Ja näin

Hyvin selvisin juhlista ja kakkujen teosta, vaikka no joo meinas kyllä hermot pamahtaa jossain välissä, ku ympärillä hääri jos jonkinmoista kyselijää ja ihmettelijää. Hermoni sain pidettyä kurissa kakkujen koristeluun asti, kunnes ärähdin aika voimakkaasti turpien tukkoon laittamisesta ja mun rauhaan jättämisestä edes hetkeksi. Ton ärähtämisen jälkeen tyypit häipy häirittemästä ja sain rauhas tehä valmiiks ja sitte olinkin jo taas paaljon paremmalla tuulella. Osaksi tuokin ärähtämisen leveli johtui siitä, että takana oli katkonaiset 4 tunnin unet, kun olin miehen kanssa pikkuveikalle baarikuskina. Hiemanko meikäläisen mahaa töllättiin klubeilla ja tunsin itteni niin superisoksi virtahevoksi pienten ja laihojen neitosten rinnalla. Kaikista parasta oli, et jotkut keski-ikäset naiset antoi kerranki loisto ohjeita miehelle ja olivat ihan kauhuissaan siitä, miks se on raahannu raskaana olevan vaimonsa paikanpäälle :D Ohjeistusta mies sai muunmuassa siitä, mitenkä vaimoa pitää aina kuunnella ja helliä. Hehee kerrankin noin^^

Sukulaisiakin oli taas niin ihanansuperkivaa nähdä..Not. On kuulemma kauheen pieni maha mulla ja sitä ja tätä ja ai en oo töissäkään tällä hetkellä. Oli tosi ihana koettelemus taasen ja ens lauantaina jatkuu, kun on serkun yo-juhlat ja mies ei ees tuu sinne mun tueksi ja turvaksi:/ Sniif.

Mun yöt alkaa olla aikamoisia koetinkiviä. Selkää särkee tasaiseen tahtiin joka päivä oikealta puolelta ja yöllä ei ensinnäkään oikein tiedä mitenkä päin olis ja toisekseen vessareissuilla saa rampata tunnin välein. Huhhuh! Yhä enenevässä määrin oon alannu näyttää nuutuneemmalta aamu aamulta. Kaletsu on vaan innoissaan kaiketi, kun hikkailut on lisääntyny hurjasti ja samoin liikehdintä. Koko vatsa huojuu puolelta toiselle aikamoisella vauhdilla ja potkujen teho on vähintäänkin tuplaantunu. Kaks kuukautta öbaut pitäis vielä jaksaa ja sitten alkaa seuraava vaihe, joka kaiken kuuleman mukaan on entistä raskaampi. Saapi nähdä miten käypi.