Paska mutsi

Päivät soljuu tasasen tylsästi etiäpäin. Väsymys on kaamea vaikka viime yön, kiitos ihanan miehen, sain nukkua ihan kokonaan. Joo paskamutsi-tili on täälläkin osoitteessa jo avattu. Mä en tajua, kun maitoa tulee ihan kohtuullisesti (kai!?) ja poika imee just semmosella otteella mitä joka perkuleen imetys-oppaassa on kuvattu ja siltikään se ei tuu kylläiseksi silleen kunnolla. Ei, vaikka imettäisin aamusta iltaan kuten lauantaina tein. Perjantain neukkulassa pojan paino oli meinaan laskenu entisestään ja sekös sitten säikäytti niin, että korkattiin korvikepaketti ja aina molempien tissien syöminkien jälkeen ollaan tuikattu pullo suuhun. Ennen synnytystä olin semmosel ihan yks hailee imeekö rintaa vai syökö korvikkeita-fiiliksellä. Noh, kuinka ollakkaan ihanat hormonit on saanu meikäläisen pään ihan sekasin, joten tietty oon itkeä pillittäny silmät väärällään omantunnon tuskissani aina kun pulloa on annettu. Eikä auta vaikka kaikki kuinka taustajoukot hokee, et en oo paska ja monet muut vauvat kasvaa pelkälläkin korvikkeella ja et pääasia on, et tyyppi saa tarvitsemansa määrän muonaa rinnan alle jne. Tuntuu vaan niin pahalta, ettei voi ruokkia sillä, mikä ois tolle pikkuselle kaikkein parasta ja ravitsevinta vaan joutuu antamaan jotain kasvirasva-rasvaton maito höttöä höystettynä ties millä ällököllöaineilla. No huomenna on ylimääränen neukkula ja todellakin toivon, et vaavin paino ois nyt edes lähteny nousuun. Pahaa silti tekee etenkin kun toinen ihan selkeästi on nyt krätyisämpi kuin ennen korvikkeen antoa:/

Ennenkuin toi poitsu putkahti maailmaan elin siinä luulossa, ettei vauva vaikuttaisi niin älyttömän paljon mun tunne- ja ajatusmaailmaan. Tai siis kuvittelin, että ei olisi mitenkään älytöntä laittaa poitsua noin vuoden ikäsenä hoitoon ja alottaa koulua 100km:n päässä. Nyt koko ajatus tuntuu aivan käsittämättömän älyttömältä. Saas nähdä mitä ajattelen vuoden päästä, kun hypin seinille kaiken sosiaalisen elämän kuihduttua tyhjiin.