuun asti ja kaikki kivut on ku pois pyyhkästy. No ei ny ihan sentäs, kyl selkä on aika pahana edelleen, mut ärsyttävää, ku olin niin varma, et yön aikana menis vedet..voi ketun kettu ku vatuttaa. No jotain edistystä tua alakerrassa kaiketi tapahtui kun nii pirun kipiää otti, mutta yeee odotus senkun jatkuu.

Tää menee ja tekee nyt jotain super hyvää aamiaista ihan vaan omaksi piristykseksi ja sitte lähen shoppailemaan. Lähinnä siinä toivossa, et tuo alakerta sais lisäpotkua työskentelyynsä ja tajuais jo alkaa toimimaan. Joo en oo yhtään malttamaton kaveri en, mut alkaa vaan olla mitta täysi ton selkäsäryn kanssa johon ei auta lääkkeet eikä hieronta. Niitä selkäkipuiluita siis on ollu jostain keskiraskaudesta lähtien ja nyt ne alkaa olla sitä luokkaa, et mun pää ei enää kestä.

Väsymys maximus

2010-07-25T08:30:00.002+03:00

Mun unenlahjat on taas kadonnu jonnekkin. Maksimissaan tulee nukuttua 6h/yö ja siitä voi miinustaa pitkin yötä vessassa ramppaamiset plus et eihän se uni sitten ihan heti taas tuu, kun pitää ettiä se soppeli asento jne. Tuloksena ei ole kovinkaan montaa nukuttua tuntia ja sekä oma olotila, että raihnanen olemus kielii hivenen väsyneestä mammasta.

On taas tosi ristiriitaset fiilikset synnytyksen suhteen. Sinänsä sitä haluisi mennä jo nyt ihan heti pyöräyttämään muksun maailmaan, mutta sitten kuitenkin hirvittää se tuskien taival mikä on edessä. Katottiin eilen miehen kanssa se neukkulasta saatu Helistimen-video ja joo ei kyllä rohkassu mua yhtään, vaan päinvastoin sai aikaseksi ihan kauhean paniikkki fiiliksen. Varsinkin kun pysty lukemaan tuskan ja epätoivon sen synnyttävän naisen naamalta niin huhhei meikälle iski kauhu. Ehkä ois pitäny jättää kattomatta sekin, kun ltieto taas tyypilliseen tapaansa lisäsi tuskaa. Pitää ny vaan kauheasti psyykata itteänsä ja toivoa parasta sekä lopettaa tiedon keruu plus keskittyä nauttimaan olennaisesta eli tästä olotilasta.

Huhhuh

2010-07-23T15:51:00.002+03:00

Pisteet kyl nousi...NOT tämän kämpän entisten asukkaiden kohdalla taas niin notta. Joo laiskuuttani en sitten ennemmin oo tutkinu meidän suihkun lattiakaivon sisältöä ennenkä vasta nyt ja voi ihanuus mitä kaikkea nannamatskua se pitikään sisällään. Voi jumaleissöni! Sieltä kiinteän muovijutun alta löyty kasa soraa ja ties mitä ruuvia ja metallinpalaa O_O. Ihmettelinkin aamulla kun satuin käymään suihkussa yhtäaikaa pesukoneen huudatuksen lomassa, että miks se lattiakaivo tulvi ihan siggenä vettä..joo no ei tarvi miettiä kyllä enää. Kyllä voi helkutta ihmiset olla idareita! En saanu puoliakaan niistä mömmöistä pois, kun kädellä ei yletä kunnolla. Pitää kehittää jostain joku apu ja jatkaa huomenna saunan pesun lomassa. Voi hiisi kun voi ottaa tuo pattiin..ärrinmurrin ArGh!

Hivenen menkkajomotusta havaittavissa, muttei mitään sen suurempaa. Väsyttää ja angstauttaa ja kohta on tupa täynnä porukkaa. Millähän ilveellä virkistyn sen verran, että jaksan olla niin mukava, että uskaltavat toistekin tulla. Ehkä meen koisaamaan hetkeksi.

Rv 38+5

2010-07-20T10:39:00.007+03:00

Lähdettiin miehen kanssa silloin viikko sitten takaisin maalle, kun ei oikein inspiroinu täällä kämpilläkään istuskelu. Oli kyllä mukavaa taasen ja varmaan sinne taas palaillaan jahka tuo pikkumies syntyy. Käytiin mustikoitakin noukkimassa. Eipä kauhean paljon saatu kerättyä, kun ensinnäkin no joo se pakastin on edelleenkin tuhottoman pieni, eikä olla viä uutta löydetty ja toisekseen meikäläisen maha oli sen verta sitten kuitenkin tiellä, ettei se noukkiminen käynyt aivan niin lahjakkaasti kuin olis voinu toivoa. No mukavata oli taasen ja chillimeininki jatkuu.

Eilen kävin neukkulassa 10 minuutin pikavisiitillä ja ensi viikolla sitten taas. Sinänsä turhauttavaa rampata, kun ei sieltä mitään uutta infoa saa ja tilani pysyy vakaasti samana tai ainakin tähän asti on pysynyt. Neukkutädit vaihtuu ja samat kysymykset ja ihmettelyt toistuu. Ej jaksa, ei huvita eikä oikein kiinnosta. Johtuneeko vain siitä sitten että alkaa ärsyttämään koko raskaus tai eniten ehkä ihmisten asenteet viimeisillään olevaa kohtaan. Joka suunnasta huudellaan, kun on iso maha ja voivoi koska syntyy ja läheiset varmistelee jatkuvasti mahdollista synnyttämässä olemista. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että joo kyllä me ilmotetaan sitten kun on jotain mitä ilmottaa. Äitikin jo kovasti suunnitteli kyläilyreissua vauvan syntymän jälkeen ja teki selvityslistaa siitä koska voi nimiäisiä pitää jne. Hyväähän se tietty vaan tarkottaa ja on kauhean innoissaan vauvasta, mutta itse alan olla vain niin kauhean väsynyt tähän kömpelyyteen ja asioitten tekemisen rajoittuneisuuteen. On niin kauhea hinku juoksemaankin, että aivan pahaa tekee.
Kaiketi se on tämä pitkään jatkunut kuumuus, mikä aiheuttaa tämän pässeys-olotilan, vaikka eihän nytkään ulkona mikään älyttömän kuuma ole, mutta tämä kämppä imee nähtävästi jokaisen auringonsäteen itseensä, sillä tunnelma on kuin saunassa konsanaan.

Kale voi hyvin eikä ole tulossa ulos. En edelleenkään edes tiedä miltä oikea supistus tuntuu. Harkkareita on riittämiin ja alakerrassa tuntuu aina silloin tällöin painetta, mutta ei mitään sen kummempaa. Voi rähmänkäpälä jos oon tässä tilassa vielä ens kuun puoli välissä. Toisaalta en kyllä haluaisi mennä synnyttämään vielä piiiiiitkään aikaan, kun viime aikoina on kantautunu niin paljon juttuja inhottavista kätilöistä ja siitä mimmosta helvettiä se on, kun kivunlievitystä ei meinata kiireestä johtuen keritä antamaan ja osasto on tupaten täysi jne. No ei auta kuin yrittää ajatella positiivisesti, kun eteen se tulee kuitenkin ja vielä muutaman viikon sisällä.

Tuossa nyt vihdoin ja viimein kuvatus noista vaunuista. Kauheasti on kylässä käyneet tyypit niistä tykänny ainakin ulkonäön perusteella. Kuulemma jousitukset on ainakin ihan superit. Pian nähdään miten ne klaaraa käytössä. Sorgeverge muuten rumasta editoinnista. Ei ollut kuin paint käytettävissä ja sotkuista kotia en viitsi kauheasti esitellä, niin tuli sitten tommoset tosi taiteelliset reunat.

Täällä taas

2010-07-12T21:12:00.004+03:00

Viikko on taas mennyt yhdessä hurauksessa ja edelleen yhdessä kasassa ollaan. Kale hengailee rt1:ssä ja potkii ikävästi oikeanpuolen kylkiluihin eikä meininkiäkään oo, että tulis ulkosalle. Helteet on aika tappavat tämmöselle kannettavan lämpöpatterin raahaajalle, mutta ei parane valittaa, kun kuitenkin jaksan tehdä ja touhuta ihan kohtuu hyvin. Ainoa huonopuoli on ehkä se, että suihkussa saa rampata vähän väliä vilvoittelulla.

Oltiin miehen kanssa neljä päivää maalla ja voi pojat, että teki gutaa. Me vaan chillailtiin, uiskenneltiin, ongittiin ja vietettiin niin laatuaikaa, että oksat poies. En oisi millään malttanu lähteä sieltä, mut oli pakko kotiutua eilen, kun tänä aamuna oli neukkula. Omaa neukkulan tätsykkää en nyt sitten näekkään ennenkä vasta vauva on kainalossa. Ihan outoa, mutta juu se toivotteli rentouttavaa synnytystä. Hivenen kyllä epäilyttää, että siitä mitään ihanan rentouttavaa ois tulossa, kun kuitenkin meikäläisen menkkajomotuksetki on ihan helvettiä ja se keskenmenovuoto oli vielä jotain järkyttävämpää ja tuskaisampaa niin tuskinpa se ite synnytys mitää ruusuilla tanssimista on. Noh hyvä juttu on se, että se tuskien taival kestää sitten kuitenkin koko elämään verrattuna vain ohikiitävän hetken, että enköhän mä klaaraa. Neukkulassa oli kaikki ihan kondiksessa ja Kaletsun pää on niin syvällä lantiossa, että tuskin sieltä enää liikahtaa mihkää muualle kuin ulos sitten jossain vaiheessa.

Kuvia otin vaunuista, mutta en nyt sitten vieläkään saa niitä tänne asti, kun ukko on kaverimeetingeillä ja kameran johto jossain hevonhornantuutissa, niin jää nyt sitten vielä laittamatta. Nyt ne on hyvät eikä haise sille kauheudelle, ku pesin käsin yksitellen kaikki ton kankaat. Ei oike riittäny se pikkanen pesu minkä suoritin viime viikolla. Täällä meinaan leijaili semmonenki tappohaju, ku tultiin tolta möksäreissulta kotio, et meinasin pökrätä jo ulko-ovella. Jos ois ollu talvi niin kaikki ois ollu huomattavasti helpompaa. Vaunut vaan hankeen päiväksi ja voila. Ei ihan onnaa näillä seisovilla ilmoilla. No nyt ne on kuitenkin kondiksessa ja oottelee käyttäjäänsä. Haluisin jo kovasti tesmaileen niitä, mut en kehtaa tyhjien vaunujen kanssa lähteä maha pystyssä tonne tielle idlailemaan. Ai niin joo pitäähän noi renkaatkin täyttää. Mä en vaan ihan hiffaa noitten renkaitten systemointia, ku vaikka ne on ihan tyhjät niinku silleen, nii sitte ne kuiteski on täyden näköset ja semmoset tavallaan 'kovat'. Mainittakoon nyt myös miinuspuolena, että noita renkaita ei sitten millään pyöränpumpulla täytelläkkään vaan kaiketi samoilla vermeillä kuin autonkin eli huoltoasemalle mars. Raksutan silti noita vaunuja jo ihan älyttömästi.

Mun tekee ihan älyttömästi mieli mansikkaa. Haluisin ostaa semmosen ison 5 kilon lootan ja pakastaa, mut arvatkaa kaks kertaa keiden pakastin on size ehkä 10l ja se on ihan tupaten täys. Nii ja sitte mulla on ihan älytön himo päästä mustikkametsään. Pitää vissiin sijottaa johki pieneen säiliöpakastimeen, et pääsis toteuttaan näitä mielihalujaan vapaammin. Ääh mä haluan muuttaa maalle semmoseen taloon jossa on tarpeeks markkia ja paljo mettää lähettyvillä. En kestä enää tätä kaupunkimeininkiä tai sitte helle on vaan sekottanu mun pään tms.

^^

2010-07-06T13:01:00.004+03:00

Nyt jo naurattaa tuo eilinen ärrinmurrin kohtaus vaunujen suhteen. Pikkuhiljaa ne alkoi näyttämään paremmilta mun kriittisissä silmissä ja aikani googlailtuani yhdistelmien painoja tulin siihen tulokseen, että nuo on ihan hyvät keskivertopainoiset kärryt. Laitan kuvaa ensi kerralla kun palajan maaseudun rauhasta. Kerkesin meinaan äsken jo pestä ne kun niissä oli niin tajuttoman ällöttävä tehdas-/pakkaushaju, niin se on nyt tuolla kylppärissä osina eikä ollenkaan edustuskelpoisena. Saapi nähdä sitten miten tuo juniori niissä viihtyy.

Eilen illalla alkoi taas ihan mieletön menkkajomotus ja aamulla selänkin puolella tuntui ihan tautinen kipu. Joskos nyt ois edes jotain edistystä tapahtumassa?? Hope so! Tää lähtee pakkamaan ja palaa varmaan muutaman päivän päästä ellei jotain kunnon äksöniä ala tapahtumaan.

Niin ja näin

2010-07-05T18:38:00.006+03:00

Unohdinkin mainita edellisessä postauksessa tuosta lääkärineukkulasta sen verta, että vaikka mulla on ollu tautisen paljon menkkamaista jomotusta, kaiken maailman vihlontaa ja aivan älyttömän paljon harjoitussuppareita, niin mun alakerran tilanne on sama mikä se oli edellisellä lääkärineukkula kerralla rv 29. Joo, että ei kehitystä sillä suunnalla eli ts voisin melkein laittaa pääni pölkylle siitä, että yliajalle mennään kivasti, mutta koska just eilen luin kasapäin synnytysstooreja äkkilähdöistä ja -avautumisista, niin ehkäpä oon ihan vaan hissunkissun. Anyways uiminen siis onnistuu vielä tosin ei ennenkuin tää saakelin flunssa on ohi.

Vihdoin ja viimein oon päässy niinkin pitkälle tossa kestovaippahässäkässä, että aion yrittää kyhätä kokoon ekaa vaippaa. Neppareita ei kyl oo eikä sitä tarranauhaakaan, mutta koitan tehä ees semmosen kyhäelmän, et hiffaisin miten toi homma toimii. Oon kuitenkin jo edes hitusen enempi sisäistäny noita asioita jo. Hyvä minä^^ Kyllä meillä vielä ihan takuulla täyskestoillaankin sitten jossain vaiheessa.

Vaunutkin tuli tänään ja ne on sinällään kyllä hienot, mutta totta puhuen aika epäkäytännölliset erityisesti kaupunkeiluun. Ne on tosi reilun kokoset ja aika painavatkin eli linkassa matkustelu tulee olemaan helvettiä. Värikin oli toista kuin mitä luvattiin tai no vaunujenhan piti kuvien perusteella olla mustavalkoinen, mutta tuo valkonen osuus ei oo kyllä valkosta nähnykkään. Harmaa se on eikä siitä mihinkään pääse. No sinällään huonomminkin asiat voisi olla ja kyllä noilla nyt kulkee etenkin kun ottaa huomioon miten vähän nuo maksoi. Tosin ehdin tuossa noitten kokoamisen jälkeen jo kyynelehtiä sitä, että toiset saa vaan mennä kauppaan ja ostaa ihan mimmoset vaunut ne haluaa ja toisten pitää ensin kituuttaa kuukausi tolkulla ja sitten vasta saa hankittua jotkut vaunua muistuttavat kapistukset. Joo hyviäkin käytettyjä on, mutta ensimmäisiäkään kunnollisia ei tullut vastaan koko tänä aikana mitä huuto.netissä pyörin. Suurin osa oli ylihinnoiteltuja, kymmennellä lapsella olleita muka vähän käytettyjä kotteroita. Oli tietty semmosia potentiaalisiakin, mutta sitten niitten sijainti oli tyyliin Utsjoen ranta ja pelkkä nouto onnistui, että sillä viisiin. Äh ihan turha vineä näin tyhmästä asiasta, mikä ei valittamalla parane.

Rannalla ollaan maattu miehen kanssa muutaman kerran ja selkä ei kyllä tykkää sitten yhtään. Joka kerta tulee tosi huono olo, mikä johtaa siihen, et mulla iskee semmone kylmähikipaniikki. Ei mitään aavistustakaan mistä moinen johtuu, kun se tulee aina niin randomisti. No, noista jäätävistä kohtauksista huolimatta oon onnistunu polttamaan nahkani ihanan punaiseksi ja rusketusraidat on niin upeet (mulla on ollu t-paita, shortsit ja arskat päällä eli voitte arvata loput). Niin aurinkorasvakin on toki keksitty, mutta se on onnellisesti jääny joka kerta kotiin ja tulos on sitten sen punainen.

Mitähän muuta sitten niin..ei kait mitään sen ihmeempää. Lämmintä pukkaa ja hermot on kireellä :D On se semmosta taas...

Rv 36

2010-07-01T09:29:00.003+03:00

Voiko kamalampaa yötä olla takana? Nukuin ekan pätkän n.23.30-02.30 suht hyvin tosin vessassa ramppasin kolme kertaa ja hiki virtas ihan hulluna. Puoli kolmen jälkeen en saanu enää millään unta, kun henki ei meinannu kulkea, hiki jatkui norona virtaamistaan, kurkku oli ku saharan autiomaa ja makkarissa oli tautisen kuuma. Mieskin tuskastui kun pyörin sängyssä kokoajan, kun hyvää asentoa ei meinannut löytyä sitten millään. Hermostuin tuohon tukaluuteen ja nousin ylös koneilemaan. Joskus puoli neljän aikoihin alkoi taas väsyttää, niin, että silmät alkoi lupsahdella lupaavasti kiinni ja mähän sitten yritin mennä takas miehen viekkuun. Taas alkoi sama pyöriminen ja hyöriminen eikä siitä mitään tullu. Tyynyineni lähdin sitten nukkumaan tuolle aikaisemmin hyväksi havaitulle sohvalle, joka sekään ei tuonut nukkumattilandiaa yhtään lähemmäs. Pyöriskeltyäni hetkisen siinäkin luovutin ja menin ulos istumaan kunnes hermostuin yhden linnun joikaukseen. Koneilin taas hetkisen ja kun väsymys jälleen kävi aivan tautiseksi laitoin korvatulpat (sen linnun takia) ja kupsahdin olkkarin sohvalle. Sitten tuli peaceful uni enkä herännyt ennen kellon soittoa kertaakaan eli yay melkein toiset kolme tuntia unta putkeen.

Neukkulahäppeninki oli ohi nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Kenties johtui siitä, että nyt oli eri neukkutätsy ja -lääkäri. Rutiinit äkkiä läpi ja pihalle. Kaikki kondiksessa paitsi, että oli kuulemma outoa, et mun paino ei ollu noussu vähän yli viikossa kuin 200g ja ettei mul oo turvotusta. Ööh minkäs minä sille voin? Parempi mun mielestä näin kuin se, että kiloja tulis roppakaupalla joka viikko. ja turvottais nii, et ei pystys käveleen limppujalkojen kanssa. Lääkärikin oli oudon epävarmana eikä ihan 100% tienny, et onks Kale rt:ssa vai ei ja ei kuulemma kai ollu vielä kiinnittyny sitten kuitenkaan!? Kyllä tuli ikävä omaa neukkutätiä ja sen varmoja otteita. En ehdi sitäkään näkemään enää kuin kerran ja sitten se jää lomalle ja mun täytyy tulla toimeen noitten epävarmojen keissien kans...nouu! Vähiten kaipaa tommosta just loppumetreille. No, ehkä kenties mä selviän kun muutkin samalla tyypillä asioivat viimesillään olevat kanssasisaret joutuu selviään.
Pakko koittaa mennä nukkumaan uuestaan kun päätä särkee ilkeesti. Menis ny edes tää saakelin flunssa tiehensä. Mä en jaksa!

Kipuilua

2010-06-30T06:10:00.003+03:00

Ärsyttää ihan suunnattomasti, että flunssa sitten otti ja pukkasi vielä tähänkin väliin tai no en tiä vielä onko tää välttis ihan flunssaa viä, mut ainakin kurkku on aivan helkkarin kipeä:/ Muuten kaikki hyvin ja vauva köllöttelee edelleen mahan puolella, mikä on ihan hyvä juttu.

Juhannus alkoi meillä mukavasti Juhannuskonferenssilla jonne lähdettiin torstai-iltana. Kerittiin sopivasti nuorten kokoukseen ja sen jälkeen lähdettiin nukkumaan, ei tosin telttaan niinkuin edellisinä vuosina, vaan miehen mummulaan. Ei meinattu kyllä millään päästä nukkumaan asti, kun vaan ihailtiin maisemia ja fiilisteltiin. Perjantaina ajeltiin aamutuimaan takaisin konffaan opetuksia kuulemaan. Jaksoin ihan kohtuu hyvin siellä, mutta kuuden aikoihin iltasella tuli mitta täyteen, kun selkä alkoi kipuilemaan inhottavasti, niin lähdettiin sitten kotia kohti. Lauantaiaamuna lähdettiin kukonlaulun aikaan junalla kohti Turkua. Jostain syystä puoli tuntia lähdön jälkeen alkoi aivan tolkuttomat selkäkivut eikä happikaan meinannut taaskaan kulkea. Iski paniikki niinkuin jokakerta, kun taju meinaa lähteä. Vaihtelin asentoa ja mies yritti hieroa, mutta ei siihen mikään meinannut auttaa ja olinkin ihan varma, että matkan määränpää taitaisi risteilyn sijasta suuntautua Tyksiin. Onneksi sitten tajusin mennä kyljelleni makaamaan vapaalle penkille ja se sitten helpotti ja sain nukuttuakin jonkinverran. Turussa olin jo niin hyvässä kuosissa, että suunnattiin laivailemaan. Oli ihan tajuttoman mukavaa vain olla ja nauttia auringosta ja miehen seurasta. Hitusen oli etukäteen hirvittänyt ajatus laivallisesta känniläisiä, mutta eipä siellä onneksi niitä kauheasti ollut. Rauhallista oli kaikinpuolin. Sunnuntaiaamuna oli sitten edessä takaisinpaluu ja voi luoja mua ahdisti ia pelotti ihan tajuttoman paljon se junamatka, mutta onneksi samanlaisia ongelmia ei ilmenny enää vaan sain chillata ihan rauhassa niinkuin normimatkustaja. Kotia kun päästiin siinä vähän ennen puoltapäivää, niin kömmittiin samointein parin tunnin päikkäreille ja sitten taidettiin kattoa pari leffaa. Oli kyllä harvinaisen chilli sunnuntai. Siinäpä se oli meidän juhannus lyhykäisesti.

Huomenna on vuorossa vika neukkulääkäri ja niih ei hajuakaan mitä siellä käydään läpi. Kaiketi kaikki samat jutut kuin ennenkin. Mä luulen, et Kaletsu ei oo enää raivotarjonnas, kun hikkailukohta on ainakin muuttanu paikkaa. Enää se ei tunnu tuol lantion sisällä vaan kyljessä :/ Hoppas luuloni osoittautuu vääräksi, kun kauhukuvissa jo pyörii sektiot sun muut suuremmat toimenpiteet. Ääh ehkä mä jatkan huomenissa enempi, kun olo on sen verta kökköinen.

Muisteloita yms

2010-06-23T21:48:00.005+03:00

Voihan juhannus. Pienenä se oli aina yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Sillon käytiin aina isän tai paapan kanssa hakemassa juhannuskoivut kuistin sisäänkäynnin molemmille puolille. Mummon kanssa sidottiin kaikille vihdat ja sitten mentiin saunomaan. Kunnon löylyjen jälkeen me muksut saatiin juhlan kunniaksi limupullolliset. Limsahan ei sinänsä ollut mikään harvinaisuus enää silloin, mutta meillä ei äippä suostunut ostamaan limsaa kuin juhannuksena. Kaikki muut juhlat mentiin mustaviinimarjamehun voimin. Voi pojat miten spessua se aina oli, kun sai oman pikku lasilimupullon juotavaksi saunan jälkeen ulkona istuskellessa ja kesää haistellessa. Silloin vielä vietettiin juhannus isolla porukalla sukulaisten kesken ja kivaa oli.

Nykyisin juhannus sekoittuu mihin tahansa muuhun pyhäpäivään. Ei sitä enää odota kuin kuuta nousevaa eikä siihen liity mitään toteuttamiskelpoisia traditioita. No saunominen ehkä, mutta sekin jää tämän vuoden osalta. Ikävä omaa lapsuutta ja niitä pieniä asioita, mitkä teki niin älyttömän onnelliseksi. Voi nyyhky mua taasen. Herkistelyt vaan pahenee päivä päivältä samoin kuin vollotuskohtaukset. Oon ihan uuno.

Aiotaan uhmata menkkakipuilua ja lähteä lauantaina laivalle chillaamaan. Toivoa sopii, että Kale pysyy kiltisti vielä tuolla vatsan puolella eikä ala yrittään pihalle keskellä aallokkoa. Vähä riskaapelia joo, mut matka oli huisissa tarjouksessa ja just neukkutätikin piti luentoa siitä, kuinka ensisynnyttäjällä menee useimmiten yliajalle. Ei se onneks oo kuin vuorokauden matka, niin siitä selvinnee kivasti.

Oon superinnostunu intoilemaan kestovaipoista ja kauheasti oon yrittäny lukea matskua ja ottaa selville mikä mitenkäkin toimii ja arvailla mimmosista vaipoista kandeis lähtee liikenteeseen. Haluisin päästä siihen pisteeseen, et osaisin näppärästi käyttää kierrätysmatskuja vaippojen tekoon, mut hiisi vieköön ku on vaikeeta, ku en viel oikein kunnolla tunnistaa ihan kaikkia hyviä materiaaleja ja niidenkin käytön kanssa, jotka tunnistan, oon aika epävarma. Mistä ihmeestä saa jonkun ammattilaisen mukaan vaikka kirppiskierrokselle näyttämään kädestä pitäen tälle ladylle, et mikä matsku sopii?? Oiskohan kestovaippayhdistyksellä semmosta palvelua? Pitääkin kattoa.

Huomenna pamahtaa rv35 lasiin ja apuuva aika loppuu kesken. Kohta pikkanen on täälä ja mä en osaa mitään :/ Tai no kyl mä uskon selviäväni loistavasti, mut kun koko ajatus vauvasta, sen hoidosta ja äitinä olosta on totaalisen utopistinen. Joo pienet skitsoilut meneillään mun pääkopassa, mut kaippa tääkin on ihan normaalia. Kauheasti jo toivoin, et Kale syntyis asap, et pääsisin kaikista näistä valaskipuiluista mut sitten juttelin yhen sukulaisen kanssa, joka on äippäneuvolassa terkkana ollu jo monta kymmentä vuotta, ja se sanoi, et sen helpommalla pääsee mitä kauemmin vauva kohdussa viihtyy. Ei oo niin paljo ongelmia syömisien kanssa kuin ennenaikasilla ja keuhkotkin ehtii valmiiksi kunnolla jne.

Joo, mutta tää täti, kohta äippä, menee nyt nukkumaan, kun aivot ihan selkeästi käy ylikierroksilla. Oikein loistavan ihanaa juhannusta joka iikalle^^

Wazzup

2010-06-20T11:56:00.003+03:00

Eilen oli kaiffari ja sen mies visiteeraamassa ja voi elämä oli mukavaa. Piristyin ihan tajuttomasti ja nyt olo on kuin uudestisyntyneellä. No joo hitusen tätä superoloa vavisuttaa jo lähes viikon vierailulla olleet menkkakipumaiset kipuilut. Kaiken lukemani perusteella nämä nyt kaiketi on niitä oikeita avaavia jomotuksia, mutta tiedä häntä sitten. Oikein mukavana lisänä on vielä super sekaisin oleva vatsa, joka kuulemma myös voi olla synnytystä ennakoivaa toimintaa, mutta mistä hiisistä sitä voi sitten kuitenkaan varmaksi tietää mikä mitäkin on ja mitenkä päin. Paitsi että en usko, että tää mitään vatsatautia on, ku tää on ihan erilaista. No ehkä neukkulantädillä on huomenna vastaus näihin mun pimeisiin olotiloihini.

Kale hikkailee ties monettako kertaa tänään. Pientä huolta aiheutti aiemmin päivällä Kaletsun outo hiljaiselo ja meinasin jo mennä ihan paniikkiin. Edes kakun syönti ei saanu mitään aikaseksi. Mies onneksi jaksoi taas kerran rauhoitella mun ylivilkasta ja hysteeristä mieltäni. Aikani liikkeitä odoteltuani söin puolikkaan jätskin ja se tehos sitte saman tien Thank God! Tuosta etiäpäin Kale onkin sitten ahkerasti potkuskellu ja mä oon saanu totaalisen mielenrauhan^^ Ihanata!

Kyllä taas tuli tänään huomattua, että hormonit hyrrää lahjakkaasti, kun katottiin miehen kanssa e3-messuja ja siellä sitten esiteltiin semmonen eläinpeli, missä oli tiikerinpentu. Sitä tuli esittelemään semmonen joku oisko ollu 8-10v tyttö. (http://www.youtube.com/watch?v=Va-NXzhciVM&feature=related). Se tyttö sitte leikki sen tikrunpennun kanssa ja meikä vaan vollotti, kun tikru oli niin söpö ja se tyttö oli nii herttanen. Ei hyvää päivää! No joo ei kait se toisaalta mikään ihme ole, kun vollottelen muutenkin nyt niin herkästi.

Onnellisempi tyyppi

2010-06-16T09:20:00.005+03:00

Heräsin viime yönä tasan kerran vessaan ja muutenkin nukuin kuin tukki ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Tämä kaikki mahdollistui tasan sillä, et muutin meidän ylipehmeästä halpis jenkkisängystä mun viime syksynä ostamalle törkeän kalliille sohvalle nukkumaan. Sohvan penkkiosuus on just sopivasti kallellaan, niin et vatsa sekä selkä on tosi soppelinihanasti just oikeessa kulmassa ja tuettuna ilman ylimääräisiä tyynyjä ja muuta sälää. Ilma kulkee loistavasti etenkin kun jättää vielä ikkunan raolleen. Mä oon niin happyhappy!

Ei mun oikeasti sillä sohvalla pitäny alunperin nukkua, mut tulistuin miehelle niin kovin ja muutenkin kun eilinen oli just semmonen kaikki kaatuu päälle enkä mä kerkee alta poies. Tuon sohvalle nukkumaan menon piti siis olla pelkkä angstiliike ukolle (joo hivenen lapsellista, mut toisaalta oon melko varma, et aika moni muukin ois toiminu hormonihöyryissään ihan samoin siinä tilanteessa), mut sitte ku siinä makoilin ja uni tuli melki het, niin siihen tämä mamma sitte hyyty. Nyt on niin levänny olo eikä selkä vihottele yhtään niinkuin normiaamuisin.

En tiiä missä unihorroksessa olin, mut yöllä ajattelin unessa tai realityssä tai jollain muulla ihme levelillä, et apua lapsivedet tulee tähän sohvalle kohta ja sitte tää on ihan pilalla :D

Ärrinmurri rv 33+5

2010-06-15T13:11:00.005+03:00

Mä oon niin tajuttoman väsyny jokaikisellä levelillä, ettei oo tosikaan. Ilmaa on vaikea saada ja vähän väliä mun hapenotto menee semmoseksi haukkomiseksi mikä puolestaan johtaa siihen, että joka kerta mulle meinaa iskeä paniikki. Kaiken lisäksi ei oo enää toivoakaan, et pystyis istumaan autossa edes tuntia putkeen. Eilen meinaan tuli sekin todettua, kun taju meinas lähteä ja kylmä hiki nousi otsalle takapenkillä istuessa. Selkää särkee törkeän paljon ja hormonit on vallassa. Itkeskelen vähän väliä mitä tyhmemmille asioille ja vihoittelen pienistä. Olen siis aivan loistavaa seuraa:D Eikä tätä ryöppyä helpota yhtää se, että yöt jää kerta kerralta lyhyemmiksi ja unen laatu on tosi huono. Juu keho se vaan kivasti valmistautuu tuleviin koettelemuksiin kaikin puolin, mutta eikö se nyt oisi voinu hivenen myöhemmässä vaiheessa aloittaa moisia komplikaatioita.

Vauvan vaatteet on pyykätty ja lähestulkoon kaikki vaadittu hankittu lukuunottamatta hoitopöytää ja kaikkea pikkutilpehööriä. Kyllästyin jahkaamiseen huuto.netissä ja päädyin tilaamaan vaunut Saksasta. Nyt sitten jännityksellä saa odottaa, että mimmosella aikataululla ne tulee ja onko kuinka laadukkaat sitten loppupeleissä. Myyjä ainakin sanoi, että kaikki suomalaiset käyttäjät ovat olleet varsin tyytyväisiä ko. malliin ja sen ominaisuuksiin, että toivotaan parasta.

Vilinää kerrakseen

2010-06-08T22:04:00.004+03:00

Aikamoiset pirskeet on nyt onneksi takana päin ja selvisin niistä jotenkuten hengissä. Serkun yo-juhlia valmisteltiin leipomalla kuin hullut pari päivää ja koko homma huipentui sitten itse juhliin, jotka oli kyllä aikamoisella väkimäärällä siunatut. Tuskin koskaan oon ollu yo-juhlissa, missä väkeä ois rampannu noin tiuhaa tahtia yhtäjaksosesti 6h. Minä ja pari apulaista yritettiin pitää tiski -ja kakkupuoli kondiksessa. Nonstop massaryntäyksen takia mulla meni koko juhlat ihan ohi ja en juurikaan ehtiny jutskailemaan ihmisten kanssa. Ainoat asiat mitä kerkesin edes ajattelemaan oli, että mikä kakku seuraavana, onko seuraava kahvipannulline valmis ja mistä saan uuden kuivauspyyhkeen. Hivenen olin rättipoikkikuollu ku talo vihdoin tyhjeni ja joo voin kertoa, että uni maistui. Aika rankkaa oli ja muutamaan otteeseen kävi mielessä, et miten ihmeessä jaksan, mut niin vaan taas selvisin kivasti. Kommenttia tuli taas vähän väliä pienestä mahasta viikkoihin nähden. Aivan kuin mä sille jotain voisin, että maha on kokoa pieni. Se ei vain kasva määräänsä enempää ja mä en voi sille mitään, että kaikilla siellä olleilla kommentoijilla oli kuulemma näillä viikoilla size hervoton tankki. Hitusen paha mieli jäi noista. Oudoin juttu oli kun joku ihan random tyyppi tuli yhtäkkiä mun eteen, tökkäs sormella mun mahaa ja kysy, et onko tuolla joku ja sitten se häipy. Olin ihan wtf??

Eilen visiteerasin kasvukontrolliultrassa ja Kaletsu oli kasvanu oike rytinällä, nii et mitat vastas jo vähän enempiäkin päiviä ja painoa oli mukavat 1,9kg. Lääkäri sanoi, et odotettavissa on noin 3,2 kilonen kaveri. Niin, että se siitä pienestä kaiffarista :D. Hivenen kasvu tai siis paino menee keskikäyrän alapuolella, mutta ero siihen tilanteeseen missä edellisessä ultrassa oltiin on parantunu normaaliksi. Poika kunnossa ja kaikki hyvin kaikinpuolin^^ Poitsukka chillailee jo raivotarjonnassa ja totisesti toivon, ettei se keksi alata kääntyilemään enää. Neukkulassakin oli kaikki ok ja tästä eteenpäin ravailen siellä nyt sitten parin viikon välein.

Pinnasänkykin saatiin ostettua tässä taannoin ja sen mies kasasi yksinään viime yönä, kun meikä nukkui. Enää vaunut pitää hankkia ja sitten on isoimmat ostokset siinä ja hankkimatta semmoset juskat kuin vaipat ja muut pikkusälät. Aloin jo noita vauvanvaatteitakin pesemään varmuuden vuoksi ja niin no eniten siitä syystä, että saan ne sitten viikattua jotenkin järkevästi jonnekkin.

Väsymyksen määrä on triplautunu ja ei oo enää toivoakaan mistään katkottomista yöunista. Vessassa pitää juosta vähän väliä ja kaikki pienetkin äänet häiritsee. Onneksi korvatulpista on ainakin pieni apu ja niiden avulla pystyy nukkumaan vähän vähemmän katkottomasti.

Rv 32+1

2010-06-04T12:22:00.002+03:00

Tässä viä masukuvaa päivän piristykseksi tai kauhuksi :D

Väkräilyjä

2010-06-04T09:45:00.004+03:00

Eilinen päivä kului varsin sutjakkaasti serkun yo-juhlia valmistellessa tai siis lähinnä niihin leipoessa. Oli kyllä selkä hivenen jumissa kun kotio pääsi, mut ainakin uni maistui ihan tolkuttoman hyvin. Tänään illalla homma jatkuu taasen ja lauantakina on se suurin ja raskain urakka edessä, mutta no ainakin sitten voi taas hyvillä mielin lepäillä seuraavalla viikolla, kun tietää tehneensä jotain hyödyllistä.

Kaletsu on alannu mönkimään ihan älyttömän paljon etenkin iltaisin. Useimmiten se ikäänkuin muljuu tuolla vasemmalla puolella ja sitten kivasti potkii suoraan tohon oikealle puolelle kylkiluiden alle. Mä en tiedä mitä ihmeen paikkoja se mussa painaa, kun välillä tulee semmosia inhoja olotiloja, et henki ei meinaa kulkea sitten millään. Päähän tulee tolkuton paineen tunne ja vatsaa kiristää. Oon jo pariin otteeseen ollu ihan varma, et taju lähtee ja edessä ois sairaalareissu, mut sitte se olo onneks aina lopulta menee poies. Yks mikä aiheuttaa tota ainakin on se, et jos vahingossakin syö liikaa, nii sitten se iskee heti. Kait Kaletsu punkee itteensä mun vatsalaukun päällä tai jotain. Niin inha olo siitä kyllä tulee silti, et haluisin et tää loppuraskaus ois asap ohi. Viikkojakin onneks on jo se 32+ et eiköhän tää tästä^^ Maanantaina on kasvukontrolliultra ja veikkaan, et toi jätkä on kasvanu kyllä vähintääkin yhtä paljo ku normi vauva. Äippäkin sanoi, että mun maha kasvaa silmissä, joten pakkohan ton jätkänkin on kasvaa kait.

Polttaritapaamine on ens viikolla ja jo valmiiks ressaa sekin. Ehkä hivenen oon liikaa ottanu järjestelyvastuuta näille vikoille viikoille. Varsinkin kun ei oo ees mitään hajua eikä tajua pääsenkö ite ees osallistumaan koko polttareihin. Vähän veikkaan, et tää tyttö on laitoksella ku muut bailaa. Aika tylsää, mut minkäs teet. Pääasiahan se kuitenkin on, että itse juhlakalulla on loistopartyt mitkä se muistaa lopun elämäänsä:)

Ja näin

2010-06-01T08:22:00.003+03:00

Hyvin selvisin juhlista ja kakkujen teosta, vaikka no joo meinas kyllä hermot pamahtaa jossain välissä, ku ympärillä hääri jos jonkinmoista kyselijää ja ihmettelijää. Hermoni sain pidettyä kurissa kakkujen koristeluun asti, kunnes ärähdin aika voimakkaasti turpien tukkoon laittamisesta ja mun rauhaan jättämisestä edes hetkeksi. Ton ärähtämisen jälkeen tyypit häipy häirittemästä ja sain rauhas tehä valmiiks ja sitte olinkin jo taas paaljon paremmalla tuulella. Osaksi tuokin ärähtämisen leveli johtui siitä, että takana oli katkonaiset 4 tunnin unet, kun olin miehen kanssa pikkuveikalle baarikuskina. Hiemanko meikäläisen mahaa töllättiin klubeilla ja tunsin itteni niin superisoksi virtahevoksi pienten ja laihojen neitosten rinnalla. Kaikista parasta oli, et jotkut keski-ikäset naiset antoi kerranki loisto ohjeita miehelle ja olivat ihan kauhuissaan siitä, miks se on raahannu raskaana olevan vaimonsa paikanpäälle :D Ohjeistusta mies sai muunmuassa siitä, mitenkä vaimoa pitää aina kuunnella ja helliä. Hehee kerrankin noin^^

Sukulaisiakin oli taas niin ihanansuperkivaa nähdä..Not. On kuulemma kauheen pieni maha mulla ja sitä ja tätä ja ai en oo töissäkään tällä hetkellä. Oli tosi ihana koettelemus taasen ja ens lauantaina jatkuu, kun on serkun yo-juhlat ja mies ei ees tuu sinne mun tueksi ja turvaksi:/ Sniif.

Mun yöt alkaa olla aikamoisia koetinkiviä. Selkää särkee tasaiseen tahtiin joka päivä oikealta puolelta ja yöllä ei ensinnäkään oikein tiedä mitenkä päin olis ja toisekseen vessareissuilla saa rampata tunnin välein. Huhhuh! Yhä enenevässä määrin oon alannu näyttää nuutuneemmalta aamu aamulta. Kaletsu on vaan innoissaan kaiketi, kun hikkailut on lisääntyny hurjasti ja samoin liikehdintä. Koko vatsa huojuu puolelta toiselle aikamoisella vauhdilla ja potkujen teho on vähintäänkin tuplaantunu. Kaks kuukautta öbaut pitäis vielä jaksaa ja sitten alkaa seuraava vaihe, joka kaiken kuuleman mukaan on entistä raskaampi. Saapi nähdä miten käypi.

Rv 31

2010-05-27T14:58:00.002+03:00

Väsymys painaa tätä naista varsin ankarasti, kun nukkumisesta ei meinaa tulla enää mitään. Normiyöt on alanneet koostumaan lähinnä vessassa ramppaamisesta melki tunnin välein ja asennon jatkuvasta vaihtamisesta. Ei enää toivoakaan, että koko yötä pystyisi putkeen nukkumaan, vaikka kuinka nukuttaisi.

Kauhean itkuherkkäkin musta on tullu. Meinasin pillahtaa itkuun kaupassa, kun joku ukko ärähti pullojenpalautus jonossa. Ärsyttävää olla niin ylitunteellinen ja ylireagoiva. Ukko siis oli kaiketi vain huonolla tuulella eikä ollu oikein hiffannut ko kaupan pullonpalautus käytäntöä ja päätti sitten mulle avautua asiasta. Ton tapahtuman ja itkufiiliksen jälkeen oon vaan hautonu kaikkia ärrinmurrin ajatuksia sitä ukkoa kohtaan. On tämä niin mukavata tämä elo, notta huhhei.

Tän täytyy mennä ny kokeileen nukkumattilandiaan pääsyä, ku huomen pitää mennä het aamusta pikkuveikan valmistujaisjuhlaan ja sitte alata väsäileen lauantaipäivän täytekakkuja..mitenkähän selkä ja hermot kestää ensi seisomista ja sitte kunno väkräämistä..we'll see:D

Myllerrystä puolin ja toisin

2010-05-24T13:20:00.005+03:00

Kyllä ihminen voi tulla vähästä onnelliseksi tai no riippuu vähän millä mittakaavalla mitataan. Haettiin äippäpakkaus tänään postista ja voi elämä mitä kaikkea ihanaa se sisälsikään. Tuntuu niin utopistiselta, että muutaman kuukauden päästä meillä on niille vaatteille ja tavaroille käyttäjäkin^^. Hivenen jostain syystä yllättyin siitä, kuinka tyhjä pakkaus loppupeleissä oli. Jotenkin on aina ollut semmoinen kuva, että se on niin täyteen ahdettu tavaraa, että hyvä kun kansi pysyy kiinni. Kaikki olennainen sieltä kyllä löytyi ja innostuin jo kestoilustakin sen pienen opaslehtisen luettuani. Pitää vain etsiä jostain kunnon ohjeet, että voisin itsekin niitä alata tekemään. Kiva tämä uusi maailma.
Kävin myös noutamassa turvakaukalon, jonka ostin viime perjantaina. Voi elämä kun tuntui jännältä kantaa sitä tuolla ulkona palan matkaa autolle. Pienestä revin iloni juu, mutta minkäs teet kun vihdoinkin alan pääsemään kiinni siihen ihanaan vauvahömpötysmaailmaan, mitä en oo tajunnu alkuunkaan aikaisemmin.

On tässä päivässä ollut huonojakin puolia, kun on tullut miehen kanssa takuttua monista asioista ja nää meikäläisen hormoonirähjäämiset ei auta kyl yhtään. Kun oikein alkaa raivostuttamaan toisen pässeily ja ymmärtämättömyys niin itkupotkuraivarithan siitä tulee väkistenkin.
Väsymystä on ollut ilmassa samoin kuin masistelua. Jälkimmäistä on ollu välillä ihan järkisyihin perustuvana laatuna ja välillä koko homma on karannu käsistä ja siitä on tullut totaalista itsesäälissä kieriskelyä. Pelottaa vaan niin pirusti niin moni asia tässä ja nyt. Kyllä mä tiedän, että loppupeleissä selviän vallan mainiosti kaikista vastoinkäymisistä ylitse, mutta jotenkin on vaan jääny tavaksi stressata kaikkia asioita ihan älyttömällä mittakaavalla jo heti alkuunsa.

Noin muuten ei viikon sisällä oo juurikaan mitään tapahtunu noitten edellisten lisäksi paitsi, että maaginen rv 30 poksahti viime viikolla rikki. Yay! Enää niin vähän jäljellä:) Kale myllää niin, et maha heiluu puolelta toiselle ja viettää ilmeisen lokoisaa elämää, vaikka tilat alkaa kohtapuoliin viimeistään käymään ahtaaksi.

Visaiset mietinnät

2010-05-18T09:24:00.003+03:00

Heräsin tänä aamuna siihen, et toi meidän pikkujätkä venkoili jotenkin ihan ihmeellisesti tuolla mahassa. Semmosta vilskettä ja vipellystä en kuunaan oo tuntenu kyljellä ollessa o_O. Taitaa olla tilat käymäs Kalella vähiin tai jotain, kun piti itteänsä niin pungertaa.

Tiedossa on parin viikon päästä valmistujaiset ja sitä seuraavalla viikolla yo-juhlat ja hiisi vieköön mä en tajua mimmosil vaatteil saisin tämän kroppani edes jotenkin säädylliseen kuosiin. Mekko linjalle on pakko mennä, mut sitten ongelmaksi muodostuu mun monta kokoa kasvanu rintavarustukseni. Ne meinaan venyttää autuaasti paidan kuin paidan kaula-aukkoa semmosiin mittasuhteisiin, et mistään säädyllisyydestä ei oo tietoakaan vaikka kuinka yrittäis nostaa kangasta ylöspäin. Sikäli ois helppoa jos ois vaikka vähän viileempää noina päivinä tiedossa, niin vois heittää semmosen aika hyvin peittävän neuletakin ylle, mutta mun tuurilla on just jotain +34C. Ei kait auta ku lähtee kirppikselle katteleen vaihtoehtoja.

Juuri kolahti postiluukusta kutsu valintakokeeseen. Ei vaan oikein tiedä, että meniskö vai eikö menisi, kun tuo valintakoe on ensinnäkin just sillon kun mun pitäis olla jossain aivan muualla ja toiseksi se koskee semmosta alaa mikä oli vasta neljäntenä hakutoiveena. On vähän kiikunkaakun fiilis, mut ehkäpä tämä tästä selkiintyy. Sinänsä nyt ei oo kiirettä koulun suhteen kun kuitenkaan en syksyllä edes pystyisi vielä mitään edes aloittamaan, mutta niin olis kyllä jossain vaiheessa mukava kahlata kuitenkin se AMK:kin läpi.

Kasvukontrolliultraankin tuli aika, mutta taas ihan superhuonoon ajankohtaan, joten ajattelin yrittää siirtää sitä. Tosin en kyllä tiedä miten se onnistuu, kun kesälomat alkaa keskusäitiysneuvolassakin pukata päällensä nii ei mitään tietoa onnistuuko uuden ajan saaminen enää. Sinänsä se ei ehkä nyt niin haittaisi vaikka jäisikin välistä koko juttu, vaikka toisaalta olis kyllä mukava tietää miten paljon toi kaiffari on kasvanu. Pelkään vaan kauheasti sitä, että alan stressaamaan vaan entistä enemmän tota kasvuasiaa, jos siellä paljastuukin jotain tai lääkäri mittailee huonosti ja saa jotain ihme lukemia. Vaikka sisimmissään ja kaikkien kokeiden perusteella tietää, ettei siellä mitään ihmeellistä pitäisi olla vikana, niin siitä huolimatta olo on varsin epävarma:/ Miksihän se onkin niin, että koko raskausaika on yhtä pelottelua ja aina epäillään sitä kaikkein pahinta vaihtoehtoa. Ei odottavan äidin jatkuva stressaaminen voi tehdä kovin hyvää sikiölle saati äidille itselleen. Kun ei saa tulla painoa liikaa, ettei tuu sokerivauvaa, mutta sitä ei saa tulla sitten liian vähääkään kun sitten syyllistetään äitiä syömättömyydestä ja ties mistä taudista. Uskon, että olo ois ollu paljon rauhallisempi alusta asti jos olisin vaan suosiolla jättäny kaikki ylimääräset tutkimukset välistä enkä oisi avannu suutani siellä rakenneultrassa omasta vauvana olleesta sydänviastani. Huvittavintahan on se, että se sydänvika juttu mikä mulla oli on semmonen, että sitä ei pysty millään toteamaan/näkemään ennenkö vauva on syntynyt (tätä mä en tosin tiennyt ennenkö tarkistin asian äidiltäni rakenneultran jälkeen). Että joo olisin vaan pitäny suuni kiinni sillon ja tarkistanu äipältä ton sydän jutun vähä aikasemmin, niin en oisi joutunu ylimääräseen ultraan ja muihin tutkimuksiin vaan saanu rauhassa nauttia raskausajasta ilman turhaa huolta ja jännitystä.

Mielitekoja rv 29

2010-05-13T16:13:00.003+03:00

Mies lähti ukkojen peli-iltaan ja mä vaan chillaan. Käväsin kävellen kääntymässä tossa parin kilsan päässä olevalla abc:llä ja voi pojjat siä oli porukkaa. Mä en tajua mikä ihme siinä on, et aina kun kaikki varsinaiset kaupat on kii, nii sitte tulee näitä nyt on ihan pakko saada just sitä juttua-fiiliksiä. Niinku nytkin aloin himoitsemaan kivennäisvettä ihan tajuttomasti ja kun ei ollu autoa ja pyöräily sattuu niin saakelisti ja on tosi epämukavaa niin tämä täti sitten kävelee. Kävellessä mä jotenki aina unohdan, et oon raskaana ja vedän aivan sairasta spurttia kunnes sitte iskee ne ihanat repäisykivut ja alkaa supisteleen. En vaan osaa ottaa rauhallisesti.
Tuo lämpötilakin vaikutti hidastavasti meikän kulkuun. Ihan hirvittää, et mitä sitten teen kun maha tästä kasvaa ja ilmat lämpenee enempi. Millä mä sitten toteutan näitä mielihaluja, kun enää ei kävellenkään ehkä pysty menemään. Voi surkua. No ei vaan ihana kun tulee kesä ja saa olla chillimmissä vaatteissa ja ehkä käydä uimassa järvissä.

Lääkärineukkulassa oli kaikki ok. Paitsi, et lääkäri epäilee mulla sitä oireetonta virtsatientulehdusta. Ej kiva. Sf-mitta kulkee siä alakäyrällä, mut nätisti on silti kasvanut sitä käyrää mukaillen. Painoa on tullu koko raskauden aikana nyt n.5kg ja se on kait ihan ok määrä, kun eivät ainakaa oo valittaneet liiasta/liian vähäisestä noususta. Kohdunsuu oli kuulemma pehmentynyt jonkinverran mikä vissiin on ihan normaalia toimintaa näillä viikoilla. Eipä kait muuta, kun hemoglobiinikin on ok ja sokeria ei ollu ja vauvan sydänkin hakkaili 140krt/min.
Helppo raskaus kaikinpuolin, vaikka muuten sitten onkin joutunu pelkäämään tajuttomasti moneen otteeseen.

Tää laittaa ny leffan pyöriin. Tietty jonku ällöromanttisen mitä ukko ei suostuis ikuna kattomaan ja korkkaa ihanaisen kivennäisveden^^ Ihana torstai kerrassaan.

2010-05-10T09:48:00.003+03:00

Tajusin edellisen postauksen jälkeen, et mun kirjotustyyli on ihan älytön. Jotenkin kauhean lapsellinen. Ärsyttää. Miten sitä ei osaa vieläkään ilmaista itseään siten, että ulkopuolisille muodostuis semmone todellinen kuva, eikä semmosta tajuttoman lapsellisen angstihmisen angstailua? Mä en vaan osaa.

Viime päivät pyhitin kaverin polttareiden alustavalle suunnittelulle. Kaikenmoista pikkujäynää on kiva kehittää. Ainoa mikä harmittaa on se, että omat rahavarannot on sen verran niukassa, että kauhean isolla budjetilla ei näitä polttareita pidetä, mutta toivottavasti ne osoittautuu sitäkin loistavimmiksi. Pitää vaan saada vielä kaikki polttarivieraat kasaan, että muidenkin ideat pääsee kehiin, kun vierasjoukossa on kuitenkin lapsuudenystäviä sun muita morsmaikun kauemmin tunteneita tyyppejä ja onhan se ihan mukava tutustua etukäteen porukkaan. Mä oon ainaki aiva innoissani, kun tämmösiä supamahiksia avautuu^^

Muuten on vaan tullu rötvättyä ja oltua kotosal. Jotenkin ihan puhkipoikkifiilis ollu ja ku tuo mahakin alkaa painaan jo tosi ihanasti mun sisuskaluja, nii ei meinaa nii hirveesti jaksaa. Etenkin hengittäminen on jotenkin vaikeutunu aiva älyttömästi tai siis välillä tulee semmosia happi loppuu-fiiliksiä ja sillon mun on aivan pakko aina päästä pihalle. Kaikenlisäksi tuo pikkukaiffari on alannu hikkaileen usein ja se tuntuu sangen epämiellyttävältä aina välistä. Mahanympärys on kasvanu ihan tolkuttomasti ja nyt kyllä hirvittää, et mitä neukkulan puntari tuumaa mun painonnoususta huomenna. Äh pakko lähteä ulkoilemaan kun ei tästä muuten kyl mitään tuu.

On se^^

2010-05-07T15:27:00.002+03:00

Viimeisetkin tulokset tuli Tays:ista eilen ja kaikki löydökset oli normaaleita eli meidän pikku kaiffari on ainakin näillä näkymin terve kuin pukki joskin hitusen pienempi ja sirompi kuin keskiverto vauva tällä hetkellä. Ihan super happyhappy-olotila, vaikka niinä pahimpinakin epätoivonhetkinä sitä oli melko varma, ettei mitään ihmeellistä noista kokeista paljastu. Hyväkivajee:)
Kaikenlisäksi ukko voitti meille 200€ lahjakortin Giganttiin. Sinänsä ois kyl ollu kivempi saada rahat suoraan käteisenä, ku niille ois ollu paremmin käyttöä lastentarvikeliikkeessä tai muussa vastaavassa, mut nooh parempi tuokin on kuin ei ollenkaan. Sen verran suuri raha kuitenkin kyseessä^^

Kyl voi ihmine olla pässi

2010-05-06T10:55:00.003+03:00

Oon viimeset 6 päivää takunnu pahenevan hiivatulehduksen kanssa. Tällä kerralla olin niin tomppeli, et kuvittelin selviytyväni ilman kunnon lääkettä ja käytin vain Vagi-C:tä, kun ajattelin pääseväni vähemmällä. Kaikkea kanssa! Kivut yltyi niin rajuiksi jo toissapäivänä, että itkua vääntäen oli pakko mennä apteekkiin hakemaan kunnon tavaraa ja kas siellä aloin sitten kitsastelemaan ja sen sijaan, että olisin maksanut 18 euroo ja risat Canestenin yhdistelmähoidosta päätin ottaa 11 euron gyno-daktarin paketin. Miten voin olla noi idari?? Canestenilla tää vaiva ois jo historiaa, kun kertalaakista ois pamauttanu sen 500mg lääkepullin sisuksiin. Viimeset kaks yötä oon vetäny panadolia, että pystyis ees nukkuun, ku kivut on sitä tasoa et tuntu et järki lähtee. Toissapäivänä oli etenkin illalla iha järkkyä paineentunnetta alakerrassa ja ikävästi tuli mieleen ne kivut mitä koin sillon keskenmenon aikaan, kun raskausmateriaalit alko poistuun. Pikkusen alkoi pelottaan Kalen puolesta, ku sekin sitten just sillon päätti olla hissunkissun. Onneks se on kuitenkin ollu kauheen vilkas nii eilen ku tänäänki ni on voinu huokasta helpotuksesta. On tää tämmöstä mukavaa juu aina välillä, mut ei parane silti valittaa kun näin vähällä oon kuitenkin selvinny tähän asti.

Mua ärsyttää suunnattomasti se, että oon tämmönen outolintu. Oon aika pitkälti niitä ihmisiä jotka ei kauheesti kerro ittestään eikä höpöttele kaikkia asioitaan jokaselle vastaantulijalle, mut sitte välillä muhun iskee joku älytön avoimuuspuuska ja kertoilen ihan suoraan aroistakin asioistani semmosillekkin ihmisille joihin en luota sitten pätkän vertaa ja sitten loppupeleis mua raivostuttaa ihan suunnattomasti, kun kuulen, et tyypit on laverellu eteenpäin mun asioitani. Aika ristiriitaista. Hyvänä esimerkkinä se, et kerroin yhelle vanhalle lukiotutulle, et oon raskaana nii sitte kuulin, et se oli kivasti sitte kertonu aika monelle muullekkin ko. asiasta. Miks ihmine on niin tyhmä tai siis miks mä oon niin tyhmä pässi etten ikinä opi? Ja tästä herääkin seuraava kysymys, että miks se on nyt niin tajuttoman paha juttu, et tyyppi kerto eteenpäin tästä asiasta, kun kuitenkin oon jo näin pitkällä raskaudessa!? Kaiketi siksi, et nyt multa vietiin mahollisuus kertoa itte tai sitte kuitenkin on vaan semmonen fiilis, ettei haluisi et kaikki tietää, ku ei tää loppupeleis oo ku mun ja miehen sekä ihan läheisten ihmisten juttu. Ei se koko maailmalle kuulu, vaikka siitä avoimen anonyymisti täällä jauhankin. Sitten seuraavana voidaankin miettiä sitä, et miks kerroin, kun tiesin jo valmiiksi miten siinä tulee käymään. Noh se johtuu siitä, että mä haluaisin niin kovasti pystyä luottamaan kavereihin ja niiden lupauksiin. On tää taas niin tätä :D

Neukkula 27+4

2010-05-03T17:36:00.004+03:00

Neukkula oli heti aamusta ja sinne mä sitte silmät ristissä köröttelin autolla. Kivasti oli tietty autonlasit jäässä ja niitä sai sitten kravata kuin talvella konsanaan. Sokerirasituksen tulokset oli tullu ja meikä veti puhtaasti ne läpi. 0h oli 4.4 (5.1), 1h oli 7.1(10.0) ja 2h 5.7 (8.7). Suluissa siis raja-arvot eli ihan hyvin pysy niitten alapuolella. Meikäläinen on tyytyväinen. Verenpaine oli taas jossain pilvissä :D Tällä kerralla oli 173/87 ja het ku pääs kotio ja mittas nii 116/69. Mä en oikeesti tajua miten se voi olla tolleen. Neukkutäti totes vaan, et mitä luultavammin se on jotain alitajuntaista ja kuiteski noi kotimittaukset ratkasee, mut huhhuh :D Sf-mittakin oli 24cm eli ihan pikkanen kasvupyrähdys tullu kolmessa viikossa meinaan sillon viimeks se oli 19cm. Olo on ku sotanorsulla ja välillä tuntuu, ettei henki oike meinaa kulkee kunnolla. Maha-ahdistuksesta huolimatta oon hyvin onnellinen.
Ens viikol lääkärineukkula ja samalla sitte neukkulan tätsy varaa aikaa kasvukontrolliultraan. Vähän jänskättää jo, et miten on pikkumies kasvanu, vaik toisaalta tällä mun syömismäärällä ja mun mahan kasvamisvauhdilla se ei kyl kovin pieni enää voi olla.

Vappuja :)

2010-05-01T09:55:00.004+03:00

Oikein ihana vappu tästä sitten tuli. Vettä tulee taivaan täydeltä ja taivas on ikävän harmaana. Onneksi illalla tapaa kasan piristävää ja mukavaa porukkaa, nii ei käy tunnelma ainakaan yhtä ankeaksi kuin sää.

Käytiin eilen ykskaks yllättäin Keskisillä. Eipä sielä taaskaan mitään oikein ollut. Kaikki on yhtä kallista, ellei kalliimpaakin kuin missä tahansa muussa tavaratalossa. Lankoja löytyi hitusen halvemmalla ja niitä sitten kahminkin mukaan jonkun verran. Ostin myös semmosen vauvan makuupussin. Hitusen kyllä emmin sen kanssa, kun se ei ollut mitään kauhean paksua materiaalia, mutta oli kyl niin söde, et eipä tuo haittaa vaikka jäis ihan muutamalle käytölle. Kaiken voi aina myydä.

Vähän on semmonen kooma-olotila. Ei oikein meinaa jaksaa ja sitten kuitenkin jaksaa, kun ei halua olla mitään tekemättäkään. Kale jaksaa ilmotella ittestään onneksi. Kyl huomaa, et potkujen teho kovenee viikko viikolta ja se möyrintä..voi huhhuh tyyppi rymyää ihan ihmeellisesti ja aiheuttaa semmosta tosi hämärää poksahdusfiilistä tonne alakertaan. Maanantaina pitää suunnistaa heti aamusta neukkulaan ylimääräiseen tarkistukseen ja kasvukontrolliultrakin oon taas tässä jossain välissä. Niin joo sitä en muistanutkaan kirjoittaa, että ekat vastaukset punktiosta tuli jo viime maanantaina ja ne oli negatiiviset. Tarkistuksessa oli siis trisomniat eikä niitä Kaletsulta löytyny. Nyt pitää vielä viikko-pari venailla ne loput vastaukset. Ne ehkä hivenen hirvittää lähinnä sen takia, et jos sieltä löytyykin jotain poikkeavaa. Niitten vastausten jälkeen ei tarvi enää stressata tai no tarvii jos poika ei kasva, mut pitää toivoa parasta :)

Joo nää kaiffarit tästä osotteesta lähtee ny visiteeraamaan vapputorilla ihan vaan perinteen ja tylsistymisen välttämisen vuoksi. Adios amigos!

Ynnäilyjä

2010-04-30T10:03:00.004+03:00

Kyl mulla kauheesti on asiaa ollu ja oon kirjottanutkin muutamaan otteeseen uutta tekstiä, mut joka kerta ku oon niin toiminu on jotain aivan älyttömän loistavaa tapahtunu ja kone on kossahtanu, että YEY:t vaan sille.

Oon tosiaan chillaillu tämän viikon täälä maalla ja on ollu kyllä mukavan rentouttavaa. Tää on yks niitä harvoja paikkoja missä oikeesti meikäläisen sielu lepää. Nuorempana vihasin tätä lähinnä sen vuoksi, et tää on sen verran kaukana lähimmästä kaupungista, ettei sitä nii vaa ykskaks hypätäkkään bussiin ja körötetä kaupunkiin. Ensinnäkin busseja menee aika harvakseltaan ja toisekseen ne ei todellakaan kulje sinne suuntaan viikonloppuisin. Toisinsanoen tää on aikamoine loukko kunnon bilettäjälle. Eipä tää muutenkaan kauheeta herkkua ollu, ku töitä on riittäny aina. Millon se on ollu haravoimista, millon lumen lykkimistä, perunoitten istuttamista jne. Ei sitä junnuna oikein osannu arvostaa, mut nyt on jo toinen ääni kellossa. Kerrostaloissa nyt vuosia asuneena oon alannu kaipaan omaa pihaa ja sitä kaikkea hääräilyä. Se rauhakin on ihan toista tai no ehkä riippuu hivenen siitä missä se oma piha sijaitsee. Mutta juu niin se junnuilijakin vaan ikääntyy eikä auta mikään.

Kävin pari päivää sitten kollailees paapan vintiltä Kaletsulle vanhoja vauvan vaatteita. Suurin osa oli kyl jo tosi huonos kunnos, lähinnä siis kaikki potkuhousut ja sukat yms, mut kaikki villavaatteet oli melki ku uudet ja niitä sitten lähti kasa matkaan.

Kale on tosi odotettu jäpikkä, kun äitiki on ihan innoissaan höösää vaikkei tää eka lapsenlapsi sille ees oo. Tosi ihana juttu siis. Alunperin vähän ehkä pelkäsin joittenkin tyyppien reaktioita, mut oon kyl tosi positiivisesti yllättyny ihmisten suhtautumisista:) Suurin syy mun epäluuloille oli se, kun jätin kertomisen niin myöhäseksi. Aattelin, et tyypit on ihan loukkaantuneita, mut hyvin ne on onneks ymmärtäny kivasti ja ollu onnellisia.

Mä oon tosi tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanu tässä elämässä. Mitään kauheen glamouria se ei ole, mut kuitenkin kaikkea semmosta mistä oon salaa haaveillu koko nuoruuteni. Lisäksi oon saanu niin paljon siunausta elämääni, et koskaan mun ei oo tarvinnu kärsiä puutetta mistään. Aina on ollu rahaa elämiseen ja katto pään päällä, ystäviä ainakin yks tai kaks ympärillä ja muutenkin asiat mallillaan. Oon kyllä aivan älyttömän onnellinen pieni ihminen^^
Oon jotenkin tänä aamuna niin täynnä riemua kaikesta. Kaiken olemassaolosta ja kaikista niistä vaikeuksista jotka oon läpikäyny ja joista oon päässy yli. Niih!

26+3

2010-04-25T16:10:00.004+03:00

Kun talven liukkailla en kaatunut tänä talvena kertaakaan, niin tietysti tämmöisenä ihanana sunnuntaiaamuna jalat lähtee alta kylppärissä ja voi jumatsuikka kun kankku on nyt niin arkana vasemmalta puolelta ku olla ja voi.

Tarkoitus oli tänään lähteä kohti Pohjanmaata, mutta ketut siitä sitten mitään tullu ku junat kaikki oli ylibuukattuna enkä jaksa enää tän mahan kans istuskella missää käytävällä tota matkaa enkä kyl raflavaunussakaan. Turhan reissun siis tein juna-asemalle. Vähänkö vatutti. Sen ainoon kerran ku en osta lippua valmiiksi ajoissa ja luotan siihen, et ei ennenkään oo juna ollu ihan täysi, nii sitte se tietty on ja vielä seuraavakin. No huomenna uus yritys ja silleen ja tälleen ja tolleen.

Oltiin miehen kanssa eilen viihteellä ja oli kyllä huisin mukavaa. Joskin sain aika paljon paheksuvia katseita osakseni, kun join alkoholittoman mansikkamargaritan :D. Paikka oli huisin mukava ja siellä oli vähän vanhempaakin sakkia ja sellanen ihanan chilli meininki. Juu mutta tulipa taas todistettua sekin, että kyllä liitos- ja selkäkipuinen isomahainen akka jaksaa melkein yhtälailla riehua kuin normi bailaajakin. Ainoana erona ehkä se, että keskivartalo ei oikein enää taivu joka suuntaan ihan niin notkeasti kuin ennen.

Aloitin eilen aamulla neulomaan Kalelle semmosta söpis neuletakkia. Se etenee kerrankin suht nopealla tahdilla, kun tuo kuvio on niin kiva ja helppo. (http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91572).

Huono päivä

2010-04-23T12:12:00.003+03:00

Aamu meni mukavasti sokerirasituksen puitteissa. Voi äklisköklis mimmosta se litku oli. Just semmosta ylisokerista mehua :/ ewww en kyl iha heti halua tohon testiin uudestaan. Toinen käsivarsiki on mukavasti kipeenä, ku en painanu sitä kunnolla eli tietty siihen kerkes tulla mustelma ja luonnollisesti mun tuurilla just siinä oli parempi suoni ni siitä otettiin sit se toinenki näyte.

Taas muisti Tays:kin ihanalla lausunnollaan meikäläisen jokaisesta negatiivisesta asiasta. Hemmetti ku ärsyttää. Ensi oon ihan terve ja sitte seuraavas hetkes mut diagnosoidaan ties miksikä eikä oteta mitään kuulevaan korvaankaan. Hyvänä esimerkkinä toi verenpaine mikä näyttää ihan järkyttävän tolkuttomalta neuvolakorttia katsottaessa, mutta ihan normaalilta, kun kattoo noita kotimittauksien tuloksia. Mut niin eihän ne millään voi olla luotettavia ku oon ite ottanu ne eikä terkkari/hoitaja. Blah! Että juu kai mut pakotetaan viä veteleen verenpainelääkkeitäkin tässä ennenpitkää. Tuli ny tähän väliin lievä angst-purkaus. Ärsyttää vain ku tyypit sivuuttaa ihan täysin sen mitä sä yrität sanoa.
Mitähä muuta? No Kalen päänmitta on se mikä eniten aiheuttaa huolestuneisuutta lääkäreissä. Viikon on mitta myöhässä, mutta toisaalta alunperin la:n heittoa tuli np-ultrassa 4 tai 5 päivää (en enää totakaan tiedä varmaksi kun toine lääkäri laskee erilailla kuin toinen) et en jaksa kyllä siitä olla huolissani varsinki ku tyyppi viihtyy poikkitilassa, mikä kuulemma (??) myös vaikuttaa jotenkin siihen mittaan.

Hitusen tossa verikokeesta tultua ja miehen tehtyä hakemisoharit aloin miettiin sitäkin kui epäreilua on, et miesten ei tarvi rampata tulevan vauvan takia oikeastaan missään. Niiden ei tarvi käydä vähän väliä kokeissa eikä kuulemassa siitä kui se ja tämä ja tuokin on vielä odottavassa äidissä väärin eikä muutenkaan kantaa vastuuta oikeastaan yhtään mistään vauvaan liittyvästä vielä. Ne saa vaan rauhassa chillata ja tehdä ihan mitä ikinä ne haluaa ja elintavatkin on yks hailee. Miten sairaan tajuttoman älyttömän syvältä! Nih! Sisäinen feministi angstaa, vaikka kyllähän mä oon valmis tekeen ihan mitä tahansa Kalen hyväksi ja voinnin edistämiseksi mutta raivostuttaa vaan, et mies ja yleensäkkin kaikki miehet pääsee niin helpolla.

Joo on vähän huono päivä meneillään tai sitten se johtuu väsymyksestä ja siitä ällöstä litkusta, ku mikää ei toimi ja kun sattuukin vielä. Onneks vaaveroinen pitää seuraa ja potkiskelee, nii piristyy:)Tää lähtee kirpparoimaan ja piristämään mieltään.

Pitkä piikki

2010-04-21T13:28:00.003+03:00

Lapsivesipunktio takana ja lepäilyä edessä. Ultrassa edelleenkin päänmitta heitti viikolla ja paino oli Kalella joko laskenut tai sitten lauantaina tehdyssä ultrassa lääkäri mittaili väärin. Who knows? Anyways tämän päiväinenkään lääkäri ei löytäny mitään rakennepoikkeavuuksia ja kaikki virtaukset oli kohillaan. Kale mellasti taas ihan älyttömän paljon ja laitto molemmat kätensä kasvojensa eteen :) Aika monta juttua on jo poissuljettu, kuten monet infektiot ja kromosomihäiriöt, mutta otettiin nyt sitten tuo lapsivesipunktio nii saadaan loputkin sitten tarkistettua. Itse punktio oli kyllä tosi nopeasti ohi eikä sattunutkaan, mutta aika inhalta se jotenki tuntui. Se jouduttiin ottamaan niin, että makasin kyljelläni, kun mulle tuli ihan älyttömän huono olo yhtäkkiä ultrauksen jälkeen. Tuntui ihan siltä, et taju lähtee justiinsa. Siinä sitte vähä aikaa hengiteltyä ja rauhotuttua tuli sen verran parempi olo, et se näyte pystyttiin ottamaan. Itse pistämine ei tuntunu samalta kuin esim. verikoetta otettaessa vaan lähinnä oudolta muljahdukselta kyljessä ja sama muljahdus uusiutu ku se piikkihässäkkä vedettiin poies.
Olo on nyt ihan naatti ja onneks saa hyvällä omallatunnolla olla tekemättä mitään:)

Sellasta ja tällästä

2010-04-18T13:49:00.008+03:00

Eilen illalla vierailtiin sitten Tays:issa. Muutamaan otteseen sekä eilen, että toissapäivänä tuli semmosia kunnon valahduksia pikkuhousuihin nii ettei enää ohuet siteet meinannu riittää. Ne muistutti lähinnä semmosia kuukautisvuoto valahduksia ja meikähän sitte alko panikoimaan, et jos se onkin lapsivettä, kun kuulemmasta tommosia valahduksia voi tulla jos on reikä kalvossa tms. No en sitte saanu mielenrauhaa joten soitin Tays:iin ja ne käski tietty tulla näytille sinne ja eihä siinä auttanu ku lähteä. Onneksi oli mukavia hoitajia ja lääkäri joten verenpaineetkin oli ihan kurinalaiset 127/73. Olin ihan varma, et hyppivät taivaissa sielläkin varsinkin ku tommonen tilanne oli viä päällänsä. No onneksi noi valahdukset varmistui sitten vain juoksevaksi valkovuodoksi. En oo varmaan koskaan elämässäni ollu niin helpottunu ja onnellinen :D Lääkäri siinä ultraili jonku aikaa Kalea ja sitä sen venkoilua. Tyyppi potki ihan hulluna sitä ultrauslaitetta ja nyrkitti muutenki minkä kerkes :D Ihana! Kaikkein paras uutinen oli se, et Kalen paino oli noussu noin viiden päivän sisällä 173g eli painoltaan vastaa jo viikkoja^^ Päänmitta on kuulemma edelleen turhan pieni ja jäljessä, mutta sitä mennään nyt sitten tarkemmin tiirailemaan keskiviikkona.
Jotenkin on kyllä semmonen olo, et vauva on ihan terve kaveri:) Thou ei kyl pidä nuolasta viä, mut en jaksa stressatakkaan varsinki ku toi painoki oli nyt jo noin hyvä eikä Kale ollu vielä tekemässä tuloa tähän maailmaan.

Viime päivät on olleet aikamoista viiletystä paikasta toiseen ja yleensä aina niin, että vasta myöhään illalla ollaan kotiuduttu ja siks tämä täti ei oo enää jaksanu edes avata läppäriä vaan oon kömpiny suoraan untenmaille chillailemaan. Ainoo huono puoli on se, et en oo jaksanu olla oikein ihmisiin missään yhteydessä. Osasyynä on pieni angst kavereita kohtaan, kun ei aina jaksa ite järkätä ja sopia tapaamisia ja toisena syynä ehkä se, et semmosia oikeita ystäviä ei oikein oo. On niitä ollu aina, mut naimisiinmenon jälkeen kaikki jotenkin muuttu ja vetäyty kimppaan ja alko dissaamaan. Surullista sinänsä, mutta toisaalta ehkä niin vaan sitten oli tarkotus käydä. Jyvät tuli esiin akanoista ja niitä jyviä jäi oikeastaan vain ja ainoastaan yks jäljelle. Pitäis jaksaa etsiä uusia ystävyyssuhteita, mut se on ihan älyttömän vaikeata. Mä niin haluisin tutustua semmosiin ihmisiin jotka ois avoimia, rehellisiä symppistyyppejä ja samalla kuitenkin sellaisia spontaaneita unelmoijia. Mä rakastan sitä, kun toinen voi nähdä lyhyellä varotusajalla ja saa semmosia spontaaneita ideoita. Vaik just et lähetään käymään Helsingissä tai iha mis vaan ykskaks. Eihän se tietty enää vauvan kans tuu onnistuun ihan sillai, mut kuitenkin ois ihanaa, et ois semmone elämänilone ja vauhdikas oikea ystävä, jonka kans pystyy heittäytyyn syvälliseksikin.

Aamurönsyilyjä

2010-04-15T08:58:00.004+03:00

Kalella oli tajuttomat bileet mahassa eilen illalla. Potkuja ja nyrkkiä tuli moneen kohtaan ja mikä mieletön möyrintä:D Ihana piäni^^ On älyttömän kantavaa, et pieni pitää meteliä ittestään, eikä kyyhöttele hiljaa vaikka välillä mä tunnen itteni ihan pöhlöksi ku jään vaan seisoon ties minne, normisti tää tapahtuu aina semmoses paikas mis on pirusti ihmisiä, ja kuulostelen niitä ja sit tietty naamalle leviää aina semmone höynän onnellinen ilme.

Harmittaa kun ostin kirpparilta yhet h&m:n äippäfarkut ja en jaksanu siel niitä kokeilla, ku aattelin et tottahan ne nyt menis kans ku päällä oli just samaa kokoa olevat saman lafkan mammamallit. No kyllä ne muuten menikin ihan loistavasti, mutta ne puristaa tosta alavatsalta niin kovaa, etten pysty niillä oikein oleileen mukavasti saati sitte istuun. Harmittaa ihan vietävästi, ku ei niit oikein saa venytettyäkään, ku on farkkumatskua. No eipä tähänkään voi muuta oikeastaan todeta kuin sen, et oma moka.

Löysin Kaletsullekkin vaatteita ja tällä kertaa viä oikeisiin kirpparihintoihin eli potkareit&bodeja löyty 20-80senttii/kpl ja yhet farkut oli 1€. Mä en tajua kenen tyypit edelleenkään luulee ostavan jotain 4 egen käytettyä bodyä!?! Oli siinä kuinka söpis tikrun tai nalle puhin kuva tahansa nii se on silti käytetty. Blah! Lähes samalla hintaa saa uuden kaupasta. Ehkä ihmiset ei vaan oikeesti haluakkaan eroon niistä kuteista. Vanhojen äippäpakkauksenki vaatteista yritetään nyhtää 2-4€/kpl. Siis wtf??

Pitäis yrittää siivota tää kämppä puhtaaks vihdoin ja viimein. Tänne on tuotu lisää kamaa pilvin pimein viime aikoina, notta hyvä ku enää mahtuu ees kävelemään. Tuntuu, et kaikki edelliset siivouskerrat on menny ihan hukkaan vaikka kyllähän niistä ainaki pientä hyötyä on ollu. Tää alottaa ny superurakan aevan ihanan torstaiaamun kunniaksi ja jos sitte vaikka menis haravoimaanki tohon ulos. Ihanaa ku on pieni piha, ni pääsee laittamaan kaikkia ihquja kukkia sinne pilvin pimein.

Pieni mies

2010-04-14T08:08:00.004+03:00

Ja väsymyskausi sen kun jatkuu. Menny taas muutama päivä ilman kirjottamista, kun tullu sen verran huonoja uutisia.

Maanantain neuvolassa muuten kaikki ihan kohdillaan, mutta verenpaine oli jotain aivan hurjaa 165/89!! Sain sitten verenpainemittarin kotio ja puhelinajan neukkutädille. Mä en tajua mikä miks stressaan neukkulassa tota mittausta jotenkin niin sairaan älyttömästi, ku het sitte ku pääsin kotio ja mittasin, nii paineet oli 120/70 enää :D

Sitten niihi tosi huonoihin kuulumisiin. Oltiin eilen miehen kanssa siellä ylimääräisessä ultrassa sen sydämen erikoistsekkauksen takia. No sydän oli kunnossa ja pikkumies oli varsin vilkas, mutta nyt sitte epäillään, että mulla on ollu/ on meneillään joku semmonen infektio mikä on aihettanu sen, että Kalen koko ei suuriltaosin vastaakkaan viikkoja ja painoakin pikkuisella on vain 577g (rv24+5). Toinen asia mitä se voi tarkoittaa on se, että Kalella saattaa sittenkin olla jonkinsortin kromosomihäiriö, vaikka alkuraskaudessa tulokset oli puhtaat. Kasvoissa ja vartalossa ei näkynyt ainakaan mitään merkkejä tuosta kromosomihäiriöstä, mutta voihan se olla lievänäkin versiona tms. Ajatukset on kauhean sekaisin. Ihan sairaan pysäyttävää tajuta, että oma lapsi ei välttämättä synnykkään terveenä. Sain kauhean sokki-itkukohtauksen autossa ja olin ihan sekava kun menin sitten suoraan käymään verikokeissa. Jossain vaiheessa joudutaan Tayssiin lisätutkimuksiin ja ainakin lapsivesipunktioon yms.

Kauhean rakas tuo pieni poika on ja nyt tuo rakkaus on saanu aivan uudenlaiset mittasuhteet. En usko enää sortuvani siihen itsestäänselvyys-ajatteluun mistä aina välillä olen itseni löytänyt tämän raskauden aikana. Mikään ei oo koskaan täysin varmaa, ei millään tasolla. Saatiin Kalesta suloinen 4D-kasvokuva mukaan ja sekä mies, että anoppi oli yhtä mieltä siitä, että on tosi paljon mun näkönen kaveri:)

:/

2010-04-11T10:43:00.002+03:00

En mä sitte mihkään pystynykkään lähtemään. Vatsatauti iski ku salama kirkkaalta taivaalta ja vessassa saa juosta vähän väliä. Vatsa on välillä ihan tajuttoman kipee:/ Onneks Kalella kuitenki kaikki hyvin, ku kerran potkii kivasti.

Enpä ois uskonu tätä tautia saavani, ku just parannuin super flunssasta mitä podin siellä matkalla tai no enemmän se oli semmonen yskin keuhkot pihalle-tauti ja siihen päälle oli kuumetta. Veikkaan, että se tauti johtui lähinnä siitä huoneessa olleesta homeesta ja ilmastoinnista. Tää tauti on kauhiampi:( Vatsatauti on niin älyttömän epämukava kaikinpuolin. Kaikki tulee solkenaan pihalle tavalla ja toisellakin ja saa kokoajan jännätä, et kerkeekö ajoissa. Harmittaa kyllä kauheasti kun just ehdin kattella kivat vaatteet ja laittaa itteni valmiiksi :/
No vielä tää menee näin ku itte sairastaa, mutta hirvittää jo ajatuskin siitä, et ku lapsiki on yhtäaikaa kipeenä niin miten siitä selviytyy? Tuleeko synnytyksen mukana jotku supervoimat, joilla selviää?

Pakko mennä takas maaten. Kauhia olotila.com

Voi video

2010-04-11T07:51:00.003+03:00

En mä sitten millään jaksanu eilen mitään kirjottaa. Joku älytön uupumuskausi on nyt meikällä ihan selkeästi meneillään.

Kävin eilen pyöräilemässä ja voi jumankekka ku se on haasteellista. Kaikki housut painaa ihan sikana tohon mahan alle ja Kale viä oman osuutensa lisää. Kaikenlisäksi se on viä ruvennu potkiin mua suoraan rakkoon ja muutenki painaan sitä ikävästi nii jatkuvasti tuntuu siltä, että ois vessahätä. Käväisin pyörälenkin jälkeen kaupungilla ja voi juma meinas mennä hermot ku ihmiset ei hemmetti vieköön osaa odottaa vuoroaan. Menin siis käymään vessailemassa yhessä tavaratalossa, nii yks tyyppi meni ihan suoraan meikän ohi, vaikka kiltisti siinä odottelin näkyvästi vuoroani ja sitte saakeli vielä toinenkin yritti. Jumaliste eikö nykypäivän akoilla oo enää mitään käytöstapoja. Mulkaisin niin vihaisesti ku osasin sitä jälkimmäistä yrittäjää ja kirosin mielessäni sen ensimmäisen maanrakoon. Paksuna olevalle hormonihirviölle ei kannata ruveta ruveta vattuilemaan etenkään vessajonossa. Vähän myöhemmin törmäsin siihen ekaan tyyppiin uudestaan ja tajusin, että se oli ihan kännissä, joten ehkä se ei sitte vaan huomannu tämmöstä pitkää pallomahaista jonottajaa. Argh!!!

Ukkoloinen on vieläkin Tallinnan matkallaan kavereittensa kanssa ja niimpä tämä täti lähtee rohkeasti appivanhempien kanssa sukujuhliin edustamaan :D Hiukan jänskättää, ku oon nähny noita viimeks joskus öö vuos sitten ja sitä ennen meidän häissä. Hitusen semmonen orpo olo on, ku ei oo mies lähdössä mukaan, mut joo kyl mä kestän :D
Hieman pieni vaatekriisi tuli, kun ei oo oikein mitään päällepantavaa ja kun vasta eilen illalla tuli lähdölle varmistus, niin milläs siinä sitten enää kauppaan juokset. Rasittavinta on, et mulla ei oo täl hetkel ku tasan yhet housut mitä pystyn käyttämään ja ne on tummansiniset farkut:/ Tosi kivaa ja lähtöön aikaa 1h :D

Tää on takas

2010-04-08T16:00:00.005+03:00

Reissu oli loisto ja suorastaan harmitti tulla takaisin, kun arvasi taas miten harmaata täällä on. Ei mikään ihme, että maa on masentuneita täynnä, kun aurinko ei paista kivasti aamusta iltaan. Lennot oli aika rankkoja, erityisesti tää paluulento. 10h ja risat sinne ja 11h takas plus lisäksi parin tunnin bussissa köröttely ja sitte puol tuntia autossa mennen tullen.
Mä en tajua mikä idea on niillä vanhemmilla, jotka raahaa pieniä vauvoja tommosille lennoille. Siis joo tiettyhän jokanen saa tehdä ihan niinku haluaa, mut musta on älytöntä, et semmosia ihan pikkasia raahataan sinne ja sitte ihmetellään, että mikä ihme niillä on kun ne huutaa putkeen jonku 7h. Meneehä aikusellakin ihmisellä korvat lukkoon nousuissa/laskuissa ja joillakin normisti erityisesti lapsilla kipeytyy ihan pirusti. Oli se kyllä semmosta, et huhheijaa juu.
No anyways Thaimaa oli määränpää ja siellä me kivasti chillailtiin ihanassa lämmössä vailla huolen häivää. Kale potkiskeli ahkeraan ja muljuili ties mitenkä päin tuolla mahassa, kun potkuja tuli mitä ihmeellisempiin kohtiin.
Minkäännäköistä vatsapöpöäkään siellä ei onneksi tarvinnut läpikäydä. Ruoka oli hyvää, vaikka aika tarkkana sai olla, että mitä ja missä söi tai ainakaan meikäläinen ei ihan katukeittiön enkä kyllä kunnon ravintoloidenkaan salaatteihin koskenut. Keittoja vetelin surutta ja voi pojat, että oli nannaa. Tosin tuli kyllä sekin todettua, että kaikesta huolimatta paikalliset ei osaa tehdä läheskään niin hyvää thairuokaa kuin appiukko.
Hotelli oli aika vaatimaton ja hissitön kaveri. Tietty meillä oli sitte kattohuoneisto viidennessä kerroksessa ja portaat oli ihan saakelin jyrkät. Oli aivan ihanata yrittää rehata tätä ruhoa ylösalas niitä pitkin siinä kuumuudessa. Viikon kestin ja sitten oli pakko vaihtaa. No joo oli siinä muitakin olennaisia seikkoja jotka vaikutti huoneen vaihtamiseen. Huone haisi homeelle ja kivasti vesi satoi yhdestä kohtaa lähes suoraan sisään. Vähänkö vatutti kun meidän matkatoimisto oli niin paska, et ne ei meinannu tehä asialle oike mitää ja sitte ku ne teki vähän nii meidän ois pitäny maksaa hotellin vaihdosta 100€ Olin hieman silleen wtf meiningillä ja aika angst. Onneksi ko hotellin omistaja tuli sinne mestaansa tarkistamaan niin saatiin se huone vaihdettua sitten sinne ekaan kerrokseen. Tuli ny hieman epäselvästi toi koko hotellihuonesekojuttu, mut on jotenkin niin tööt olo yhä edelleen, et aivojen kapasiteetti pörrää sielä +- nollassa.
Juu mut no noin muuten oli kivaa tinkailla myyjien kanssa, mutta jossain vaiheessa siihenkin kyllästyi ja alkoi tulla ikävä Suomen suoraa hinnoittelumeininkiä. Halpaa kyllä oli, mutta ei niin halpaa kuin mitä etukäteen luultiin lukemisien ja kuulemisien perusteella. Paitsi nii ne hieronnat ja kauneudenhoito hässäkät oli suht halpoja. Harmittaa hieman ku käytiin hieronnoissa vasta tokalla viikolla, ku ei jotenkaan muka ehditty aiemmun ja sitte vatutti, kun ne hoidot oli niin kivoja ettei kerittykään mennä paria kertaa enempää. Meikä kävi jalkahieronnas ja sit semmoses niska-selkä-hartia versiossa. Jälkimmäinen tehtiin kyljellään ja voi pojjat teki eetvarttia. Meinasin nukahtaa moneen otteeseen sen tunnin aikana. Hierojat vähän ihmetteli mun pientä mahaa ja alko selittään kui heillä on ollu niin ja niin isot mahat samoilla viikoilla ja et he ollu kokoa huge. Kale on kaiketi sitte kaivautunu vissiin jotenkin tonne mun lantion sisään tms nii ettei se näy niin isosti vieläkään. Kaikinpuolin oli kyl mukavata ja lämmintä enkä oisi halunnu tulla takaisin. Snorklailinkin siä jonkunverran ja se oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa^^ Ainoo vaan, et olin vähä tyhmä enkä tajunnu rasvata jalkoja nii tsadaa nyt mul on ihan palaneet jalat tai siis ne on takapuolelta palaneet ja etupuolelta valkoset :D Ihmiset saattaa kenties kattoo hieman pitkään huomenna kun ajattelin uskaltautua uimahalleilemaan.

Eilen poksahti rv24 rikki ja maantaina pukkaa neukkua ja tiistaina lääkäriultraa. Ihan hirvittää, et kui paljo on painoa tullu lisää...ainaki reidet on levinny käsiin :/ housut ei ainakaan oike meinaa mahtua reisien kohdalta. Ukko on innoissaan ja mua vatuttaa aivan armottomasti. Toivon, et uimisella ja pyöräilyllä saisin ne kuriin edes vähän, nii ettei tarvis kinnaavien vaatteitten kans otella.

Nyt tää lopettaa tältä erää, kun ei taho enää silmät pysyä auki. Taidan olla edelleen Thaimaan ajassa eli +4h. Olo ainakin on sen mukanen. Juu men ehkä huomenissa jatkan antoisaa muistelua ihastuttavien typoilujen kera.

Bye bye

2010-03-23T09:54:00.003+02:00

Ei hyvin alkanu tämä aamu, ku olin heti kättelys 10min myöhässä hammaslääkäristä. Arvioin hivenen väärin bussimatkan keston ja oman kävelynopeuteni. No jokatapaukses koko käynti tuntui ihan turhalta, ku olin sisällä jonku 15 min ja ne paikkas tasan yhden hampaan. Matkan jälkeen ois sit seuraavan kerran vuoro.

Ihan törkee väsy! Mä varmaan nukahtelen taas vähän väliä joka bussissa. Onneks on ukko mukana vatsimassa, ettei ajella ohitte. Ääh en yhtää tykkää ku mahaa vääntää ihan oudosti. Tietty ny menin sitte saamaan sen saakelin noroviruksen joka jyllää kaikilla. En halua!! Muutenki tulee tukala matka ton mahan kans nii auta armias jos pitää viä käydä ykäilees vähän väliä siä lentokoneen pikku kopperos. Ehanata!

Juu men tää ny laittaa tän koneen kii ja pistää ittensä lähtövalmiiksi :) Eli parin vkon päästä tulee seuraavaa päivitystä sikäli mikäli joku ihana tsunami tms ei satu iskemään. ^^

Mä en vaan osaa

2010-03-22T09:31:00.004+02:00

Eilen aamulla meikälle iski joku ihan ihme itsetutkiskelupässeyskohtaus ja mua vaan vatutti itteni. Pohjimmiltani ajattelen useimmiten ihmisistä hyvää ja yleensä haluan tehdä kaikkeni, et porukalla ois hyvä olla mun lähellä. Mä aina ajattelen etukäteen useampaankin kertaan, et mikä juttu ois hyvä ja jos mul on jotain pommia matskua, mistä tiedän, et ihmiset tulee tosi hyvälle mielelle nii saatan pohtia moneen otteeseen, et miten sen asian kertominen ois sille toiselle ihmiselle kaikkein mieluisinta. Sit jotenki alko angstauttamaan se, et mä harvemmin saan kaikkia niitä kilttejä mietteitäni toteutettua. Mä meen ikäänku lukkoon ja sitten vahingossa asiat pääseekin ulos mun suusta sammakoina. Se on niin ärsyttävää! Toine juttu on asioitten tekeminen. Välillä saan jonku supaidean, et joo tästä joku kaveri tms tykkää ihan takuulla, sitte suunnittelen kaiken ja oon sillee piirua vaille valmis ja sen jälkeen alanki jänistään ja sen asian tekeminen jää joko kokonaan toteuttamatta tai sitten se ei tuu nii siistinä yllärinä, vaan semmosena puolinaisena ehdotuksena, et tehtäiskö nii ja näin. Tästä siis kriiseilin eilen ja tirautin muutamaan kyyneleenkin asian takia. Juu aikunen akka ei vaan osaa.

Kale on viettäny vähä rauhallisempaa eloa viime päivät. Välillä aina potkasee, mut ei oo ollu semmosta kunnon potkushow'ta hetkeen. Toivottavasti sillä on kaikki hyvin :) Vähän kyllä jännittää se huominen lähtö ja pitkä lentomatka. Tukisutkatkin kaksin kappalein on tullu hankittua, joten toivottavasti vältyn veritulpilta ja kaikilta muilta ikäviltä jutuilta niitten avulla. Aiva hirvittää, ku huomenna pitää olla ensimmäisenä aamulla hammaslääkärissä ja juosta ympäri ämpäri kaupunkia ja jossain vaiheessa pitäs johkin linkkaankin yrittää keritä.

On tääki taas päivä

2010-03-20T19:59:00.003+02:00

Ihan höynä olo. Ollaan viimeset pari tuntia koisattu miehen kanssa autuaasti. Harmaus voitti iloisen mielen. Koko päivän on satanu jos jonkinmoista ylläriä tuolta taivaan suunnasta. Mä inhoan räntää ja vielä enemmän koko tätä saakelin vesikuravelliä, isoja vesipotteja ja nelipyöräisiä moottorilla käyviä kavereita. Kaikkein suurimman vihan kohteena on yhdistelmä, jossa itse seison bussipysäkillä, tien reunassa tai muussa vastaavassa paikassa, jonka lähellä on turmiollisen paljon vettä ja häpeilemättömästi kaahaavia autokuskeja. Kuravellit on kiva saada naamaan, vaatteet märiksi ja vatutuskäyrä verenpaineineen pilviin. Toivon kyllä ihan älyttömän paljon, että kevät olisi sen verran pitkällä takaisin Suomen kamaralle palatessa, että lunta & jäätä ei olisi enää. Tavallaan tiedän jo tuon jäävän täysin toiveajatteluksi, sillä normikäytännön mukaan täällä melankolikkojen maassa sataa vielä vappunakin lunta.

Käväisin eilen uudella kirpparireissulla kaiffarin kanssa ja oli kyllä oikein piristävää ja kivaa. Treen keskustaan on kivasti avattu pari uutta kirpparia ja ne molemmat on kyl tosi kivoja. Semmosia ilmavia ja siistejä, joissa on oikeasti tosi mukava kirpparoida. Käytiin parissa vakkaripaikassakin ja toisesta sain parasta asiakaspalvelua ikinä. Normisti myyjät on siä naama sanonko millä eikä ne ikänä edes tervehdi, mut tää flikka joka oli kassalla oli oikein ystävällinen ja huomioi kaikkia asiakkaita jonossa samalla kun palveli yhtä. Yks papparainen yritti rajusti etuilla meikäläistä kun odotin, että yks äippä pääsis rattaiden ja lastensa kanssa edestä poies. Se kassaflikka oli niin fiksu, et oli heti silleen, et juu tossa oli muita ensin ja niin joutui papparainen odottamaan naama punaisena :D Vois kyllä lähettää oikein ruusuista postia ko. myyjälle, ku se oli muutenki nii täydellinen asiakaspalvelija^^.

Löysin Kalelle taas yhen potkupuvun ja bodyn. Vielä kyl tarvii vaik kuinka ja monta, kun aika hajanaisesti on tullu kokojen puolesta noita osteltua. Musta on tullu ihan höynä tän raskauden myötä. Välillä oon kyl ku perseeseen ammuttu karhu ja räyhään ihan kelle vaan missä vaan ja sitte taas toisinaan piilovattuilen minkä kerkiän. Mä en tajua mistä ihmeestä normisti kaikille ystävällinen ja ihqu ihminen on voinu saada moisia älyttömiä piirteitä. Kuka muhun on törkänny jonku ainamyrtsinävattuilijarokotteen? No en mä ny ihan niin paha oo ja kyl mä osaan käyttäytyäkin kai. No joo kyl mä mielestäni toisinaan oon ihan ilonen vesselikin ja hempeilen varsinkin kun on lapsia lähipiirissä. On kuitenkin niin monta syytä olla positiivinen, ku elämä menee kivasti pienoisesta rahapulasta huolimatta:) Kalen ultrakuva ainakin saa joka kerta hyvälle mielelle ja erityisen iloiseksi. Se on niin söpis pikkukaveri. Laittaisin paljon sydämmiä, mut tän sivuston koodi ei diggaile niistä :(

Juu tää menee ny kehittään itselleen, puoliskolleen sekä pikkuruiselle jälkikasvulleen jotain aivoja piristävää, virkistävää ja erityisesti raikastavaa ravintoa:)

Pikapostaus

2010-03-19T08:47:00.003+02:00

Eilinen meni kauhean nopsasti. Aamupäivällä kävin kiertelemässä parilla kirpparilla ja lopulta päädyin henkkamaukkaan, josta ostin semmosen kietaisuhamosen. Ei se ollu mikään ihmeellisen näkönen/olonen, semmone perus mustavalkone, mut oli alennuksessa, niin päätin sen saavan kelvata. Nyt puuttuu enää jonkin sortin bikinit. Koko uikkareita en halua, ku ne äitiysmallit maksaa maltaita ja normit puristaa mahasta pirusti. En oo kyllä kauneimmillani biksut päällä, mut se on nyt vähä voivoi :D

Miehen kaiffari oli illalla kylässä ja se oli varsin piristävää seuraa, ku se on semmosta suorasukasta sorttia. Kauheasti kyseli Kalesta kaikkee siis enemmän ku ykskään mun naispuolinen kaveri! No ainaki jotain kiinnostaa sitte vissiin oikeasti.

Tänään on tarkotuksena lähteä uudelle kirpparikierrokselle. Lähinnä ettiin Kalelle vaatteita taas lisää. Oon ihan huumaantuneena nykysin kirppareil, ku niitä pikkusten vaatteita on ihan tuhottomasti. Yleensä tosin alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus moneen pöytään romahtaa joko hinta- tai vaatteiden tason takia. Mä en oikeasti tajua mitä niitten ihmisten päässä liikkuu joka laittaa selvästi tosi kuluneen ja useimmissa tapauksissa tahraisen bodyn hinnaksi 4€. Tää ei tajua! No onneksi löytyy niitä kohtuuhintaisiakin, mut sitte värimaailmat on ihan laimeet. Joo oon vähä tarkka-akka ja kyllä menisin heti kauppaan vostamaan kaikenmaailman oikeanväriset tilpehöörit JOS mulla ois niin paljon ylimääräistä fyffeä. Kaupasta ostelua rajottaa myös se, että vetäsin just amk:ssa Ekoilu-kurssin ja sekin on saanu mut tajuamaan erinäisiä asioita kierrätyksen tärkeydestä.

Juu mut tää lähtee ny seikkailemaan taas tonne keskustaan. Voi pojjat tuntuu hyvältä olla takas Treella. Tää on niin ihana kaupunki ^^

Voi miehet

2010-03-17T10:22:00.005+02:00

Mä en tajua miks miehet tai ainakin suurin osa niistä aina vinee siitä, että akkojen pitäis laittaa ruokaa, ku ne ei muka osaa. Aina sama laulu jokaisen ukon kanssa, jonka kanssa on ollu jollainlailla tekemisissä. Missä ihmeen vaiheessa niiden pää täytetään semmosella moskalla, ettei ne muka osaisi vai johtuuko se vain ja ainoastaan siitä, että niiden omat äidit on pitäny niitä nii pumpulissa? Mies on ainaki aina sanonu, ettei osaa laittaa ruokaa ja jos hän tekee nii menee pilalle ja tulee pahaa. Kuitenkin joka kerta, ku oon pyytäny tekeen jotain ruokaa niin ne on aina ollu aivan älyttömän hyviä ja kekseliäitä. Eilenkin se tekas tajuttoman hyvää ruokaa, siis paljon parempaa mitä ite osaisin niistä matskuista tehdä. Miks ihmeessä ukkojen itseluottamus on useimmissa tapauksissa niin maahan poljettuna? Mä en vaan tajua. Toivon totisesti, et Kalesta kasvais ainakin semmone mies, joka ei anna polkea itsetuntoaan maan mutiin ja joka osaa edes vähän kaikkea+handlaa hyvät käytöstavat. Siinä onkin missiota kerrakseen.

Ihanaa kun aurinkokin on alannut näyttäytymään paljon useammin. Mielikin on paljon iloisempi ja energisempi. Toivottavasti nuo vielä vähintäänkin tuplaantuu sielä supadupa maassa kaukana auringon valtakunnassa, jossa meikäläisen ihonväri muuttuu kalmankalpeasta ravunpunaiseksi^^

Kale se vaan ahkerasti potkiskelee yhä enemmän. Tänäänki se on monotellu pitkin aamua. On se vaan ihana kaiffari:)

Neukkula

2010-03-16T13:48:00.003+02:00

Neuvolassa tuli vietettyä tovi. Uusi neukkatätsy vaikutti varsin mukavalle tapaukselle eli ehkä aikaisemmin sillä oli vaan huono päivä tai jotain. No kyseli kivasti kaikkea ja ohjasi sitten lääkärille, joka myös oli oikein mukava. Painoa oli pikkasen tullu lisää, mutta kaiketi se on ihan normaalia tässä vaiheessa, kun eivät ainakaan siitä huomattaneet. Ainoa mistä oli huomautettavaa oli verenpaine, joka hipoi taivaita, mutta melko varmasti sekin johtui vain siitä, että jännitän aina ko mittarin lukemia minkä johdosta ne ovat aika korkeita. No matkan jälkeen saan mittarin kotiin, niin pääsen sitten mittailemaan normitilassa noita paineita.

Kale oli ihan höppä ja potkiskeli enemmän kuin koskaan aikaisemmin aamupäivällä. Yleensä nuo potkusessiot on painottunu monen muun tapaan siihen ilta-aikaan, kun makoilee sängyssä ja odottelee nukkumattia ja wonderlandia. Ihanaa kun potkii jokatapauksessa :) Nyt meikän selkää särkee aivan hulluna eikä oikein tiedä missä asennossa olis hyvä.

Meikät lähtee kahen viikon matkalle ja lähtö on jo ens ti! :D Vähä lyhyellä varotusajalla, mut nooh eipä kerkii ainakaa ressaamaan (ehkä) niin paljoa. Vähän kyllä mietityttää kun lentoaika on öbaut 10h, et millä hiisillä onnistun saamaan vettä lentokoneeseen mukaan, kun on ne pöljät 100ml:n säännöt :/ Eiku nii jaa saahan turvatarkastuksen jälkeen ostettua juotavaa, mut nii no kyl ne siäki on aika tyyriitä. Pääasia silti, ettei tarvi kymmentä tuntia kitkuttaa vähällä nesteytyksellä. Kovasti neuvolassa kehottivat ostamaan tukisukat lennon ajaksi. Tulee ihan semmone vanha tantta olo jo pelkästä niitten ajattelemisesta. Mut jej ihanaa lämpöseen lokoilemaan ^^

Kale

2010-03-15T12:16:00.002+02:00

Ultrassa oli Luojalle kiitos kaikki hyvin ja vaavi oli enemmän ku kunnossa. Iha sykkyrällä se meuhkas eikä tykänny yhtään ku ultraaja yritti saada sitä reppanaa vähän ees ojenteleen itteensä. No kyllä se sitten lopulta antoi ottaa loputki mitat. Siro oli ainakin painonsa puolesta kuulemma, mikä on mun mielestä ainakin ihan hyvä juttu nii ei ihan heti tarvi ruveta ressaamaan vauvan koosta.
Ensin olin jotenkin tosi pettynyt, kun vaaveli ei ollutkaan tyttö, mutta muutaman tovin myöhemmin olin jo tosi ilonen, et kaikki meni näin. Piäni Kale^^

Joudutaan menemään vielä yhteen ylimääräiseen ultraan, mikä tehdään sillä 3D-härpäkkeellä johtuen siitä, että mulla itellä on ollu syntyessä semmonen pikku sydänläppäonkelma, nii lääkäri haluaa varmistaa, ettei se oo periytyny Kalelle. Toivottavasti ei oo, ku sitten se pieni joutuis kans leikkaukseen vauvaiällä ja siitä jäis ihan törkee arpi. Kyl kirurgit varmaankin osaa jo hieman siistimmin ja pienemmin leikata nykypäivänä tommosetkin jutut, mut siit huolimatta en kyl haluis samaa kohtaloa Kalelle.

Huomenna pääsen neukkulan lääkärille tutkittavaksi ja siitä se riemu sitten repee. Yleensä mul on paikat normistikin aina ihan sika kauan kipeenä sisätutkimuksen jälkeen ja nyt ku muutenkin on ties mitä kipuilua ja vaivaa nii huhhuh tuskaa siis odotettavissa.

Sunnuntaki igen

2010-03-14T11:08:00.004+02:00

Oltiin eilen viihteellä miehen kanssa. Oli hauskaa kuten aina tosin nuo normi tanssimestat ei oikein enää jaksa meikäläistä kiinnostaa. Tarvis olla mieluummin jotain spessumusaa tai keikka tai jotain, kun nuo barbie girl ja muut vastaavat renkutukset ei jaksa enää oikein sytyttää millään muotoa. Olihan ne suurinta hottia sillon joskus ala-asteella, mutta juu siitä on hetki aikaa ja tällä välillä on niitä tullut kuultua aivan tarpeeksi.

Eilen se rintojen vuotaminenkin sitten alkoi tai siis toinen puoli alko tihkuttamaan jotain epämärääistä. Tuntuu ihan oudolta, et miks noi hanat jo näin puolivälissä avautuu. Ihan pelottaa, et mimmoset määrät matskua tulee sitten loppuvaiheessa. Kaiketi pitää vaan nyt sitten hilata ahterinsa kauppaan ja ostaa liivinsuojuksia, ettei tarvi kulkea märät läntit paidoissa.

Huomenna on vihdoin se kauan odotettu ultrapäivä ja tätä tätiä jänskättää ihan simona. Hyvä juttu on kuitenkin se, että jos kaikki on niinkun pitääkin, niin mun piinaviikot loppuu siihen. Sitte en enää stressaa ollenkaan vaikka mitä tulis. No joo keksin jo aika monta syytä stressata senkin jälkeen, mut no pääpiirteittäin sitten ainakin tiedän, et vauva on kunnos ja jos hyvä säkä käy nii saadaan tietää kumpainenko sieltä on tulossa. Jännää. Ehkä finally onnistun saamaan ultrakuvankin tai pari matkaan. Ekassa ultrassa olin niin pöllähtänyt, että en tajunnut pyytää yhtäkään mukaan eikä se lääkärikään tajunnut antaa. Pöllähtäneisyyteni johtui siitä, että olin ihan varma tämänkin raskauden päättymisestä keskenmenoon. Olin ihan puulla päähän lyöty, kun vatsassa möyrikin viikkoja vastaava vauveli hyvin vähäisine niskaturvotuksineen ja kunnon sykkeineen.

Juu men tää täti lähtee ny kaupoille kattelemaan kaikenmoista, jos tonne Pirksulaan asti pääsen. Eilen kyl noloilin taas autolla tua keskustas, et aloin miettiin jo naamarin hankkimista. Mä en vaan osaa ja stressaan ihan liikaa + toi auto on niiiiiiiin outo. Hmmn voisin ehkä alata kirjottelemaan blogia autolla ajamisen vaikeudesta ja liikenteessä sekoilusta, niin paljon meikälle kyllä sattuu ja tapahtuu, et naama punasena häpeästä saa olla vähän väliä :D Välillä tuntuu, et kaasujalkaki vipattaa herkemmin tolla autolla ja päästelen ties kui kovaa jollain 40km/h alueella mut siis nähtävästi alitajunnassa aattelen, et liikennesäännöt ei koske mua. Pitäis vissiin laittaa se kolmio takas auton perään nii ihmiset ei ihmettelisi niin kovasti.

Juu

2010-03-12T08:39:00.004+02:00

Oli tarkotus kirjotella eilenkin, mut koko päivän oli semmone kökkö olo, joka paheni iltaa kohden. Pää oli niin kipeä, et huhhei ja panadolistakaa ollu sitte mitää apua. Nyt onneksi olo on jokseenkin parempi, vaikka pää tuntuu edelleen kiitettävän raskaalta ja selkää särkee.

Meinasin kirjoittaa pitkät pätkät vaikka mistä ja heitellä kivasti mielipiteitäni erinäisiin asioihin, kunnes otettiin ukon kanssa yhteen. Mua vaan nii saakelisti rasittaa sen saamattomuus joissain asioissa, että isosuperhyper ARGH sille. No anyways päätinkin, etten jaksa nyt sitten kuitenkaan avautua ja angstailla asioista ainakaan just nytten. Ehkä sitten myöhemmin, kun löytyy seesteisempi välikkö ja oon satavarmana asioista plus et seki vähä jeesaa, et oisin paremmalla tuulella nii ei sitten tulisi niin kärjistettyä tekstiä.

Rakenneultraan maanantaina ja lääkärineukku tiistaina. Vähäsen jännittää uusi paikka ja uusi neukkutätsy, mut ihan ok se kait on. Jotenkin on niin negatiivinen olo ihmisistä ja erityisesti omasta tuurista, että heti kättelyssä aina olettaa, että tulossa on pahinta mahdollista kaikinpuolin. Toisaalta ehkä tämän hetkinen supernegatiivisuus johtuu vain ja ainoastaan näistä random kivuista, miehen pässeilystä sekä raskaushormoneiden ylituotannosta. Vesseli on ollu aika rauhallinen kaveri ny pari päivää. Välillä monottaa, mut sitten on taas rauhassa pitkän aikaa.

Hoppas Liisa ihmemaassa piristää edes hiukkasen tätä arghirviötä. Varasin liput tohon päivänäytökseen, kun oli almost 4 egeä halvempaa kuin illemmalla. Vähän veikkaan kyllä, et mun päänsärky ei kauheasti diggaile 3D:stä, mut nootoivottavasti leffa ainakin on loisto. Avatar ainakin oli aiva huippu, et odotukset on aika korkeella :)

Potkula

2010-03-10T07:48:00.005+02:00

Potkula the potkuttaja vetäisi eilen kyl semmosenki potkushow'n, että käteenkin tunsin muutaman^^ Oli kyllä yksi parhaista jutuista evör. Ei enää huoletakaan läheskään niin paljoa etenkin kun se potkutteleminen jatkuu tosin hieman hillitympänä kuin illalla. Ihan loistoa kyllä, kun huomenna ollaan jo kuitenkin puolivälissä. Tänään saan toivon mukaan senkin selville, notta koska pääsen rakenneultraan. Seuraavan kahden viikon sisällä kyllä, mutta jostain ihme syystä kiinnostaisi tietää hieman tarkemmin.

Eilinen kului lähes kokonaisuudessaan miehen porukoilla, kun vieläkin sieltä meidän tavaraa löytyy ihan kiitettävästi. En tajua, et millä ihmeellä ne kaikki muka mahtuu tänne :/ Ja viä ku ukkoloinen meinaa ihan väkisten ottaa tänne vaik kui ja paljo kaikenmaailman ylimäärästä matskua. Olkkari on jälleen kuin pommin jäljiltä viime siirtojen takia ja tänää pitäis mahtua viä sohva ja pari hyllyä tonne kaiken keskelle. Pää hajoo ja lunta sataa jaa mitähän muuta kivaa vastustusta seuraavaksi. No flunssa sentään on antamaisillaan periksi, mikä on ihan loisto juttu.

Outoa kun välillä tulee kaikkia ihan ihme fiiliksiä tästä raskaudesta. Välillä on onnensa kukkuloilla ja seuraavassa hetkessä alkaakin jo epäillä itseään, omia kykyjään ja tunteitaan. Ei turhaan puhuta siitä, että lapsi mullistaa elämän. Se tekee sen jo ennen syntymäänsä. Sitä stressaa jo valmiiksi, että miten tästä kaikesta selviytyy ja miten sitä jaksaa. Onko rahaa ja mitäs sitten jos ukko saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään jossain vaiheessa tai mitä jos itselle tulee vaikea masennus tms. Ärsyttää kun ei voi jo valmiiksi tietää edes suurinpiirtein, että mitä on tulossa. Ei tarvitsisi stressata läheskään näin paljoa tai sitten olisin jo burnoutin partaalla kaiken tulevan takia. Ehkä ihan hyvä kuitenkin näin sitten kuitenkin.

Flunssailua ja muuta mukavaa

2010-03-08T09:14:00.005+02:00

Nyt se pässi sitten iski kyntensä oikein olan takaa meikäläiseen. Johan se tässä on viikon miettiny, et tuleeko päälle kunnolla vai ei. Ilmeisesti se päätti nyt sitten kiusata oikein kunnolla ja kaikilla mausteilla. No ei siinä mitään. Onneksi on aikaa sairastaa kerrankin rauhassa.
Viimeksi ollessani kuumeessa ja kipeänä aloitin työt enkä voinut olla pois, koska rahaa oli saatava vuokraan. No meikäläinen painoi ihan hulluna duunia viikot ja viikonloppuisin menojalka vipatti sen verran kovasti, ettei malttanut kotiin jäädä lepäämään. Tuloksena oli se, että flunssa ei parantunut millään, kuume pysytteli nonstoppina yli 38C ja erään yön jälkeen tyynyssäni oli verta enkä enää kuullut vasemmalla korvallani. Duuniin menin jälleen näistä huolimatta ja luojan kiitos pomo passitti minut sitten lääkäriin. Diagnoosina oli tärykalvo puhki, poskiontelot täynnä matskua ja lääkkeeksi kasa antibiotteja + sairaslomaa. Tunnollisena duuninpainajana revin sairaslomalapun ja söin lääkkeet. Kuulo palautui muistaakseni noin kuukaudessa ja voi pojjat oli yhtä juhlaa kuullaa molemmilla korvilla. Juu ei tuntunut yhtään siltä, että jotain olisi pahasti korvien välissä vikana. Juttu kun oli se, että olin neljän kuukauden koeajalla eikä mulla ollu mitään mahkuja vielä saada sairaslomarahaa. Palkka oli sen verran pieni muutenkin, että sillä just ja just eli ja maksoi vuokran yms.

Mä en ymmärrä tätä Treen ajanvarauspolitiikkaa. Hiisi vieköön kun ihmisiä asuu tässä kaupungissa hivenen, niin mitä ihmeen järkeä on jollain keskitetyllä ajanvarauksella, kun vain hyvin hyvin harvoin ja monen tunnin yrittämisen jälkeen vasta hyvällä säkällä pääsee läpi. Hammaslääkäripuolelle yritän siis soitella ja voi pojat on työn ja tuskan takana. Hieman nauratti, kun tässä jo 1h 40min yritettyäni on jatkuvasti piipannut varattua ja nyt äsken sitten oli epävarattua ja ehdin jo olla ihan yay-fiiliksisssä. Noo siinä sitten jonkun aikaa tuutattua automaatti alkoi selittämään, että juu arvioitu jonotusaika on öbaut 10 minuuttia ja tämän jälkeen alkoi se aivan loistavan ihana jonotusmusiikki. Voi elämä! Ehdinkin jo alussa ihmetellä, että onko se ja jonotushässäkkä otettu poies käytöstä. Ei sitten nähtävästi. Blah!

Piiperöisestä sen verran, että nyt se kaiffari on muksautellut muutamaan otteeseen. Ainakin uskon, että nuo ovat muksautteluja, kun en niitä miksikään muuksikaan tunnista. Mun vatsanympärystääkin se on jo kerinnyt kasvattaa kuudessa viikossa 8cm:) Rakastan tuota pientä jo aivan valtavasti ja niin taitaa mies & isovanhemmatkin rakastaa. Miehestä on ainakin kehkeytynyt älyttömän ihana ja huolehtivainen isukki. Enpä olisi uskonut sen kaiken alku angstailun jälkeen, mutta nähtävästi mies on vain tarvinnut aikaan asian käsittelemiseen ja sisäistämiseen. Nyt kaikki on paremmin kuin loistavasti ja parisuhde on ihan uudella levelillä.

Näin viime yönä aivan tajuttoman ahdistavia unia. Pahin kaikista oli semmoinen missä menin rakenneultraan ja siellä ollut lääkäri totesi kohdun tyhjäksi. Olin aivan ihmeissäni ja järkyttyneenä, että miten niin voi olla, kun sydänäänetkin kuului vielä pari viikkoa sitten ja edellisessä ultrassa kaikki oli hyvin. Mitään ei ollut tullut uloskaan tai ainakaan en ollut huomannut. Olin ihan paniikissa ja toivottomana, kun menin ulos tutkimushuoneesta. Siinä sitten epäuskoisena pähkäilin tapahtunutta ja tulin siihen tulokseen, että lääkäri on tehnyt jonkin virheen. Yritin tavoittaa sitä lääkäriä, joka oli tutkimuksen tehnyt ja lopulta löysin hänet sairaalan pedistä makaamasta. Lääkäri sairasti leukemiaa ja oli yhtäkkiä tosi huonossa jamassa. Esitettyäni faktojani sille häiskälle hän sanoi, että oli tutkinut verikokeiden tuloksia ja huomannut, että olen sairastanut jotain nova maitoa ja sitä toksoplasmako se elukoista tarttuva on? No anyways raskaus oli mennyt niitten takia kesken. Voi mikä helpostuksen tunne tuli, kun tajusin sen olleen unta.

Väsyny nainen

2010-03-06T08:51:00.004+02:00

Aloin nyt sitten vääntämään tässä lauantaiaamun iloksi pullataikinaa. Kurkku on ihan törkykipee ja vatsassa tuntuu oudolta. Yöllä poltteli ylävatsaa aivan hulluna, mutta onneksi magnesiamaito sen taas kerran rauhoitti. Olin ihan yyber äreänä yöllä kun ukko tuli kaverinsa kanssa baarireissulta joskus kahen paikkeilla ja sitten ne päätti lämmittää saunan ja pelata kovaan ääneen Wii:tä. Voi argh! Huvittavaa oli, että ne jaksoi kuiskailla toisilleen ensimmäiset 10min ja sen jälkeen otettiin normiääni kehiin ja sitten välillä peli-innostuksesta piti jo vähän huutaakin. Naapuritkin varmaan nauttineet kovasti, kun tuntuu et tän talon seinät on paperista. Tiesin kyllä tuon saunaan meno sähellyksen tapahtuvan anyways ja siksi varmaan ainakin kymmenen kertaa tolkutin ukolle, että mistä löytyy pyyhe sille kaverillekkin. Yllättäin ukko sitten ihanasti heittää valot päälle makkarissa, jossa meikäläinen nukkuu ja alkaa kolisutteleen aivan hulluna kaapinovia, kun ei löydä pyyhkeitä. Hieman alkoi keittämään siinä vaiheessa. Miks jukoliste ei voi koskaan kuunnella kunnolla ja loppuun asti!?!?! Siinä vaiheessa kun ukot kömpi sinne saunaan mä kävin hakemassa korvatulpat ja ne kyllä auttoi ruhtinaallisen paljon. Nukuin mukavasti muuten paitsi, että vatsaa tosiaan poltteli ja ensimmäistä kertaa en pystyny enää nukkumaan mahallani.

On kyl jotenkin tajuttoman koomaolo. Tästä ei kyl hyvä päivä tuu.

Blah

2010-03-05T07:18:00.004+02:00

Kortin haku reissusta selvitty. Oli kyl nii junnuautoilijalle sopivat kelit, et huhhuh. Lunta tuiskutti niin maan perusteellisesti ja tielle kehittyi semmosia tooosi ihania valleja. Kaiken lisäksi välillä pyrytti niin kovin, että ei nähny senttiäkään eteensä. Oli kyllä aikamoista extremeilyä, mut hengissä selvittiin.

Oon ollu viime päivinä ihan äärettömän väsyny. Silmiä painanu aamusta iltaan ja kivasti oon alannu nukahteleen autossakin. En tosin rattiin vielä ainakaan, mut jos vaan ollu mahiksia istuskella erityisesti takapenkillä yksinään, nii voi pojjat on olllu lokosaa.

Kämppä on edelleen mullinmallin ja pidin itseasiassa kauhean hormoniräyhäämisen miehelle ko. asiasta, kun se ei mitään muuta kuin sotkua saanut aikaiseksi mun parin päivän poissaolon aikana. Voi argh! Olis niin kivaa jo pyytää tyyppejä kyläänkin, mut milläs pyydät, kun tää huusholli on edelleen kuin pommin jäljiltä. Eikä meillä kyl edes oo mitään tarjottavaakaan, kun en oo päässy leipomiseen asti. Eli ihan semmonen pienenpieni tovi viä menee ts ainaki pari viikkoo tällä vauhdilla.

Vaavuski on kasvattunu meikäläisen mahanympärystää sentillä, notta kyllä se kaveri siellä kasvaa. Säikähdin eilen omaa peilikuvaani, kun kokeilin yhtä pooloa. Peilikuvassa kun ei paistatellu mikään söpö mahainen vuoden odottaja-ehdokas vaan lähinnä semmonen fatsoakka, joka näyttää pistelleensä leipomollisen nannamatskua nasseensa. Kaikki paidatkin on liian lyhyitä ja mikään ei oo hyvin ja valivalivali. Ääh kyl oon onnellinen siitä, et jos tol pikkukaiffarilla vaan on kaikki hyvin. Kävin hätäpäissäni testauttamas sen paastoarvonkin uudestaan ja nyt mittari näytti 4.8 eli ihan hyvä. Sairasta, et joku puol desii-desi maitoa voi nostattaa tota arvoa 0.5 yksikköä(? ei mitään hajua noista mitta-asteista tai mitä ikänä sitten ovatkaan). Liikkeitä en tunne sen enempää, kuin vain ja ainoastaan sitä hipsuttelua, vaikka rv 19+ on jo kasassa :/

Whippidippidii

2010-03-02T09:34:00.004+02:00

Tyhjäpäinen päättömyys senkun jatkuu. Kohta pitäisi suunnata kohti kaupunkia hakemaan sitä korttia. Huhhuh! Onneksi sentään pikkuveikalla on hiihtis,niin se pääsee pelkääjän paikalle tueksi ja turvaksi.

Vatsa oli herätessä kova kuin kivi. Ihan semosen pikkupallon näkönen ja oloinen. Säikähdin muuten eilen aivan tajuttomasti, kun kävellessäni juna-asemalle alavatsaan alkoi koskea taas ihan tajuttoman paljon. Ehdin jo ajatella, että nyt se sitten menee kesken after all. Onneksi kivut kuitenkin rauhoittuivat, kun pääsin junaan istuskelemaan. Kaiketi sitten johtui vain ja ainoastaan siitä, että kävelin liikaa ja liian lujaa.

Käväisin eilen kirpparillakin. Kauhean kalliita oli bodyt ja potkarit lähes joka pöydässä:/ Ostin kuitenkin yhdet semmottiset yöpotkarihaalarit :D Ei mitään tajua miksi niitä oikeasti kutsutaan, mut anyways tuon lisäksi ostin yhden kietaisubodyn ja normipotkarit. Alko huvittamaan vähän se kietaisubody,kun tää oli semmonen nauhoilla sidottava versio, ku tähän asti oon ostanu niitä nepparijuitseroita, mies tulee niin helisemään ton kanssa jos ja kun niitten tiet kohtaa :D Mies ei kauheasti meinaan tykkää mistään pienten asioitten säätämisistä ja tossa noita nauhoja riitti vaikka muille jakaa.

Juu niin sorgeverge jos jotakuta ärsyttää meikäläisen typoilu taikka yhdyssanavirheet. Olin laiska koulussa ja oma kieli eikä oikein mikään muukaan oikein kiinnostanu. Nyt mul on palava halu opiskella venäjää ja kreikkaa. Itseasias eilen satuin kattoon jotain dokkarileffaohjelmaa Kreikasta ja tuli ihan älytön hinku muuttaa sinne. Ei mitään tajua miksi. En oo haaveillu ulkomaille muuttamisesta oikeestaan ikinä enemmin, mut nyt tuli vaan semmonen olo, et siä ois mun paikkani. Mies saa slaagin, kun on vannoutunu Suomen kamaralla asuja. Noh ehkä sitte eläkepäivillä, jos semmosia meidän ikäpolvelle enää edes suodaan. Aika huonolta näyttää, ku eläkeikää on nostettu ja ihan takuulla tullaan viä nostamaan paljonkin, kun kerta ihmisten elinikäkin pitenee. Fakta on ainakin omalta osalta se, et mä en kertakaikkiaan halua elää yli satavuotiaaksi. Enkä etenkään siinä tapauksessa jos meen huonoon kuntoon jo joskus kasikymppisenä. Vanhusten laitoselämä on jotain niin ankeeta ja synkkää, et ewww en halua koskaan semmosta. Toivon koko sydämmestäni, että eutanasia laillistetaan siihen mennessä, kun mä oon vanha ja raihnanen. Joo että taas tämmönen pohdinta aamu. Ääh pakko mennä syömään aamupalaa, kun vatsaa kourii ihan törkeesti. Kananmunaa, voita ja kahvia. Niistä on loistoaamiaiset tehty :).

Tyhjä pää

2010-03-01T08:40:00.002+02:00

Nyt se raskausdementia on iskeny oikein kunnolla päällensä. En muista millään oonko tehny osoitteenmuutokseen maistraattiin :D ja kaiken lisäksi oon alannu unohtaan ton lieden sammuttamisen. Ilosesti se on ollu jo pariin otteeseen päällä vaikka kuinka kauan keittämisen/paistamisen jälkeen ja vaik istun ihan vieressä nii en oo huomannu :/ Saas nähä koska aiheutan viä tulipalon tähän huusholliin.

En oo ihan varma, mut luulen et eilen tunsin sen the ekan potkun:) Ainaki semmone jännä muljahdus jutska tuntu päiväl ja myöskin toosi paljon hipsutusta. Voi kun noita potkuiluja vain alkaisi tuntua enemmän. Tulipa eilen todettua sekin, että meikäläinen ei kyllä juokse ennen ensi syksyä enää. Ei tarvinnut ottaa kuin muutaman juoksuaskeleen, niin voi juma mikä tunne. Vatsa hölskähti inhasti ja heti perään tuli semmone järkky repäisykipu. Juu ei kiitos. Kai tää tyytyy vain leikkiin WiiFatillä ja käymään kävelyllä.

Pää on jotenkin ihan tolkuttoman tyhjänä tällä hetkellä. On nii monia asioita mitä pitäisi tänään hoitaa ja sitten istua kököttää iltapäivä taas VR:n ihanan luotettavassa huomassa. Ei jaksaisi kylli nyt yhtään, mutta pakko mikä pakko.

Voi elämä

2010-02-28T08:43:00.004+02:00

Sieltä se flunssa sitten tuli. En tiedä johtuuko se stressistä vai siitä, että jossain vaiheessa muuton aikana olen vain saanut kylmää. No niin tai näin niin kyllä pistää vatuttamaan ihan oikeasti! Sinänsä ei ole varaa valittaa, kun edellisestä flunssasta on jo päälle kaksi vuotta aikaa.

Kauhean laiskasti me eilen noita tavaroita purettiin, kun molemmilla oli pirusti univelkaa ja se sattuneesta syystä aiheutti varsin rajun luokan laiskuutta. Eilisen kirjoitukseni jälkeen kömmin takaisin miehen viereen, eikä me noustu ennenkö vasta joskus puoli kolmelta. Kylhän me siinä sitten päiväkahvien jälkeen vähä jotain yritettiin purkaa, mutta päädyttiin lähtemään miehen vanhempien luo hakemaan autoa. Tästä päästäänkin siihen, että mä oon vasta ihan just viime kuun alussa saanu ajokortin. Syystä, että ei oo ollu yksinkertasesta rahaa+ ei oo ollu ketään kivaa, joka ois maksanu, joten sen hankkiminen hieman venähti. No anyways mies pakotti mun sitten ajamaan, ku mentiin kauppaan ja tottakai mä olin ihan pihalla koko autosta, ku oon ajellu tähän asti tasan yhdellä autolla. Mies on nauranu ihan kippurassa, ku oon sekoillu ku viimestä päivää pitkin ja poikin Pirkkalaa. Nii, että terkkuja vaan sille tyypille, joka näki ja joka joutu pysähtyyn meikäläisen totaalimokan takia :D Ärsyttää, ku on viä nii junnu ton asian suhteen, ku normi mun ikäset on ajellu jo 6 vuotta. Elämä on pikkusen epistä aina välillä, mut minkäs sille mahtaa. Ens ti joudun ajeleen yksinäni hakeen väliaikasta ajokorttia ja pikkasen hirvittää, notta mitä siitäkin tulee, mut ei auta ei. No joo ton autolla sähläyksen ja pikaisen kylävisiitin jälkeen tultiin takas kämpille ja saatiin hiukan lisää purettua, mut aika vaiheessa tää homma kyllä on ja nyt viä ku toi ihana lunssan poikanen iski kyntensä muhun nii tää käy takuulla viä hitaammin.

Oon takunnu koko viime syksyn ihmissuhteiden kans ja ollu tosi pahana asioista mitä ihmiset on tehny ja sanonu. Tietty kannoin kaunaa kauheasti ja olin ihan angst, niinku kuka tahansa olis noista syytöksistä. No pikkuhiljaa oon alannu antaan anteeksi ja lähestyyn niitä ihmisiä uudestaan ja voi elämä, ku on helpottanu. Eilen sain viimeisenkin sellaisen ihmisen kanssa asiat järjestykseen. Henkisesti on paljon paremmassa jamassa, kun ei jatkuvasti mieti enää niitä juttuja. En tosin usko, että koskaan pystyn täysin unohtamaan niitä, mutta anteeksi on nyt annettu ja voi jatkaa eteenpäin rauhallisemmalla mielellä.

Vipeltäjästä ei mitään uutta. Siellä se vain on ja chillaa. Kaksi viikkoa lääkärineuvolaan ja ei mitään tajua koska pääsen rakenneultraan. Viikkoja on nyt 18 ja risat, eli kaiketi pari viikkoa vielä joutuu odottelemaan, kun täällä tekevät ultran 20-21+6. Ei millään jaksaisi odottaa. Kuukausi on kyllä ihan liian pitkä aika ilman, että kuulee edes sydänääniä, kun tämä pihistelijä malta ostaa doppleriakaan. Jos olisikin rahaa pilvin pimein niin tietty sitä voisi ostella kaikki mahdolliset vempaimet, mutta kun vetää tämmöstä tiukkaa linjaa, niin ei auta kuin pohtia aina, että mikä hankinta on lopulta tärkein.

Uusi koti

2010-02-27T10:21:00.003+02:00

Täälä se meikäläinen vain istuu ja vetelee onnellisena kahvia nasseen. Kasasin pöydänkin vain ja ainoastaan tätä ihanaa ensimmäistä aamuhetkeä varten. Ja voi että tuntuu niin tajuttoman hyvältä viime päivien uurastuksen jälkeen. Tokihan täälläkin sitä hommaa riittää aivan tajuttoman paljon, mutta ei sitä jaksa enää murehtia. Pääasia on, että nyt on päässyt eroon siitä vanhasta kämpästä.

Tää asunto on aivan ihana! Paitsi no vessa ja toi kylppäriosasto ei kylli oo maulla sisustettu, mut yritän aatella positiivisesti ja ajan kanssa tehä niistä jollain ihme taialla edes siedettävän näköiset:) Mä en siis ollu nähny tätä kämppää ennenkuin vasta puoli kahden maissa viime yönä. Anoppi ja appiukko olivat tämän paikan käyneet katsastamassa, kun ei itse päästy. Appiukko oli ihan loisto kun keksi vaatia laminaatit tänne. Fiksu miäs!
En tiedä johtuuko se laminaattien hajusta vai tästä kämpän yleisilmeestä, mutta tämä muistuttaa juuri sellaisia koteja, joissa olen vieraillut kun esikoisia on syntynyt. Tää on semmonen vauvan tuoksuinen koti.

Hipsula ei oo hipsutellu yhtään tai sitten en oo vaan ehtiny keskittyyn kuulostelemiseen tarpeeksi. Toivottavasti sillä on kaikki hyvin, vaikka äitimuori on hengitelly ties mitä myrkkyjä paikkoja kuuratessa ja kantanu tavaraa ihan liikaa.

Tää jatkaa myöhemmin kirjotusta, ku alko väsyttämään nii äärettömän paljon, et silmäluomet meinaa lupsahdella kiinni. Eipä tosta kahvistakaan nähtävästi kyllä mitään apua ollu.

Viimeistelyjä

2010-02-26T17:20:00.004+02:00

Mä oon siis jo nyt aivan tajuttoman väsynyt! Varmaan nukahdan autoon jahka siihen vaiheeseen päästään. Oon huhkinu taas liikaa ja kivut iski kivasti päällensä, niin nytten tämä tätsykkä vaan istuskelee ja odottaa arvon muuttomiehiä raahaan nää loput kamat pois mun viimeistely luudan tieltä.

Mä inhoan ylikaiken siivota uunia ja vielä enemmän sitä hellan taustaa. Yleensä jälkimmäisestä löytyy aina kaikenmoista mukavaa ylläriä. Tällä kertaa se ei onneksi ollu nii huonossa kunnossa kuin pelkäsin ja selvisin vähällä. Äh tää naine kyl tarvis nyt jonku hemmottelupaketin tähän väliin. Mieluiten semmosen mikä sisältää paljon hierontaa ja kasvohoitoja. Mul on hartiat meinaan iha jumis samoin kuin tuo lantion seutu pakaroita unohtamatta. Ei meinaa kävelystä tulla mitää-> muistutan enemmän pingviiniä, ku normi ihmistä. Sitä ikä teettää niin.

Ehkä meen koisaan ny kuiteski hetkeks tonne sängylle, ku ei vaan jaksa nyt. Ukkoja odotellessa.

Mä en halua muuttaa enää ikinä

2010-02-26T07:08:00.004+02:00

Alettiinkin muuttamaan noita kamoja jo eilen. Vähän alle puolet kamoista + minä jäin tänne vanhalle kämpälle. Huhkin eilen kuin hullu ja ihan liikaa. Siivosin mielettömästi ja kannoin aivan liian painavaa tavaraa, jotka sitten mukavasti aiheuttivat järkyttävät alavatsakivut. Hengittäminenkin sattui niin tajuttoman paljon, että säikähdin jo, että nyt menee kesken. No onneksi ne kivut sitten menivät ohi panadolilla ja lepäämisellä. Rasittavaa kun olen tällainen pässi. Angstaan kaikkea mahdollista ja sitten jossain vaiheessa huomaan, että jälleen opin oikean tavan kantapään kautta. Tuntuu vain niin pöhlöltä, kun täysin kantokykyinen aikunen ihminen kantaa vain jotain kevyitä pikku lodjuja ynnä muuta oheismatskua ja muut sitten vie sohvat ja sängyt sekä kaikki muut raskaat tavarat.

No anyways sain siivouttua jääkaapin ja pakastimen vielä illalla ja tänään on enää jäljellä uunin ja lattioiden siivous. Jepajee juuri tuli tieto, että peräkärryn akseli? on hajalla. Tosi kiva juttu joo ja pikkuveli, jonka piti tulla auttamaan kantamisessa, on kuumeessa. Loisto perjantai siis tulossa ja saas nähdä pääsenkö mä täältä mihinkään ennen sunnuntaita:/ Kaiken lisäksi oon nukkunu vain 4-5h, vaikka kuvittelin, että sen eilisen huhkimisen jälkeen uni ois maittanu, mutta ei. Niimpä tämä täti on keskellä yötä katsonut pari leffaa ja Martinan & Eskon vikan vauvakuume jakson :D Juu ja sitten jossain vaiheessa ehkä noin puoli kahden-kahden aikaan oon kossahtanu ja heräilin ihanaan aamuun klo 6.15!

Ääh en enää pysty oikein keskittymään tähän kirjoittamiseen kun mieli on ihan sekava tai siis stressiä pukkaa ikävästi. Tuo pikkuveikkokaan ei ole yhtään hipsutellut. Voisi kyllä edes pikkasen, niin stressi äiskäkin pääsis ilakoimaan edes vähän. Noh nyt mä aloitan ton viimesen urakan uuteen kotiin pääsyn toivossa.

Aamu vinksahduksia

2010-02-24T09:39:00.004+02:00

Alkoi tässä naurattamaan nämä meikäläisen aamupala kuviot. Vetäny jo toistaviikkoa samanlaista aamupalaa suht samaan aikaan, eikä vieläkään tee mieli kehittää uutta :D Onneksi yksikään normi ruokavalion kannalla oleva lääkäri,terkkari eikä varsinkaan ravitsemusterapeutti näe millaisia määriä voita tämä nainen vetää :D Ennemmin jaksoin olla vähän aktiivisempi ja vaihdella aamupalaa tai niin no kananmunaa se 9/10 tapauksesta sisältää ja on sisältänyt aina joka tapauksessa, mutta kuitenkin oli siltikin vaihtelevampaa kuin nyt. Jotenkin vain olen niin kiintynyt tuohon karpin juustoleipä, kasa voita, kananmuna, juusto, tomaatti- leipääni, että sitä on tullut vedeltyä nyt joka aamu^^ Päivällä syön yleensä monipuolisesti kasviksia ja lihaa, missä muodossa sitä nyt ikänä keksiikään ja illalla viälä partista jonkun kera. En laske hiilareita, enkä pyri olemaan tiukalla linjalla, mutta en kyllä ihan mitä tahansa suuhun siitä huolimattakaan pistä. Aika paljon tätä karppailua on kritisoitu ja oltu sitä mieltä ettei sovi raskaana olevalle mitenkään päin, mutta itse pidän tätä oikein hyvänä ja tähänkin vaiheeseen sopivana. Sokerivauvoja on jo ihan tarpeeksi ni saas nähdä sitten mimmonen vaavuski syntyy voilla :D We'll see^^

Pitäisi taas lähteä taapertelemaan kohti kauppaa ja pakkasta enemmän kuin tarpeeksi :/ Ei yhtään jaksaisi oikeastaan tehdä yhtään mitään. Ärsyttää kun on pakko eikä voi luistaa. Pitää uuni pestä ja jääkaappi. Loput kamatkin pitäisi jotenkin saada niputettua jonnekkin suuntaan, että olisivat huomenna somassa järjestyksessä ja helposti autoon heiteltävissä sikäli mikäli meidän muuttoauto saapuneekin jo huomenissa.

Ai niin ei kannata ostaa Lidlin halpiskahvia! Mies ihan väkisin halusi sitä kustannusten minimoimiseksi ja mikä olikaan lopputulos: maistuu ja tuoksuu palaneelta popcornilta :/ Etoi jo keittäessä ja vielä enemmän etoi sitä maistaessa, joten yksi kulaus riitti tuota lajia. Ei enää ikinä!
Ääh pakko on lähteä, kun pää meinaa hajota kahvin puutteesta.

Potkulan hipsutusta

2010-02-23T10:26:00.005+02:00

En pidä tämän sivuston blogipohjista. Vaihtelin tuossa taas moneen otteeseen, kun en osannut päättää, mikä on vähiten ruma. Tavallaan alkoi sitten ärsyttämään sekin, että valitsin juuri tämän blogisivuston, kun tuntuu ettei tänne oikein tahdo löytyä semmosia kunnollisia blogipohjia muualtakaan netistä. No ei kait siinä auta kun etsiä oikeanlaista jostain.

Semmosia ihme polttoja ja nipistelyjä ollut vähän väliä eri puolilla mahaa. Ne tuntuu varsin ikäviltä, vaikka kuulemma kuuluvat asiaan, kun kohtu kasvaa ja lantio löystyy jne. Mitä luultavammin sitten kun tuo potkula tuolta päättää tulla ulos, mä oon enää pelkkä löystyny kasa, joka kohdasta. Siitä se kauhea duuni sitten vasta alkaakin.
No onneksi vastaavasti on tuntunut myös semmosia kevyitä pieniä kutinajuttuja aina jossain kohden mahaa. Useimmiten oikealla puolella vaikka oikeastaan tällä hetkellä tuntuvat vasemmalla :D Ne on aika jänniä juttuja ja kestävät vain vähän aikaa. Lukemani perusteella voisin väittää noita superhennoiksi ensi potkuiksi, mutta mistäpä sitä varmaksi tietämään. Ainakaan noita ei ole aikaisemmin tuntunut, että sikäli.

Innoissani kyllä odotan jo tuon veitikan syntymää. Sinänsä hassua, kun aikoinani olin aivan varma siitä, että minä en lasta hanki koskaan. No eihän tämäkään mikään suunniteltu lapsi ollut, mutta nyt on kyllä sitäkin rakkaampi ja odotetumpi. Vaatteitakin on tullut jo ostettua tuolle pikkukaiffarille ehkä noin muovikassillisen verran. Osan olen ostanut uutena alennusmyynneistä ja loput kirpparilta. Tuolla nuita kauppoja ja kirppareita kierrellessä olen huomannut muuntautuneeni kauhean pihiksi ja tarkaksi noitten vaatteitten suhteen. En malta esimerkiksi maksaa 3€ kirpparipotkareista tai -bodysta ja normikaupasta en ole vielä yksiäkään täysihintaisia vauvanvaatteita ostanut enkä usko että ostankaan. Juhannusalet here I come :D

Miumau maanantaki

2010-02-22T07:56:00.009+02:00

Neuvola-aamut on siitä rasittavia, että ainakin mun mielestä on ihan tolkuttoman tuskaista yrittää olla menemättä vessaan heti herättyään. Kohtu painaa jo ihan valmiiksikin tuota rakkoa ihan älyttömän paljon niin sinnittele siinä sitten niin sinne neuvolaan asti. Vähän kyllä pelottaa tuo neuvola lähinnä sen takia, et mitä jos sydänääniä ei kuulukkaan enää. Älytöntähän se on itteänsä pelotella kokoajan sillä pahimmalla mahdollisella, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa. Vaikka viikkojakin on kasassa jo muka turvallisen paljon, eivät esimerkiksi veljeni tai muu suku saati suurin osa ystävistä tiedä meidän vauvuskin tulosta, mutta ehkä sitten rakenneultran jälkeen :D Saavat slaagin, kun kuulevat, että ollaan silloin jo yli puolen välin, mutta jotenkin koen sen ehkä pienemmäksi pahaksi, kuin sen, että taas joutuisin selittelemään kaikille erikseen, että mikä meni vikaan. Se on jotenkin älyttömän uuvuttavaa! Ainakin musta tuntui tajuttoman raskaalta läpikäydä edellistä keskenmenoani moneen otteeseen eri ihmisten kanssa. Ei se auttanut ainakaan omaa toipumista, vaan pikemminkin lietsoi mua aina vain syvemmälle masennukseen, kun ihmiset pohtivat syitä tapahtuneelle ja yrittivät rohkaista ja lohduttaa köyhin sanankääntein. Hyvähän se toisaalta on, että niin tekivät mieluummin kuin se, että jättävät yksin niinkuin taas suurin osa teki. En tiedä johtuuko hormoneiden ylitoiminnasta vai mistä, mutta alkoi taas itkettämään sen edesmenneen pienen puolesta...

----------------------

Neuvolassa käyty. Helpotus oli taas aivan mieletön, kun vaaveroisin sydän sykki vahvasti 160krt/min. Meikäkin on terve kuin pukki. Ainoa vaan, että terkkari kokeili ottaa multa paastoarvon, kun en ollu syöny mitään. Noh sehän oli kivasti juu 5.4 vaik raja-arvo on 5.3 :/ Tosin kuulemma aamun kahvimaito on vaikuttanu siihen nostavasti. Toivottavasti näin on, kun en millään haluaisi ruveta takkuamaan minkään raskausdiabeteksen kanssa. Sokerirasitukseen joudun jossain vaiheessa jokatapauksessa sukurasitteen takia ja toivon totisesti, että siellä arvot on kohdillaan. Pitää jättää sokeri ja keinosokeri kokonaan pois, niin ehkä se sillä sitten helpottaa. Hope so! Itselle kyllä oli aika yllätys, että noinkin korkealla oli tuo arvo, kun jo valmiiksi olen vetänyt vähähiilihydraattista ruokavaliota. Voin yksinkertaisesti niin paljon paremmin ja tulee syötyä muutenkin paljon järkevämmin ja tasaisemmin. Jos olisin normi ruokavaliolla olisin mitä luultavammin vähän väliä jääkaapilla syöppöilemässä. Nyt syön tasaisesti kolme kertaa päivässä ja olo on mitä mainioin, nälkä ei kurni eikä turvotakkaan yhtään. Me happy <3

Pitäisi jaksaa soittaa uuteen neuvolaan, mutta ottaa jo valmiiksi pattiin, kun tietää linjojen olevan aina varattuna ja puhelinaika on vain se 1h..Ei kait se auta kuin aloittaa soittorumba.

Ei se ollutkaan niin mahdotonta, kuin ensi alkuun ajattelin..Puoli tuntia riitti ja sitten sieltä täti vastaili sitten. Vähän kyllä harmittaa, kun se tähänastinen neukkutätsy on ollu ihan huippu ja tuo uusi kuulosti ihan elämäänsä kyllästyneeltä kaverilta :/ Toivon totisesti, että oo väärässä. En jaksa masennella kyllä yhtään ylimääräistä, enkä varsinkaan neukkutädin takia.

Miksi?

2010-02-17T22:26:00.004+02:00

Tyypillisellä tuurillani ostin kerän Saana-lankaa joulukuussa ja nyt sitten vihdoin keksin mitä siitä tekisin. Noh mukavasti aloin tuossa siitä sitten neulomaan semmosta vauvan peittoa ja ai että siitä tuli hyvännäköistä jälkeä. Lankakerän tuossa pikku hiljaa huvetessa tajusin, että eihän tuo yksi kerä riitä puoliväliinkään asti. Aikani sitten googletettua ja Novitan sivuja selattua tajusin, ettei ko vanhaa lankaa myydä enää ainakaan Novitalta. Voi suuren suuri argh! No hätäpäissäni lähetin näin ensialkuun Novitalle postia, että jos vaikka jonkun nurkan pölyttyneestä pahvilaatikoista sattumalta löytyisi tuota lankaa. Toivon mukaan joku kiva varastotyöntekijä on ollut fiksu ja laiska pari vuotta sitten ja kivasti laittanut juuri yhden semmottisen laatikon sivuun.

Juu ei kait muuta sitten ku tätä ärrinmurria. Tää kömpii nukkumaan ja toivoo, että huominen toisi tullessaan hyviä uutisia.

Väsyny täti

2010-02-17T16:59:00.003+02:00

On väsyttäny niin tautisen paljon tänään, että hohhoh. Tiedä sitte mistä johtuu ehkä kenties raskaudesta tai liian vähästä veden juonnista. Kofeiinipuutetta se ei ainakaan voi olla. Juon meinaan sitä joka päivä ihan maksimimäärän. Not good at all, mut minkäs teet, ku viimeinenkin järjen valo meinaa sammua ja silmät ei aukea ilman tuota ihanan addiktoivaa ainetta.

No juu muutto on taas päivän lähempänä ja oikeastaan mitään muuta sen eteen en ole saanut tehtyä, kuin hankittua uuteen mestaan sähkön. Onkohan muuten ihan luvallista, että sähkölaitoksen asiakaspalvelu antaa vanhan asukkaan nimen ja muuttotiedot? Se asiakaspalvelun täti meinaan ainakin papatti ne meikäläisen korviin siinä kaiken muun tiedon ohessa. Ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta sitten taas toisaalta tuli semmonen hassuolo, et kuuluuko mun oikeasti saada tietää tommosta.

Kovasti kyllä toivon, että tämä seuraava kämppä nyt olisi semmoinen, että siellä saisi asua het monta vuotta. Olen meinaan erinäisistä syistä muutellut aika tiuhaan tahtiin viime vuodet. Viiden vuoden sisällä olen asunut 8 eri osoitteessa. Tautista touhua tuo muutto. Vie paljon rahaa, aikaa ja energiaa ja sitten se kauhea järkkäily aina kaikin puolin. No joo pääpointti oli siis se, että hoppas ei tarvi enää muutella paitsi sitten joskus siihen ikiomaan (tai siis pankin omaan) kotiin. Tämä tuleva osoite kelvatkoon siihen asti ja varmasti kelpaakin, kun siihen malliin katsottiin, että vauvan kanssa pärjää:) Täällä kun on suht paljon noita taloja, jotka on rakennettu joskus vuonna kivi, joissa ei ole hissejä tai jos on niin ne on semmosia älyttömän pieniä, mihin ei kyllä vaunujen kanssa mahdu. No eipä tarvi hissien kanssa takuta, kun on ekassa kerroksessa ja pieni pihakin siinä on, vaikka kerrostaloasunto onkin.

Vauvalainen vain elelee pinnan alla mitään elostaan ilmoittamatta:/ Sais nyt jo edes jotain pientä elonmerkkiä antaa itsestään, ettei tarvis olla kokoaikaa huolissaan. Jotenkin pelottaa se tuleva rakenneultrakin. Ihan semmonen pää pölkylle-fiilis siitä. Pelottaa, että vauvalta löytyykin jotain pahasti poikkeavaa ja joudun keskeytykseen. Tietenkin sitä yrittää jatkuvasti tolkuttaa itselleen, että kaikki on hyvin, mutta minkäs teet, kun pää ei usko. Vielä kun ensi kuuhun jaksaisi odottaa, niin sitten olisin taas viisaampi ja varmastikin huomattavasti rauhallisempi :)

Angsti akka ja valmiit tossut

2010-02-16T18:15:00.009+02:00

Ensimmäistä kertaa viikkoihin jouduin ampaisemaan ylös jo seiskalta. Vähän kyllä arvelutti illalla, että mitenkä meikäläisen käy, mutta ihmeen hyvin sitä vain ylös pääsi. Aamu meni mukavasti perheterapeutilla miehen kanssa. On älyttömän paljon helpompaa ymmärtää toista ja toisen tekemisiä, kun on kolmas, neutraali, osapuoli erotuomarina ja tavallaan niinkuin sanakirjana. Terapeuttimme on oikein mukava ja hyvin empaattinen naisihminen. Harmi vain, että tämä oli viimeinen käynti hänellä ja nyt joudutaan takasin alkuperäiselle, hiukan pelottavankin oloiselle mies terapeutille. Pakko silti jatkaa näitä käyntejä, että kommunikointi pelaisi kunnolla vastaisuudessakin. Syy lyhykäisyydessään näihin käynteihin on lähinnä se, että meillä oli suuri kriisi viime kesänä, eikä takuulla oltaisi enää yksissä ilman noita sessioita.

Meinas keittää muutamaan otteeseen aika ankarasti. Tiedä sitten johtuuko hormoneista vai jostain muusta angstailusta, ku ärsytti niin älyttömän paljon monet pikku jutut, jotka meni enemmän tai vähemmän pieleen tänään. Osasyynä lienee myös pirunmoinen selkäkipu, joka yllätti puolelta päivin ja loppui vasta vähän aikaa sitten. No kivusta ja angstailusta huolimatta sain vihdoin ja viimein yhdet vauvan tossut valmiiksi. Usko noitten valmistumisesta meinasi muutamaan otteeseen loppua ja etenkin tuossa lopussa, kun huomasin kutoneeni ylimääräiset kierrokset kahteen kohtaan:/ No eipä kait sillä niin väliä sitten loppupeleissä ole. Pääasia on, että ne toimii edes jonkin sortin lämmikkeenä vauvan jaloille.

Pahoittelut surkeista väreistä. Näyttää ihan kulahtaneilta :/ Jostain syystä tuo meidän kamera ei oikein tykkää perus värimaailmasta.
Nappasin tuon perusohjeen tuommoisilta sivuilta: http://www.tkukoulu.fi/~oilaiho/tossut.html

Itse ohjeesta poiketen tein vain 34 silmukalla ja noistakin tuli mielestäni hieman isohkot. Aika vapaalla kädellä neuloin loppukavennukset yms joten ei kannata ihmetellä noita teräviä kärkiä. Lisäksi innostuin taiteilemaan varsin epäkäytännölliset palleroiset noihin lisukkeeksi :D Meinasin ensin lähettää nuo kaverin huhtikuussa syntyvälle vaavelille, mutta enpä taida sittenkään kehdata. Täytynee neuloa uudet ihan ohjeen mukaan.

Ihana maanantai

2010-02-15T10:53:00.000+02:00

Ulkona on pirun kylmä, vaikka aurinko paistaa:/ Pitäisi lähteä käymään kaupassa kinuamassa tyhjiä pahvilootia, että saisi kivasti pakattua kaikki roinat muuttoa varten. Ei huvita! Onneksi on vielä vähän yli viikko aikaa ennen h-hetkeä.
Toissapäivänä jo lupasin itselleni, että eilen olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja setvinyt vanhat pahvilaatikot ja heittänyt ylimääräiset roinat roskiin. Juuu kivasti meni eilinen päivä sitten pelatessa ja leipoessa. No sain sentäs yhden laatikon tsekattua läpi ja voi huhhuh mitä sieltä löytyikään. Kasapäin kaikkea niin turhaa! Hyvänä esimerkkinä muovipussi, joka sisälsi kasan erinäisiä saippuoita, jotka olen saanut ALA-ASTEELLA lahjaksi. Se oli sitä aikaa kun kavereille raahattiin aina niitä Bodyshopin pikku saippuapaketteja synttärilahjaksi kaiken muun krääsän ohella :D Heitin nyt vihdoin senkin menemään, vaikka taas pieni ääni sisälläni oli sitä mieltä, että niitähän voisi vaikka tarvita joskus. Argh! Ärsyttää olla tämmönen pieni hamsteri kaikkien tavaroiden suhteen. Ei ole kyllä mikään ihme, että roinaa on kertynyt huolestuttavat määrät vuosien varrella. Rasittavinta on se, että sen todellisen määrän huomaa aina vasta silloin, kun on muuttamassa ja viimeistään silloin kun on kantanut puoli kämppää muuttoautoon, mutta sisällä näyttää vielä siltä, että sieltä vielä mitään pois olisi vietykään. Pitäisi siis jatkaa kriittistä tavaroiden perkaamista.

Noh asiasta seuraavaan huomenna alkaa rv 17 ja tuntuu ihan hullulta, tässä muiden vatsakkaiden kuvia katsellessa, että mulla ei koko vatsaa näy vielä ollenkaan. Miehen mielestä vatsanseutu on kyllä muuttanut muotoaan ja siitä näkee, että siellä kasvetaan, mutta mä en kyllä kehitystä näe suuntaan enkä toiseen ainakaan pystyasennossa. Makuultaan kyllä tuntuu semmonen pieni vatsanalku. No saattaahan se johtua kahdeksasta ylimääräisestä kilosta, mutta silti on hassua, että monilla runsaasti ylipainoisillakin vatsa alkaa näkyä jo tyyliin rv 11. Ei vaan tajua. No toisaalta ihan kiva näin, kyllä se vatsa ehtii vielä tielläkin olla ja sitten ärsyttää taas. Ainoa vaan, että hitusen huolestuttaa Tiuhtin elo, kun mistään ei voi tietää, että onko kaikki hyvin. Seuraavaan neuvolakäyntiinkin on vielä viikko ja rakenneultrakin on vasta ensi kuussa. Mitä todennäköisimmin stressaan ihan turhaan, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa, kun on yksi keskeytynyt keskenmeno takana, niin ei sitä osaa olla niin huolettomasti. Keskenmeno tosin tapahtui jo alkutaipaleella, mutta kyllä sitä vain itsensä tunsi niin huijatuksi, kun vähän päälle kaksi kuukautta kanniskelin kuollutta sikiötä matkassani ja kroppani oli viimeiseen asti sitä mieltä, että raskaana ollaan ja vahvasti. Sitten silloisen nt-ultran jälkeen samantien alkoi vuoto ja sitä sitten kesti kivasti pari kuukautta enkä ilman sairaalareissuja selvinnyt. No ei siitä sen enempää, kun aikaakin on tapahtumasta kulunut jo yli vuosi ja Tiuhti on nyt matkassa mukana:)

Huhhuh! Mietityttää kauheasti jo kaverini häätkin, kun kaasoilla pitäisi. Ei kait siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta Tiuhti ilmaantunee maailmaan siinä heinä-elokuun vaihteessa ja häät on syyskuussa. Ei oikein tiedä mitenkä päin saisi organisoitua kaikki asiat niin, että Tiuhti ei joutuisi kauheasti kärsimään meikäläisen poissaolosta, kun ei vielä tiedä miehen sen hetken työtilan-nettakaan. Onneksi niihin nyt vielä on se 7 kuukautta aikaa, mutta kun sen kokemuksesta tietää, että aika menee älyttömän nopeasti ja voi luoja sitä viime hetken häästressiä :/ Pitää suunnitella ja pitää polttareita, auttaa koristelussa ja sen suunnittelussa, ajella sinne ja tänne ja takaisin, keksiä ohjelmaa ja miljoona muuta asiaa. Ihanaa silti, että naimisiin menevät ja kunniatehtävän sain. Häät ovat aina niin ihania^^

Omat hääni olivat noin puolitoista vuotta sitten ja vieläkin naurattaa se hääaamun ihana häslinki. Tosiaan joo oli sitten unohtunut vieraskirjan hankkimisisen ja eihän mulla sitten ollut mitään korujakaan :D Niimpä tämä täti sitten juoksenteli kuin päätön kana ympäri kaupunkia ostelemassa näitä "pikku" unohduksia tunti ennen kampaajaa. Vähän kiirettä piti, mutta enpä kerinnyt ainakaan jännittämään yhtään ennen kirkkoon menoa. Kirkossa se viimeinen ihmetila sitten puski päälle, minkä johdosta en oikeastaan muista itse toimituksesta mitään :D Itse juhla oli kyllä loisto! Aivan parasta! Voi kun voisi elää sen päivän uudelleen<3

Voi hiisi, nyt on aivan pakko aloittaa tai siis jatkaa pahvilaatikoiden läpikäyntiä. Heissulivei!

-Fau