Sen jälkeen kun ostin Lidlistä kokovartalotyynyn on meikäläisen yöunet muuttunu paljon paremmiksi tai ainakin yöaikaiset selkäkipuilut ja hengitysvaikeudet on kadonneet kokonaan. Toisaalta sitten taas oon alkanu heräileen klo 7 maissa eikä oo toivoakaan, että unta sais enää uudestaan. Ärsyttävää, kun väsyttää, mutta sänkyyn mennessä alkaa se tajuton pyöriminen. Jostain syystä mä oon ihan kauhean levoton. En pysty kunnolla oikein keskittymään mihinkään ja muutenkin on ihan pässi olo.
Eilen käytiin kattelemassa mekkokankaita ja löysinkin oikein kivan värisen sitten loppuviimein. Ärsyttää vaan, kun oon niin kalpea, et vaan harvat värit passaa mulle ja sitte ku oon vielä niin kranttu materiaalin suhteen, nii menee kauhean vaikeaksi. Yllättävän edullisesti irtos kankaat, vaikka aluks pelkäsinkin, et tulee törky kallis reissu. Nyt pitäs sitten vaan löytää enää joku kiva malli, joka pukis mun kroppaa nätisti. Tosin kun tuo pikkujätkä edelleen asuu tuolla mahassa ei mulla oo mitään aavistustakaan miltä mun kroppa näyttää synnytyksen jälkeen. Todennäkösesti saan kauheet masisslaagit ja itken baby bluesin säestämänä pari viikkoa. No onneksi oon sentään tässä jo lenkkeilly aktiivisesti joka päivä lähinnä siis sillä periaatteella, et toi poitsukka tulis pihalle, mut eipä siitä mitään haittaa oo kropalle noin muutenkaan.
Raskaudesta sen verran, että oon jo luopunu toivosta, että synnytys käynnistyis itsestään. Oon jo niin monta viikkoa varronu, odottanu ja ollu aivan varma, et nyt se ja tämä oire on takuuvarma merkki->ens yönä lähdetään. Oon päättäny suunnata kaiken murehtimisenergian hyödyllisempiin juttuihin ja vaan odottaa ens viikon äippäpolia.
Eilen käytiin kattelemassa mekkokankaita ja löysinkin oikein kivan värisen sitten loppuviimein. Ärsyttää vaan, kun oon niin kalpea, et vaan harvat värit passaa mulle ja sitte ku oon vielä niin kranttu materiaalin suhteen, nii menee kauhean vaikeaksi. Yllättävän edullisesti irtos kankaat, vaikka aluks pelkäsinkin, et tulee törky kallis reissu. Nyt pitäs sitten vaan löytää enää joku kiva malli, joka pukis mun kroppaa nätisti. Tosin kun tuo pikkujätkä edelleen asuu tuolla mahassa ei mulla oo mitään aavistustakaan miltä mun kroppa näyttää synnytyksen jälkeen. Todennäkösesti saan kauheet masisslaagit ja itken baby bluesin säestämänä pari viikkoa. No onneksi oon sentään tässä jo lenkkeilly aktiivisesti joka päivä lähinnä siis sillä periaatteella, et toi poitsukka tulis pihalle, mut eipä siitä mitään haittaa oo kropalle noin muutenkaan.
Raskaudesta sen verran, että oon jo luopunu toivosta, että synnytys käynnistyis itsestään. Oon jo niin monta viikkoa varronu, odottanu ja ollu aivan varma, et nyt se ja tämä oire on takuuvarma merkki->ens yönä lähdetään. Oon päättäny suunnata kaiken murehtimisenergian hyödyllisempiin juttuihin ja vaan odottaa ens viikon äippäpolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti