40+3

Tehtiin eilen ajelukierros miehen kanssa vanhoilla asuinkulmilla ja katottiin hää- ja häämatka videoita :D Oli kyllä huisia menoa etenkin se miten paljon asiat on muuttunu tässä lyhyessä ajassa. Tarkotus oli lähteä fiilistelemään vielä illalla Ruudolfia Yo-talolle, mutta mun selkä tuli aivan yhtäkkiä niin kipeäksi, että mä en pystyny olla mitenkään päin, pulssi huiteli taivaissa ja tuntui, et ilma loppuu justiinsa. Olin jo melko varma siitä, et nyt meikäläiseltä lähtee henki sillä niin kauheeta kipua en muista koskaan kokeneeni. Onneksi vauva möyriskeli mahassa noitten kipuilujen aikana, joten sillä tuskin mitään hätää oli. Veikkaan, että joku hermo on jääny pahasti pinteeseen jonkun nikaman siirtymän takia. Mulla kun on selkärangassa ainakin kolme nikamaa, jotka tykkää liikuskella poies paikaltaan aika aktiivisesti. Vähän veikkaan niin ennen keski-ikää oon käyny läpi jo ainakin parit välilevynpullistumat ja muuta mukavaa. No, ei siitä sen enempää, mut voi pojat olin kipiänä ja tuntuu, et tänään on taas sama helvetti tiedossa, kun tuo sama kohta oireilee jo.

Olo on muuten ihan hyvä ja vetäisin eilen aamulla noin palttiarallaa 6km:n lenkin ja sen jälkeen käväisin oikein kuumissa löylyissä. Oli aivan mahtavaa ja tänään ajattelin ottaa uusiksi taas. Suhteellisen hyvässä kunnossa kroppa on edelleen, kun kerran jaksan vouhottaa mahasta huolimatta, mut kaippa ne viime syksyn juoksemiset ja talvella pyöräilyt on edelleen niin hyvin muistissa selkärangassa, et ne avittaa kunnossa pysymisessä yhä edelleen. Hoppas ne jeesii viel synnytyksessäkin ja siitä palautumisessa. Toi selkä on ainoa, mikä meinaa antaa periksi.

Hiisi, kun stressaa huominen neukkula. Tuntu, et se täti oli jo ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, kun näki mut viime kerralla. Ainakin tuli semmonen olo, ku se oli niin yllättyneenä tokas, et: "ai sä oot vieläkin täällä". Mä en halua mennä sinne huomenna:/