Eloa

Meidän pikkukaiffari on alannu oleen oudon levoton. Se ei oo meinannu millään nukahtaa ja jos hyvällä säkällä onkin, niin ei taatusti ainakaan nonstoppina paria-kolmea tuntia missään muualla ku jatkuvasti liikkeessä olevassa vaunussa tai sitten turvakaukalossa autossa. Sanomattakin lienee selvää, et se tekee elosta hivenen vaikea tempoista kun kaikki kotityöt jää tekemättä ja siivo on aivan järkkky puhumattakaan oman nukkumistarpeen tyydyttämisestä. Perjantaina päätin sitten, että kokeilen liinailua ja ostaa päräytin hug-a-bubin. Kävin sen eilen hakemassa ja voi pojat, mikä loisto ostos. Poitsu nukahtaa siihen melki heti kun sen sinne laittaa ja hetken kävelee ympäriinsä. Ilmeisesti siis poika paralle on tullut jonkin sortin kohtu-ikävä, aukean paikan kammo tms. kun ei kerta omassa kopassaan viihdy sen vertaa, et sinne viittis nukahtaa. Who knows? Mut onneks tuo nyt auttaa ja kädet on vapaat, nii ja hartioihin ei kohdistu niin tajuttoman paljon epätasasta painetta tai sitä jotain niin, et ne kipeytyy. Kysymys kaiketi kuuluu seuraavaksi, et miten toi nyt sitten muka edistää mun omaa unen saantia. No kun on mies joka kanniskelee sillä välin XD. Sitä en tiiä, et mitä sitten teen kun se menee töihin. Täytyy varmaan palkata joku naapuri tai kaveri kanniskelemaan tuota kääröä, kun vaunuttelut tykkään hoitaa itte lähinnä sen takia, et saan takamukseni rehattua pakolla liikkumaan oikein kunnolla. Kyllä muuten käy liikunnasta, kun noita vaunuja työntää etenkin kun mäkiä on täällä varsin paljon ja sitten kun ottaa huomioon vielä sen, et ne meidän lenkit on tosiaan 2,5h-3h niin huhhei kyl meikä ainakin on aina ihan hiessä. Kunto nousee, mut kilot on ruvennu junnaamaan taitaa olla toiveajattelua mut hoppas lihakset ois kasvusuhdanteessa^^

Synnytyskertomus on jääny väsäämättä tänne, mutta eipä kait tuo haittaa. Toisaalta ehkä sen voisin jossain vaiheessa vielä kirjoittaa ihan vain sen vuoksi, että jos joku esikoistaan odottava, samassa tilanteessa oleva saisi siitä jotain apua. Kun itse olin vertaistukea vailla, löysin vain yhden blogin, jossa kirjoittaja kävi läpi saman kuin minä ja tietty jossain keskustelupalstoilla oli joitain kirjoituksia, mutta silti olisin kaivannut niitä vielä enemmän.

Omaan eloonkin kuuluu hyvää, vaikka parisuhde on kyllä koetuksella. Syy on sama kuin takuulla kaikilla muillakin, liian vähän unta joka johtaa siihen, et molemmat päästelee suustaan sammakoita, kun toinen ei muka tee tarpeeksi sitä ja tätä. Kaasoilen pian viimeistä kertaa ja sitten on sekin voimia kuluttava työsarka ohitse. Vinkkinä siis kaikille tuleville kaasoille: ei todellakaan kannata ryhtyä kaasoksi, jos polttarit ja häät ajoittuu synnytyksen ja ensimmäisen vauvakuukauden välimaastoon. Aiheuttaa ihan liikaa turhaa stressiä sillä siinä on jo todellakin ihan tarpeeksi, että hoitaa vauvaa kokopäiväisesti. Olin itse jotenkin niin sinisilmäisen typerä, etten tajunnut miten paljon voimia vauvautuminen vie.