Aikamoiset pirskeet on nyt onneksi takana päin ja selvisin niistä jotenkuten hengissä. Serkun yo-juhlia valmisteltiin leipomalla kuin hullut pari päivää ja koko homma huipentui sitten itse juhliin, jotka oli kyllä aikamoisella väkimäärällä siunatut. Tuskin koskaan oon ollu yo-juhlissa, missä väkeä ois rampannu noin tiuhaa tahtia yhtäjaksosesti 6h. Minä ja pari apulaista yritettiin pitää tiski -ja kakkupuoli kondiksessa. Nonstop massaryntäyksen takia mulla meni koko juhlat ihan ohi ja en juurikaan ehtiny jutskailemaan ihmisten kanssa. Ainoat asiat mitä kerkesin edes ajattelemaan oli, että mikä kakku seuraavana, onko seuraava kahvipannulline valmis ja mistä saan uuden kuivauspyyhkeen. Hivenen olin rättipoikkikuollu ku talo vihdoin tyhjeni ja joo voin kertoa, että uni maistui. Aika rankkaa oli ja muutamaan otteeseen kävi mielessä, et miten ihmeessä jaksan, mut niin vaan taas selvisin kivasti. Kommenttia tuli taas vähän väliä pienestä mahasta viikkoihin nähden. Aivan kuin mä sille jotain voisin, että maha on kokoa pieni. Se ei vain kasva määräänsä enempää ja mä en voi sille mitään, että kaikilla siellä olleilla kommentoijilla oli kuulemma näillä viikoilla size hervoton tankki. Hitusen paha mieli jäi noista. Oudoin juttu oli kun joku ihan random tyyppi tuli yhtäkkiä mun eteen, tökkäs sormella mun mahaa ja kysy, et onko tuolla joku ja sitten se häipy. Olin ihan wtf??
Eilen visiteerasin kasvukontrolliultrassa ja Kaletsu oli kasvanu oike rytinällä, nii et mitat vastas jo vähän enempiäkin päiviä ja painoa oli mukavat 1,9kg. Lääkäri sanoi, et odotettavissa on noin 3,2 kilonen kaveri. Niin, että se siitä pienestä kaiffarista :D. Hivenen kasvu tai siis paino menee keskikäyrän alapuolella, mutta ero siihen tilanteeseen missä edellisessä ultrassa oltiin on parantunu normaaliksi. Poika kunnossa ja kaikki hyvin kaikinpuolin^^ Poitsukka chillailee jo raivotarjonnassa ja totisesti toivon, ettei se keksi alata kääntyilemään enää. Neukkulassakin oli kaikki ok ja tästä eteenpäin ravailen siellä nyt sitten parin viikon välein.
Pinnasänkykin saatiin ostettua tässä taannoin ja sen mies kasasi yksinään viime yönä, kun meikä nukkui. Enää vaunut pitää hankkia ja sitten on isoimmat ostokset siinä ja hankkimatta semmoset juskat kuin vaipat ja muut pikkusälät. Aloin jo noita vauvanvaatteitakin pesemään varmuuden vuoksi ja niin no eniten siitä syystä, että saan ne sitten viikattua jotenkin järkevästi jonnekkin.
Väsymyksen määrä on triplautunu ja ei oo enää toivoakaan mistään katkottomista yöunista. Vessassa pitää juosta vähän väliä ja kaikki pienetkin äänet häiritsee. Onneksi korvatulpista on ainakin pieni apu ja niiden avulla pystyy nukkumaan vähän vähemmän katkottomasti.
Eilen visiteerasin kasvukontrolliultrassa ja Kaletsu oli kasvanu oike rytinällä, nii et mitat vastas jo vähän enempiäkin päiviä ja painoa oli mukavat 1,9kg. Lääkäri sanoi, et odotettavissa on noin 3,2 kilonen kaveri. Niin, että se siitä pienestä kaiffarista :D. Hivenen kasvu tai siis paino menee keskikäyrän alapuolella, mutta ero siihen tilanteeseen missä edellisessä ultrassa oltiin on parantunu normaaliksi. Poika kunnossa ja kaikki hyvin kaikinpuolin^^ Poitsukka chillailee jo raivotarjonnassa ja totisesti toivon, ettei se keksi alata kääntyilemään enää. Neukkulassakin oli kaikki ok ja tästä eteenpäin ravailen siellä nyt sitten parin viikon välein.
Pinnasänkykin saatiin ostettua tässä taannoin ja sen mies kasasi yksinään viime yönä, kun meikä nukkui. Enää vaunut pitää hankkia ja sitten on isoimmat ostokset siinä ja hankkimatta semmoset juskat kuin vaipat ja muut pikkusälät. Aloin jo noita vauvanvaatteitakin pesemään varmuuden vuoksi ja niin no eniten siitä syystä, että saan ne sitten viikattua jotenkin järkevästi jonnekkin.
Väsymyksen määrä on triplautunu ja ei oo enää toivoakaan mistään katkottomista yöunista. Vessassa pitää juosta vähän väliä ja kaikki pienetkin äänet häiritsee. Onneksi korvatulpista on ainakin pieni apu ja niiden avulla pystyy nukkumaan vähän vähemmän katkottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti