sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Sunnuntaki igen

Oltiin eilen viihteellä miehen kanssa. Oli hauskaa kuten aina tosin nuo normi tanssimestat ei oikein enää jaksa meikäläistä kiinnostaa. Tarvis olla mieluummin jotain spessumusaa tai keikka tai jotain, kun nuo barbie girl ja muut vastaavat renkutukset ei jaksa enää oikein sytyttää millään muotoa. Olihan ne suurinta hottia sillon joskus ala-asteella, mutta juu siitä on hetki aikaa ja tällä välillä on niitä tullut kuultua aivan tarpeeksi.

Eilen se rintojen vuotaminenkin sitten alkoi tai siis toinen puoli alko tihkuttamaan jotain epämärääistä. Tuntuu ihan oudolta, et miks noi hanat jo näin puolivälissä avautuu. Ihan pelottaa, et mimmoset määrät matskua tulee sitten loppuvaiheessa. Kaiketi pitää vaan nyt sitten hilata ahterinsa kauppaan ja ostaa liivinsuojuksia, ettei tarvi kulkea märät läntit paidoissa.

Huomenna on vihdoin se kauan odotettu ultrapäivä ja tätä tätiä jänskättää ihan simona. Hyvä juttu on kuitenkin se, että jos kaikki on niinkun pitääkin, niin mun piinaviikot loppuu siihen. Sitte en enää stressaa ollenkaan vaikka mitä tulis. No joo keksin jo aika monta syytä stressata senkin jälkeen, mut no pääpiirteittäin sitten ainakin tiedän, et vauva on kunnos ja jos hyvä säkä käy nii saadaan tietää kumpainenko sieltä on tulossa. Jännää. Ehkä finally onnistun saamaan ultrakuvankin tai pari matkaan. Ekassa ultrassa olin niin pöllähtänyt, että en tajunnut pyytää yhtäkään mukaan eikä se lääkärikään tajunnut antaa. Pöllähtäneisyyteni johtui siitä, että olin ihan varma tämänkin raskauden päättymisestä keskenmenoon. Olin ihan puulla päähän lyöty, kun vatsassa möyrikin viikkoja vastaava vauveli hyvin vähäisine niskaturvotuksineen ja kunnon sykkeineen.

Juu men tää täti lähtee ny kaupoille kattelemaan kaikenmoista, jos tonne Pirksulaan asti pääsen. Eilen kyl noloilin taas autolla tua keskustas, et aloin miettiin jo naamarin hankkimista. Mä en vaan osaa ja stressaan ihan liikaa + toi auto on niiiiiiiin outo. Hmmn voisin ehkä alata kirjottelemaan blogia autolla ajamisen vaikeudesta ja liikenteessä sekoilusta, niin paljon meikälle kyllä sattuu ja tapahtuu, et naama punasena häpeästä saa olla vähän väliä :D Välillä tuntuu, et kaasujalkaki vipattaa herkemmin tolla autolla ja päästelen ties kui kovaa jollain 40km/h alueella mut siis nähtävästi alitajunnassa aattelen, et liikennesäännöt ei koske mua. Pitäis vissiin laittaa se kolmio takas auton perään nii ihmiset ei ihmettelisi niin kovasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti