Ynnäilyjä

Kyl mulla kauheesti on asiaa ollu ja oon kirjottanutkin muutamaan otteeseen uutta tekstiä, mut joka kerta ku oon niin toiminu on jotain aivan älyttömän loistavaa tapahtunu ja kone on kossahtanu, että YEY:t vaan sille.

Oon tosiaan chillaillu tämän viikon täälä maalla ja on ollu kyllä mukavan rentouttavaa. Tää on yks niitä harvoja paikkoja missä oikeesti meikäläisen sielu lepää. Nuorempana vihasin tätä lähinnä sen vuoksi, et tää on sen verran kaukana lähimmästä kaupungista, ettei sitä nii vaa ykskaks hypätäkkään bussiin ja körötetä kaupunkiin. Ensinnäkin busseja menee aika harvakseltaan ja toisekseen ne ei todellakaan kulje sinne suuntaan viikonloppuisin. Toisinsanoen tää on aikamoine loukko kunnon bilettäjälle. Eipä tää muutenkaan kauheeta herkkua ollu, ku töitä on riittäny aina. Millon se on ollu haravoimista, millon lumen lykkimistä, perunoitten istuttamista jne. Ei sitä junnuna oikein osannu arvostaa, mut nyt on jo toinen ääni kellossa. Kerrostaloissa nyt vuosia asuneena oon alannu kaipaan omaa pihaa ja sitä kaikkea hääräilyä. Se rauhakin on ihan toista tai no ehkä riippuu hivenen siitä missä se oma piha sijaitsee. Mutta juu niin se junnuilijakin vaan ikääntyy eikä auta mikään.

Kävin pari päivää sitten kollailees paapan vintiltä Kaletsulle vanhoja vauvan vaatteita. Suurin osa oli kyl jo tosi huonos kunnos, lähinnä siis kaikki potkuhousut ja sukat yms, mut kaikki villavaatteet oli melki ku uudet ja niitä sitten lähti kasa matkaan.

Kale on tosi odotettu jäpikkä, kun äitiki on ihan innoissaan höösää vaikkei tää eka lapsenlapsi sille ees oo. Tosi ihana juttu siis. Alunperin vähän ehkä pelkäsin joittenkin tyyppien reaktioita, mut oon kyl tosi positiivisesti yllättyny ihmisten suhtautumisista:) Suurin syy mun epäluuloille oli se, kun jätin kertomisen niin myöhäseksi. Aattelin, et tyypit on ihan loukkaantuneita, mut hyvin ne on onneks ymmärtäny kivasti ja ollu onnellisia.

Mä oon tosi tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanu tässä elämässä. Mitään kauheen glamouria se ei ole, mut kuitenkin kaikkea semmosta mistä oon salaa haaveillu koko nuoruuteni. Lisäksi oon saanu niin paljon siunausta elämääni, et koskaan mun ei oo tarvinnu kärsiä puutetta mistään. Aina on ollu rahaa elämiseen ja katto pään päällä, ystäviä ainakin yks tai kaks ympärillä ja muutenkin asiat mallillaan. Oon kyllä aivan älyttömän onnellinen pieni ihminen^^
Oon jotenkin tänä aamuna niin täynnä riemua kaikesta. Kaiken olemassaolosta ja kaikista niistä vaikeuksista jotka oon läpikäyny ja joista oon päässy yli. Niih!

26+3

Kun talven liukkailla en kaatunut tänä talvena kertaakaan, niin tietysti tämmöisenä ihanana sunnuntaiaamuna jalat lähtee alta kylppärissä ja voi jumatsuikka kun kankku on nyt niin arkana vasemmalta puolelta ku olla ja voi.

Tarkoitus oli tänään lähteä kohti Pohjanmaata, mutta ketut siitä sitten mitään tullu ku junat kaikki oli ylibuukattuna enkä jaksa enää tän mahan kans istuskella missää käytävällä tota matkaa enkä kyl raflavaunussakaan. Turhan reissun siis tein juna-asemalle. Vähänkö vatutti. Sen ainoon kerran ku en osta lippua valmiiksi ajoissa ja luotan siihen, et ei ennenkään oo juna ollu ihan täysi, nii sitte se tietty on ja vielä seuraavakin. No huomenna uus yritys ja silleen ja tälleen ja tolleen.

Oltiin miehen kanssa eilen viihteellä ja oli kyllä huisin mukavaa. Joskin sain aika paljon paheksuvia katseita osakseni, kun join alkoholittoman mansikkamargaritan :D. Paikka oli huisin mukava ja siellä oli vähän vanhempaakin sakkia ja sellanen ihanan chilli meininki. Juu mutta tulipa taas todistettua sekin, että kyllä liitos- ja selkäkipuinen isomahainen akka jaksaa melkein yhtälailla riehua kuin normi bailaajakin. Ainoana erona ehkä se, että keskivartalo ei oikein enää taivu joka suuntaan ihan niin notkeasti kuin ennen.

Aloitin eilen aamulla neulomaan Kalelle semmosta söpis neuletakkia. Se etenee kerrankin suht nopealla tahdilla, kun tuo kuvio on niin kiva ja helppo. (http://www.novita.fi/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=91572).

Huono päivä

Aamu meni mukavasti sokerirasituksen puitteissa. Voi äklisköklis mimmosta se litku oli. Just semmosta ylisokerista mehua :/ ewww en kyl iha heti halua tohon testiin uudestaan. Toinen käsivarsiki on mukavasti kipeenä, ku en painanu sitä kunnolla eli tietty siihen kerkes tulla mustelma ja luonnollisesti mun tuurilla just siinä oli parempi suoni ni siitä otettiin sit se toinenki näyte.

Taas muisti Tays:kin ihanalla lausunnollaan meikäläisen jokaisesta negatiivisesta asiasta. Hemmetti ku ärsyttää. Ensi oon ihan terve ja sitte seuraavas hetkes mut diagnosoidaan ties miksikä eikä oteta mitään kuulevaan korvaankaan. Hyvänä esimerkkinä toi verenpaine mikä näyttää ihan järkyttävän tolkuttomalta neuvolakorttia katsottaessa, mutta ihan normaalilta, kun kattoo noita kotimittauksien tuloksia. Mut niin eihän ne millään voi olla luotettavia ku oon ite ottanu ne eikä terkkari/hoitaja. Blah! Että juu kai mut pakotetaan viä veteleen verenpainelääkkeitäkin tässä ennenpitkää. Tuli ny tähän väliin lievä angst-purkaus. Ärsyttää vain ku tyypit sivuuttaa ihan täysin sen mitä sä yrität sanoa.
Mitähä muuta? No Kalen päänmitta on se mikä eniten aiheuttaa huolestuneisuutta lääkäreissä. Viikon on mitta myöhässä, mutta toisaalta alunperin la:n heittoa tuli np-ultrassa 4 tai 5 päivää (en enää totakaan tiedä varmaksi kun toine lääkäri laskee erilailla kuin toinen) et en jaksa kyllä siitä olla huolissani varsinki ku tyyppi viihtyy poikkitilassa, mikä kuulemma (??) myös vaikuttaa jotenkin siihen mittaan.

Hitusen tossa verikokeesta tultua ja miehen tehtyä hakemisoharit aloin miettiin sitäkin kui epäreilua on, et miesten ei tarvi rampata tulevan vauvan takia oikeastaan missään. Niiden ei tarvi käydä vähän väliä kokeissa eikä kuulemassa siitä kui se ja tämä ja tuokin on vielä odottavassa äidissä väärin eikä muutenkaan kantaa vastuuta oikeastaan yhtään mistään vauvaan liittyvästä vielä. Ne saa vaan rauhassa chillata ja tehdä ihan mitä ikinä ne haluaa ja elintavatkin on yks hailee. Miten sairaan tajuttoman älyttömän syvältä! Nih! Sisäinen feministi angstaa, vaikka kyllähän mä oon valmis tekeen ihan mitä tahansa Kalen hyväksi ja voinnin edistämiseksi mutta raivostuttaa vaan, et mies ja yleensäkkin kaikki miehet pääsee niin helpolla.

Joo on vähän huono päivä meneillään tai sitten se johtuu väsymyksestä ja siitä ällöstä litkusta, ku mikää ei toimi ja kun sattuukin vielä. Onneks vaaveroinen pitää seuraa ja potkiskelee, nii piristyy:)Tää lähtee kirpparoimaan ja piristämään mieltään.

Pitkä piikki

Lapsivesipunktio takana ja lepäilyä edessä. Ultrassa edelleenkin päänmitta heitti viikolla ja paino oli Kalella joko laskenut tai sitten lauantaina tehdyssä ultrassa lääkäri mittaili väärin. Who knows? Anyways tämän päiväinenkään lääkäri ei löytäny mitään rakennepoikkeavuuksia ja kaikki virtaukset oli kohillaan. Kale mellasti taas ihan älyttömän paljon ja laitto molemmat kätensä kasvojensa eteen :) Aika monta juttua on jo poissuljettu, kuten monet infektiot ja kromosomihäiriöt, mutta otettiin nyt sitten tuo lapsivesipunktio nii saadaan loputkin sitten tarkistettua. Itse punktio oli kyllä tosi nopeasti ohi eikä sattunutkaan, mutta aika inhalta se jotenki tuntui. Se jouduttiin ottamaan niin, että makasin kyljelläni, kun mulle tuli ihan älyttömän huono olo yhtäkkiä ultrauksen jälkeen. Tuntui ihan siltä, et taju lähtee justiinsa. Siinä sitte vähä aikaa hengiteltyä ja rauhotuttua tuli sen verran parempi olo, et se näyte pystyttiin ottamaan. Itse pistämine ei tuntunu samalta kuin esim. verikoetta otettaessa vaan lähinnä oudolta muljahdukselta kyljessä ja sama muljahdus uusiutu ku se piikkihässäkkä vedettiin poies.
Olo on nyt ihan naatti ja onneks saa hyvällä omallatunnolla olla tekemättä mitään:)

Sellasta ja tällästä

Eilen illalla vierailtiin sitten Tays:issa. Muutamaan otteseen sekä eilen, että toissapäivänä tuli semmosia kunnon valahduksia pikkuhousuihin nii ettei enää ohuet siteet meinannu riittää. Ne muistutti lähinnä semmosia kuukautisvuoto valahduksia ja meikähän sitte alko panikoimaan, et jos se onkin lapsivettä, kun kuulemmasta tommosia valahduksia voi tulla jos on reikä kalvossa tms. No en sitte saanu mielenrauhaa joten soitin Tays:iin ja ne käski tietty tulla näytille sinne ja eihä siinä auttanu ku lähteä. Onneksi oli mukavia hoitajia ja lääkäri joten verenpaineetkin oli ihan kurinalaiset 127/73. Olin ihan varma, et hyppivät taivaissa sielläkin varsinkin ku tommonen tilanne oli viä päällänsä. No onneksi noi valahdukset varmistui sitten vain juoksevaksi valkovuodoksi. En oo varmaan koskaan elämässäni ollu niin helpottunu ja onnellinen :D Lääkäri siinä ultraili jonku aikaa Kalea ja sitä sen venkoilua. Tyyppi potki ihan hulluna sitä ultrauslaitetta ja nyrkitti muutenki minkä kerkes :D Ihana! Kaikkein paras uutinen oli se, et Kalen paino oli noussu noin viiden päivän sisällä 173g eli painoltaan vastaa jo viikkoja^^ Päänmitta on kuulemma edelleen turhan pieni ja jäljessä, mutta sitä mennään nyt sitten tarkemmin tiirailemaan keskiviikkona.
Jotenkin on kyllä semmonen olo, et vauva on ihan terve kaveri:) Thou ei kyl pidä nuolasta viä, mut en jaksa stressatakkaan varsinki ku toi painoki oli nyt jo noin hyvä eikä Kale ollu vielä tekemässä tuloa tähän maailmaan.

Viime päivät on olleet aikamoista viiletystä paikasta toiseen ja yleensä aina niin, että vasta myöhään illalla ollaan kotiuduttu ja siks tämä täti ei oo enää jaksanu edes avata läppäriä vaan oon kömpiny suoraan untenmaille chillailemaan. Ainoo huono puoli on se, et en oo jaksanu olla oikein ihmisiin missään yhteydessä. Osasyynä on pieni angst kavereita kohtaan, kun ei aina jaksa ite järkätä ja sopia tapaamisia ja toisena syynä ehkä se, et semmosia oikeita ystäviä ei oikein oo. On niitä ollu aina, mut naimisiinmenon jälkeen kaikki jotenkin muuttu ja vetäyty kimppaan ja alko dissaamaan. Surullista sinänsä, mutta toisaalta ehkä niin vaan sitten oli tarkotus käydä. Jyvät tuli esiin akanoista ja niitä jyviä jäi oikeastaan vain ja ainoastaan yks jäljelle. Pitäis jaksaa etsiä uusia ystävyyssuhteita, mut se on ihan älyttömän vaikeata. Mä niin haluisin tutustua semmosiin ihmisiin jotka ois avoimia, rehellisiä symppistyyppejä ja samalla kuitenkin sellaisia spontaaneita unelmoijia. Mä rakastan sitä, kun toinen voi nähdä lyhyellä varotusajalla ja saa semmosia spontaaneita ideoita. Vaik just et lähetään käymään Helsingissä tai iha mis vaan ykskaks. Eihän se tietty enää vauvan kans tuu onnistuun ihan sillai, mut kuitenkin ois ihanaa, et ois semmone elämänilone ja vauhdikas oikea ystävä, jonka kans pystyy heittäytyyn syvälliseksikin.

Aamurönsyilyjä

Kalella oli tajuttomat bileet mahassa eilen illalla. Potkuja ja nyrkkiä tuli moneen kohtaan ja mikä mieletön möyrintä:D Ihana piäni^^ On älyttömän kantavaa, et pieni pitää meteliä ittestään, eikä kyyhöttele hiljaa vaikka välillä mä tunnen itteni ihan pöhlöksi ku jään vaan seisoon ties minne, normisti tää tapahtuu aina semmoses paikas mis on pirusti ihmisiä, ja kuulostelen niitä ja sit tietty naamalle leviää aina semmone höynän onnellinen ilme.

Harmittaa kun ostin kirpparilta yhet h&m:n äippäfarkut ja en jaksanu siel niitä kokeilla, ku aattelin et tottahan ne nyt menis kans ku päällä oli just samaa kokoa olevat saman lafkan mammamallit. No kyllä ne muuten menikin ihan loistavasti, mutta ne puristaa tosta alavatsalta niin kovaa, etten pysty niillä oikein oleileen mukavasti saati sitte istuun. Harmittaa ihan vietävästi, ku ei niit oikein saa venytettyäkään, ku on farkkumatskua. No eipä tähänkään voi muuta oikeastaan todeta kuin sen, et oma moka.

Löysin Kaletsullekkin vaatteita ja tällä kertaa viä oikeisiin kirpparihintoihin eli potkareit&bodeja löyty 20-80senttii/kpl ja yhet farkut oli 1€. Mä en tajua kenen tyypit edelleenkään luulee ostavan jotain 4 egen käytettyä bodyä!?! Oli siinä kuinka söpis tikrun tai nalle puhin kuva tahansa nii se on silti käytetty. Blah! Lähes samalla hintaa saa uuden kaupasta. Ehkä ihmiset ei vaan oikeesti haluakkaan eroon niistä kuteista. Vanhojen äippäpakkauksenki vaatteista yritetään nyhtää 2-4€/kpl. Siis wtf??

Pitäis yrittää siivota tää kämppä puhtaaks vihdoin ja viimein. Tänne on tuotu lisää kamaa pilvin pimein viime aikoina, notta hyvä ku enää mahtuu ees kävelemään. Tuntuu, et kaikki edelliset siivouskerrat on menny ihan hukkaan vaikka kyllähän niistä ainaki pientä hyötyä on ollu. Tää alottaa ny superurakan aevan ihanan torstaiaamun kunniaksi ja jos sitte vaikka menis haravoimaanki tohon ulos. Ihanaa ku on pieni piha, ni pääsee laittamaan kaikkia ihquja kukkia sinne pilvin pimein.

Pieni mies

Ja väsymyskausi sen kun jatkuu. Menny taas muutama päivä ilman kirjottamista, kun tullu sen verran huonoja uutisia.

Maanantain neuvolassa muuten kaikki ihan kohdillaan, mutta verenpaine oli jotain aivan hurjaa 165/89!! Sain sitten verenpainemittarin kotio ja puhelinajan neukkutädille. Mä en tajua mikä miks stressaan neukkulassa tota mittausta jotenkin niin sairaan älyttömästi, ku het sitte ku pääsin kotio ja mittasin, nii paineet oli 120/70 enää :D

Sitten niihi tosi huonoihin kuulumisiin. Oltiin eilen miehen kanssa siellä ylimääräisessä ultrassa sen sydämen erikoistsekkauksen takia. No sydän oli kunnossa ja pikkumies oli varsin vilkas, mutta nyt sitte epäillään, että mulla on ollu/ on meneillään joku semmonen infektio mikä on aihettanu sen, että Kalen koko ei suuriltaosin vastaakkaan viikkoja ja painoakin pikkuisella on vain 577g (rv24+5). Toinen asia mitä se voi tarkoittaa on se, että Kalella saattaa sittenkin olla jonkinsortin kromosomihäiriö, vaikka alkuraskaudessa tulokset oli puhtaat. Kasvoissa ja vartalossa ei näkynyt ainakaan mitään merkkejä tuosta kromosomihäiriöstä, mutta voihan se olla lievänäkin versiona tms. Ajatukset on kauhean sekaisin. Ihan sairaan pysäyttävää tajuta, että oma lapsi ei välttämättä synnykkään terveenä. Sain kauhean sokki-itkukohtauksen autossa ja olin ihan sekava kun menin sitten suoraan käymään verikokeissa. Jossain vaiheessa joudutaan Tayssiin lisätutkimuksiin ja ainakin lapsivesipunktioon yms.

Kauhean rakas tuo pieni poika on ja nyt tuo rakkaus on saanu aivan uudenlaiset mittasuhteet. En usko enää sortuvani siihen itsestäänselvyys-ajatteluun mistä aina välillä olen itseni löytänyt tämän raskauden aikana. Mikään ei oo koskaan täysin varmaa, ei millään tasolla. Saatiin Kalesta suloinen 4D-kasvokuva mukaan ja sekä mies, että anoppi oli yhtä mieltä siitä, että on tosi paljon mun näkönen kaveri:)

:/

En mä sitte mihkään pystynykkään lähtemään. Vatsatauti iski ku salama kirkkaalta taivaalta ja vessassa saa juosta vähän väliä. Vatsa on välillä ihan tajuttoman kipee:/ Onneks Kalella kuitenki kaikki hyvin, ku kerran potkii kivasti.

Enpä ois uskonu tätä tautia saavani, ku just parannuin super flunssasta mitä podin siellä matkalla tai no enemmän se oli semmonen yskin keuhkot pihalle-tauti ja siihen päälle oli kuumetta. Veikkaan, että se tauti johtui lähinnä siitä huoneessa olleesta homeesta ja ilmastoinnista. Tää tauti on kauhiampi:( Vatsatauti on niin älyttömän epämukava kaikinpuolin. Kaikki tulee solkenaan pihalle tavalla ja toisellakin ja saa kokoajan jännätä, et kerkeekö ajoissa. Harmittaa kyllä kauheasti kun just ehdin kattella kivat vaatteet ja laittaa itteni valmiiksi :/
No vielä tää menee näin ku itte sairastaa, mutta hirvittää jo ajatuskin siitä, et ku lapsiki on yhtäaikaa kipeenä niin miten siitä selviytyy? Tuleeko synnytyksen mukana jotku supervoimat, joilla selviää?

Pakko mennä takas maaten. Kauhia olotila.com

Voi video

En mä sitten millään jaksanu eilen mitään kirjottaa. Joku älytön uupumuskausi on nyt meikällä ihan selkeästi meneillään.

Kävin eilen pyöräilemässä ja voi jumankekka ku se on haasteellista. Kaikki housut painaa ihan sikana tohon mahan alle ja Kale viä oman osuutensa lisää. Kaikenlisäksi se on viä ruvennu potkiin mua suoraan rakkoon ja muutenki painaan sitä ikävästi nii jatkuvasti tuntuu siltä, että ois vessahätä. Käväisin pyörälenkin jälkeen kaupungilla ja voi juma meinas mennä hermot ku ihmiset ei hemmetti vieköön osaa odottaa vuoroaan. Menin siis käymään vessailemassa yhessä tavaratalossa, nii yks tyyppi meni ihan suoraan meikän ohi, vaikka kiltisti siinä odottelin näkyvästi vuoroani ja sitte saakeli vielä toinenkin yritti. Jumaliste eikö nykypäivän akoilla oo enää mitään käytöstapoja. Mulkaisin niin vihaisesti ku osasin sitä jälkimmäistä yrittäjää ja kirosin mielessäni sen ensimmäisen maanrakoon. Paksuna olevalle hormonihirviölle ei kannata ruveta ruveta vattuilemaan etenkään vessajonossa. Vähän myöhemmin törmäsin siihen ekaan tyyppiin uudestaan ja tajusin, että se oli ihan kännissä, joten ehkä se ei sitte vaan huomannu tämmöstä pitkää pallomahaista jonottajaa. Argh!!!

Ukkoloinen on vieläkin Tallinnan matkallaan kavereittensa kanssa ja niimpä tämä täti lähtee rohkeasti appivanhempien kanssa sukujuhliin edustamaan :D Hiukan jänskättää, ku oon nähny noita viimeks joskus öö vuos sitten ja sitä ennen meidän häissä. Hitusen semmonen orpo olo on, ku ei oo mies lähdössä mukaan, mut joo kyl mä kestän :D
Hieman pieni vaatekriisi tuli, kun ei oo oikein mitään päällepantavaa ja kun vasta eilen illalla tuli lähdölle varmistus, niin milläs siinä sitten enää kauppaan juokset. Rasittavinta on, et mulla ei oo täl hetkel ku tasan yhet housut mitä pystyn käyttämään ja ne on tummansiniset farkut:/ Tosi kivaa ja lähtöön aikaa 1h :D

Tää on takas

Reissu oli loisto ja suorastaan harmitti tulla takaisin, kun arvasi taas miten harmaata täällä on. Ei mikään ihme, että maa on masentuneita täynnä, kun aurinko ei paista kivasti aamusta iltaan. Lennot oli aika rankkoja, erityisesti tää paluulento. 10h ja risat sinne ja 11h takas plus lisäksi parin tunnin bussissa köröttely ja sitte puol tuntia autossa mennen tullen.
Mä en tajua mikä idea on niillä vanhemmilla, jotka raahaa pieniä vauvoja tommosille lennoille. Siis joo tiettyhän jokanen saa tehdä ihan niinku haluaa, mut musta on älytöntä, et semmosia ihan pikkasia raahataan sinne ja sitte ihmetellään, että mikä ihme niillä on kun ne huutaa putkeen jonku 7h. Meneehä aikusellakin ihmisellä korvat lukkoon nousuissa/laskuissa ja joillakin normisti erityisesti lapsilla kipeytyy ihan pirusti. Oli se kyllä semmosta, et huhheijaa juu.
No anyways Thaimaa oli määränpää ja siellä me kivasti chillailtiin ihanassa lämmössä vailla huolen häivää. Kale potkiskeli ahkeraan ja muljuili ties mitenkä päin tuolla mahassa, kun potkuja tuli mitä ihmeellisempiin kohtiin.
Minkäännäköistä vatsapöpöäkään siellä ei onneksi tarvinnut läpikäydä. Ruoka oli hyvää, vaikka aika tarkkana sai olla, että mitä ja missä söi tai ainakaan meikäläinen ei ihan katukeittiön enkä kyllä kunnon ravintoloidenkaan salaatteihin koskenut. Keittoja vetelin surutta ja voi pojat, että oli nannaa. Tosin tuli kyllä sekin todettua, että kaikesta huolimatta paikalliset ei osaa tehdä läheskään niin hyvää thairuokaa kuin appiukko.
Hotelli oli aika vaatimaton ja hissitön kaveri. Tietty meillä oli sitte kattohuoneisto viidennessä kerroksessa ja portaat oli ihan saakelin jyrkät. Oli aivan ihanata yrittää rehata tätä ruhoa ylösalas niitä pitkin siinä kuumuudessa. Viikon kestin ja sitten oli pakko vaihtaa. No joo oli siinä muitakin olennaisia seikkoja jotka vaikutti huoneen vaihtamiseen. Huone haisi homeelle ja kivasti vesi satoi yhdestä kohtaa lähes suoraan sisään. Vähänkö vatutti kun meidän matkatoimisto oli niin paska, et ne ei meinannu tehä asialle oike mitää ja sitte ku ne teki vähän nii meidän ois pitäny maksaa hotellin vaihdosta 100€ Olin hieman silleen wtf meiningillä ja aika angst. Onneksi ko hotellin omistaja tuli sinne mestaansa tarkistamaan niin saatiin se huone vaihdettua sitten sinne ekaan kerrokseen. Tuli ny hieman epäselvästi toi koko hotellihuonesekojuttu, mut on jotenkin niin tööt olo yhä edelleen, et aivojen kapasiteetti pörrää sielä +- nollassa.
Juu mut no noin muuten oli kivaa tinkailla myyjien kanssa, mutta jossain vaiheessa siihenkin kyllästyi ja alkoi tulla ikävä Suomen suoraa hinnoittelumeininkiä. Halpaa kyllä oli, mutta ei niin halpaa kuin mitä etukäteen luultiin lukemisien ja kuulemisien perusteella. Paitsi nii ne hieronnat ja kauneudenhoito hässäkät oli suht halpoja. Harmittaa hieman ku käytiin hieronnoissa vasta tokalla viikolla, ku ei jotenkaan muka ehditty aiemmun ja sitte vatutti, kun ne hoidot oli niin kivoja ettei kerittykään mennä paria kertaa enempää. Meikä kävi jalkahieronnas ja sit semmoses niska-selkä-hartia versiossa. Jälkimmäinen tehtiin kyljellään ja voi pojjat teki eetvarttia. Meinasin nukahtaa moneen otteeseen sen tunnin aikana. Hierojat vähän ihmetteli mun pientä mahaa ja alko selittään kui heillä on ollu niin ja niin isot mahat samoilla viikoilla ja et he ollu kokoa huge. Kale on kaiketi sitte kaivautunu vissiin jotenkin tonne mun lantion sisään tms nii ettei se näy niin isosti vieläkään. Kaikinpuolin oli kyl mukavata ja lämmintä enkä oisi halunnu tulla takaisin. Snorklailinkin siä jonkunverran ja se oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa^^ Ainoo vaan, et olin vähä tyhmä enkä tajunnu rasvata jalkoja nii tsadaa nyt mul on ihan palaneet jalat tai siis ne on takapuolelta palaneet ja etupuolelta valkoset :D Ihmiset saattaa kenties kattoo hieman pitkään huomenna kun ajattelin uskaltautua uimahalleilemaan.

Eilen poksahti rv24 rikki ja maantaina pukkaa neukkua ja tiistaina lääkäriultraa. Ihan hirvittää, et kui paljo on painoa tullu lisää...ainaki reidet on levinny käsiin :/ housut ei ainakaan oike meinaa mahtua reisien kohdalta. Ukko on innoissaan ja mua vatuttaa aivan armottomasti. Toivon, et uimisella ja pyöräilyllä saisin ne kuriin edes vähän, nii ettei tarvis kinnaavien vaatteitten kans otella.

Nyt tää lopettaa tältä erää, kun ei taho enää silmät pysyä auki. Taidan olla edelleen Thaimaan ajassa eli +4h. Olo ainakin on sen mukanen. Juu men ehkä huomenissa jatkan antoisaa muistelua ihastuttavien typoilujen kera.