Onnellisempi tyyppi

Heräsin viime yönä tasan kerran vessaan ja muutenkin nukuin kuin tukki ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan. Tämä kaikki mahdollistui tasan sillä, et muutin meidän ylipehmeästä halpis jenkkisängystä mun viime syksynä ostamalle törkeän kalliille sohvalle nukkumaan. Sohvan penkkiosuus on just sopivasti kallellaan, niin et vatsa sekä selkä on tosi soppelinihanasti just oikeessa kulmassa ja tuettuna ilman ylimääräisiä tyynyjä ja muuta sälää. Ilma kulkee loistavasti etenkin kun jättää vielä ikkunan raolleen. Mä oon niin happyhappy!

Ei mun oikeasti sillä sohvalla pitäny alunperin nukkua, mut tulistuin miehelle niin kovin ja muutenkin kun eilinen oli just semmonen kaikki kaatuu päälle enkä mä kerkee alta poies. Tuon sohvalle nukkumaan menon piti siis olla pelkkä angstiliike ukolle (joo hivenen lapsellista, mut toisaalta oon melko varma, et aika moni muukin ois toiminu hormonihöyryissään ihan samoin siinä tilanteessa), mut sitte ku siinä makoilin ja uni tuli melki het, niin siihen tämä mamma sitte hyyty. Nyt on niin levänny olo eikä selkä vihottele yhtään niinkuin normiaamuisin.

En tiiä missä unihorroksessa olin, mut yöllä ajattelin unessa tai realityssä tai jollain muulla ihme levelillä, et apua lapsivedet tulee tähän sohvalle kohta ja sitte tää on ihan pilalla :D