Poitsu on aivan ihana. Harmi, että äippä on superväsynyt idari, eikä osaa nukkua sillon, ku poikaki nukkuu. Lepäämisen sijasta tämä täti nörttää ja käy kirppareilla ja elää melkein niinkuin ennenkin sillä erolla, että menemiset ja tulemiset on aikataulutettu. Hivenen kyllä alkaa kropassa ja etenkin muistissa tuntua tämä pitkittynyt katkonaisten öitten-putki, jotka alko sillon joskus raskausaikana. Noh, itseäni saan kyllä syyttää tästä riekkumisesta.
Vauva-arjen helppous on yllättänyt meikäläisen kyllä ihan totaalisesti, siis jos ei oteta huomioon tuota täysin omasta tyhmyydestä johtuvaa väsymystä, niin elo vauvan kanssa on harvinaisen mukavaa. Paljon, paljon helpompaa kuin mitä oletin kaiken kuuleman perusteella. Sekin tietty jeesaa ihan älyttömästi ja on aivan ihanaa, et mies on niin täysillä mukana tässä arjen pyörityksessä.
Läheisiä pamahtelee paksuksi kuin sieniä sateella ja oma olo on varsin haikea. Tavallaan on jo kauhea ikävä odotuksen jokaista osuutta. Plussausta, mahan kasvamista, potkuja ja kaikkea muuta ihanan söpön vaaleanpunaista raskaana olemis ihanuutta. Miten ne kaikki negatiiviset puolet voikin pyyhkiytyä niin mielestä? Ej jymmärrä, mutta luonto hoitaa edelleen juu.
Kaikesta ihanuudesta huolimatta mielessä pyörii jo kovasti se, mitä äitiysloman jälkeen tapahtuu. Kouluun olisi kiva päästä, mutta saapi nyt nähdä sitten miten sen kanssa käy. Millään ei olisi varaa jäädä palloilemaan kotihoidontuella, joten jos lottovoittoa ei tule ja kouluun ei pääse, niin työelämä kait sitten kutsuu. Onneksi on vielä aikaa ennenkuin mitään tarvitsee päättää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti