Eilen illalla vierailtiin sitten Tays:issa. Muutamaan otteseen sekä eilen, että toissapäivänä tuli semmosia kunnon valahduksia pikkuhousuihin nii ettei enää ohuet siteet meinannu riittää. Ne muistutti lähinnä semmosia kuukautisvuoto valahduksia ja meikähän sitte alko panikoimaan, et jos se onkin lapsivettä, kun kuulemmasta tommosia valahduksia voi tulla jos on reikä kalvossa tms. No en sitte saanu mielenrauhaa joten soitin Tays:iin ja ne käski tietty tulla näytille sinne ja eihä siinä auttanu ku lähteä. Onneksi oli mukavia hoitajia ja lääkäri joten verenpaineetkin oli ihan kurinalaiset 127/73. Olin ihan varma, et hyppivät taivaissa sielläkin varsinkin ku tommonen tilanne oli viä päällänsä. No onneksi noi valahdukset varmistui sitten vain juoksevaksi valkovuodoksi. En oo varmaan koskaan elämässäni ollu niin helpottunu ja onnellinen :D Lääkäri siinä ultraili jonku aikaa Kalea ja sitä sen venkoilua. Tyyppi potki ihan hulluna sitä ultrauslaitetta ja nyrkitti muutenki minkä kerkes :D Ihana! Kaikkein paras uutinen oli se, et Kalen paino oli noussu noin viiden päivän sisällä 173g eli painoltaan vastaa jo viikkoja^^ Päänmitta on kuulemma edelleen turhan pieni ja jäljessä, mutta sitä mennään nyt sitten tarkemmin tiirailemaan keskiviikkona.
Jotenkin on kyllä semmonen olo, et vauva on ihan terve kaveri:) Thou ei kyl pidä nuolasta viä, mut en jaksa stressatakkaan varsinki ku toi painoki oli nyt jo noin hyvä eikä Kale ollu vielä tekemässä tuloa tähän maailmaan.
Viime päivät on olleet aikamoista viiletystä paikasta toiseen ja yleensä aina niin, että vasta myöhään illalla ollaan kotiuduttu ja siks tämä täti ei oo enää jaksanu edes avata läppäriä vaan oon kömpiny suoraan untenmaille chillailemaan. Ainoo huono puoli on se, et en oo jaksanu olla oikein ihmisiin missään yhteydessä. Osasyynä on pieni angst kavereita kohtaan, kun ei aina jaksa ite järkätä ja sopia tapaamisia ja toisena syynä ehkä se, et semmosia oikeita ystäviä ei oikein oo. On niitä ollu aina, mut naimisiinmenon jälkeen kaikki jotenkin muuttu ja vetäyty kimppaan ja alko dissaamaan. Surullista sinänsä, mutta toisaalta ehkä niin vaan sitten oli tarkotus käydä. Jyvät tuli esiin akanoista ja niitä jyviä jäi oikeastaan vain ja ainoastaan yks jäljelle. Pitäis jaksaa etsiä uusia ystävyyssuhteita, mut se on ihan älyttömän vaikeata. Mä niin haluisin tutustua semmosiin ihmisiin jotka ois avoimia, rehellisiä symppistyyppejä ja samalla kuitenkin sellaisia spontaaneita unelmoijia. Mä rakastan sitä, kun toinen voi nähdä lyhyellä varotusajalla ja saa semmosia spontaaneita ideoita. Vaik just et lähetään käymään Helsingissä tai iha mis vaan ykskaks. Eihän se tietty enää vauvan kans tuu onnistuun ihan sillai, mut kuitenkin ois ihanaa, et ois semmone elämänilone ja vauhdikas oikea ystävä, jonka kans pystyy heittäytyyn syvälliseksikin.
Jotenkin on kyllä semmonen olo, et vauva on ihan terve kaveri:) Thou ei kyl pidä nuolasta viä, mut en jaksa stressatakkaan varsinki ku toi painoki oli nyt jo noin hyvä eikä Kale ollu vielä tekemässä tuloa tähän maailmaan.
Viime päivät on olleet aikamoista viiletystä paikasta toiseen ja yleensä aina niin, että vasta myöhään illalla ollaan kotiuduttu ja siks tämä täti ei oo enää jaksanu edes avata läppäriä vaan oon kömpiny suoraan untenmaille chillailemaan. Ainoo huono puoli on se, et en oo jaksanu olla oikein ihmisiin missään yhteydessä. Osasyynä on pieni angst kavereita kohtaan, kun ei aina jaksa ite järkätä ja sopia tapaamisia ja toisena syynä ehkä se, et semmosia oikeita ystäviä ei oikein oo. On niitä ollu aina, mut naimisiinmenon jälkeen kaikki jotenkin muuttu ja vetäyty kimppaan ja alko dissaamaan. Surullista sinänsä, mutta toisaalta ehkä niin vaan sitten oli tarkotus käydä. Jyvät tuli esiin akanoista ja niitä jyviä jäi oikeastaan vain ja ainoastaan yks jäljelle. Pitäis jaksaa etsiä uusia ystävyyssuhteita, mut se on ihan älyttömän vaikeata. Mä niin haluisin tutustua semmosiin ihmisiin jotka ois avoimia, rehellisiä symppistyyppejä ja samalla kuitenkin sellaisia spontaaneita unelmoijia. Mä rakastan sitä, kun toinen voi nähdä lyhyellä varotusajalla ja saa semmosia spontaaneita ideoita. Vaik just et lähetään käymään Helsingissä tai iha mis vaan ykskaks. Eihän se tietty enää vauvan kans tuu onnistuun ihan sillai, mut kuitenkin ois ihanaa, et ois semmone elämänilone ja vauhdikas oikea ystävä, jonka kans pystyy heittäytyyn syvälliseksikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti