Kyl mulla kauheesti on asiaa ollu ja oon kirjottanutkin muutamaan otteeseen uutta tekstiä, mut joka kerta ku oon niin toiminu on jotain aivan älyttömän loistavaa tapahtunu ja kone on kossahtanu, että YEY:t vaan sille.
Oon tosiaan chillaillu tämän viikon täälä maalla ja on ollu kyllä mukavan rentouttavaa. Tää on yks niitä harvoja paikkoja missä oikeesti meikäläisen sielu lepää. Nuorempana vihasin tätä lähinnä sen vuoksi, et tää on sen verran kaukana lähimmästä kaupungista, ettei sitä nii vaa ykskaks hypätäkkään bussiin ja körötetä kaupunkiin. Ensinnäkin busseja menee aika harvakseltaan ja toisekseen ne ei todellakaan kulje sinne suuntaan viikonloppuisin. Toisinsanoen tää on aikamoine loukko kunnon bilettäjälle. Eipä tää muutenkaan kauheeta herkkua ollu, ku töitä on riittäny aina. Millon se on ollu haravoimista, millon lumen lykkimistä, perunoitten istuttamista jne. Ei sitä junnuna oikein osannu arvostaa, mut nyt on jo toinen ääni kellossa. Kerrostaloissa nyt vuosia asuneena oon alannu kaipaan omaa pihaa ja sitä kaikkea hääräilyä. Se rauhakin on ihan toista tai no ehkä riippuu hivenen siitä missä se oma piha sijaitsee. Mutta juu niin se junnuilijakin vaan ikääntyy eikä auta mikään.
Kävin pari päivää sitten kollailees paapan vintiltä Kaletsulle vanhoja vauvan vaatteita. Suurin osa oli kyl jo tosi huonos kunnos, lähinnä siis kaikki potkuhousut ja sukat yms, mut kaikki villavaatteet oli melki ku uudet ja niitä sitten lähti kasa matkaan.
Kale on tosi odotettu jäpikkä, kun äitiki on ihan innoissaan höösää vaikkei tää eka lapsenlapsi sille ees oo. Tosi ihana juttu siis. Alunperin vähän ehkä pelkäsin joittenkin tyyppien reaktioita, mut oon kyl tosi positiivisesti yllättyny ihmisten suhtautumisista:) Suurin syy mun epäluuloille oli se, kun jätin kertomisen niin myöhäseksi. Aattelin, et tyypit on ihan loukkaantuneita, mut hyvin ne on onneks ymmärtäny kivasti ja ollu onnellisia.
Mä oon tosi tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanu tässä elämässä. Mitään kauheen glamouria se ei ole, mut kuitenkin kaikkea semmosta mistä oon salaa haaveillu koko nuoruuteni. Lisäksi oon saanu niin paljon siunausta elämääni, et koskaan mun ei oo tarvinnu kärsiä puutetta mistään. Aina on ollu rahaa elämiseen ja katto pään päällä, ystäviä ainakin yks tai kaks ympärillä ja muutenkin asiat mallillaan. Oon kyllä aivan älyttömän onnellinen pieni ihminen^^
Oon jotenkin tänä aamuna niin täynnä riemua kaikesta. Kaiken olemassaolosta ja kaikista niistä vaikeuksista jotka oon läpikäyny ja joista oon päässy yli. Niih!
Kävin pari päivää sitten kollailees paapan vintiltä Kaletsulle vanhoja vauvan vaatteita. Suurin osa oli kyl jo tosi huonos kunnos, lähinnä siis kaikki potkuhousut ja sukat yms, mut kaikki villavaatteet oli melki ku uudet ja niitä sitten lähti kasa matkaan.
Kale on tosi odotettu jäpikkä, kun äitiki on ihan innoissaan höösää vaikkei tää eka lapsenlapsi sille ees oo. Tosi ihana juttu siis. Alunperin vähän ehkä pelkäsin joittenkin tyyppien reaktioita, mut oon kyl tosi positiivisesti yllättyny ihmisten suhtautumisista:) Suurin syy mun epäluuloille oli se, kun jätin kertomisen niin myöhäseksi. Aattelin, et tyypit on ihan loukkaantuneita, mut hyvin ne on onneks ymmärtäny kivasti ja ollu onnellisia.
Mä oon tosi tyytyväinen siihen, mitä oon jo saavuttanu tässä elämässä. Mitään kauheen glamouria se ei ole, mut kuitenkin kaikkea semmosta mistä oon salaa haaveillu koko nuoruuteni. Lisäksi oon saanu niin paljon siunausta elämääni, et koskaan mun ei oo tarvinnu kärsiä puutetta mistään. Aina on ollu rahaa elämiseen ja katto pään päällä, ystäviä ainakin yks tai kaks ympärillä ja muutenkin asiat mallillaan. Oon kyllä aivan älyttömän onnellinen pieni ihminen^^
Oon jotenkin tänä aamuna niin täynnä riemua kaikesta. Kaiken olemassaolosta ja kaikista niistä vaikeuksista jotka oon läpikäyny ja joista oon päässy yli. Niih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti