Potkula

Potkula the potkuttaja vetäisi eilen kyl semmosenki potkushow'n, että käteenkin tunsin muutaman^^ Oli kyllä yksi parhaista jutuista evör. Ei enää huoletakaan läheskään niin paljoa etenkin kun se potkutteleminen jatkuu tosin hieman hillitympänä kuin illalla. Ihan loistoa kyllä, kun huomenna ollaan jo kuitenkin puolivälissä. Tänään saan toivon mukaan senkin selville, notta koska pääsen rakenneultraan. Seuraavan kahden viikon sisällä kyllä, mutta jostain ihme syystä kiinnostaisi tietää hieman tarkemmin.

Eilinen kului lähes kokonaisuudessaan miehen porukoilla, kun vieläkin sieltä meidän tavaraa löytyy ihan kiitettävästi. En tajua, et millä ihmeellä ne kaikki muka mahtuu tänne :/ Ja viä ku ukkoloinen meinaa ihan väkisten ottaa tänne vaik kui ja paljo kaikenmaailman ylimäärästä matskua. Olkkari on jälleen kuin pommin jäljiltä viime siirtojen takia ja tänää pitäis mahtua viä sohva ja pari hyllyä tonne kaiken keskelle. Pää hajoo ja lunta sataa jaa mitähän muuta kivaa vastustusta seuraavaksi. No flunssa sentään on antamaisillaan periksi, mikä on ihan loisto juttu.

Outoa kun välillä tulee kaikkia ihan ihme fiiliksiä tästä raskaudesta. Välillä on onnensa kukkuloilla ja seuraavassa hetkessä alkaakin jo epäillä itseään, omia kykyjään ja tunteitaan. Ei turhaan puhuta siitä, että lapsi mullistaa elämän. Se tekee sen jo ennen syntymäänsä. Sitä stressaa jo valmiiksi, että miten tästä kaikesta selviytyy ja miten sitä jaksaa. Onko rahaa ja mitäs sitten jos ukko saa tarpeekseen ja lähtee lätkimään jossain vaiheessa tai mitä jos itselle tulee vaikea masennus tms. Ärsyttää kun ei voi jo valmiiksi tietää edes suurinpiirtein, että mitä on tulossa. Ei tarvitsisi stressata läheskään näin paljoa tai sitten olisin jo burnoutin partaalla kaiken tulevan takia. Ehkä ihan hyvä kuitenkin näin sitten kuitenkin.