Ihan höynä olo. Ollaan viimeset pari tuntia koisattu miehen kanssa autuaasti. Harmaus voitti iloisen mielen. Koko päivän on satanu jos jonkinmoista ylläriä tuolta taivaan suunnasta. Mä inhoan räntää ja vielä enemmän koko tätä saakelin vesikuravelliä, isoja vesipotteja ja nelipyöräisiä moottorilla käyviä kavereita. Kaikkein suurimman vihan kohteena on yhdistelmä, jossa itse seison bussipysäkillä, tien reunassa tai muussa vastaavassa paikassa, jonka lähellä on turmiollisen paljon vettä ja häpeilemättömästi kaahaavia autokuskeja. Kuravellit on kiva saada naamaan, vaatteet märiksi ja vatutuskäyrä verenpaineineen pilviin. Toivon kyllä ihan älyttömän paljon, että kevät olisi sen verran pitkällä takaisin Suomen kamaralle palatessa, että lunta & jäätä ei olisi enää. Tavallaan tiedän jo tuon jäävän täysin toiveajatteluksi, sillä normikäytännön mukaan täällä melankolikkojen maassa sataa vielä vappunakin lunta.
Käväisin eilen uudella kirpparireissulla kaiffarin kanssa ja oli kyllä oikein piristävää ja kivaa. Treen keskustaan on kivasti avattu pari uutta kirpparia ja ne molemmat on kyl tosi kivoja. Semmosia ilmavia ja siistejä, joissa on oikeasti tosi mukava kirpparoida. Käytiin parissa vakkaripaikassakin ja toisesta sain parasta asiakaspalvelua ikinä. Normisti myyjät on siä naama sanonko millä eikä ne ikänä edes tervehdi, mut tää flikka joka oli kassalla oli oikein ystävällinen ja huomioi kaikkia asiakkaita jonossa samalla kun palveli yhtä. Yks papparainen yritti rajusti etuilla meikäläistä kun odotin, että yks äippä pääsis rattaiden ja lastensa kanssa edestä poies. Se kassaflikka oli niin fiksu, et oli heti silleen, et juu tossa oli muita ensin ja niin joutui papparainen odottamaan naama punaisena :D Vois kyllä lähettää oikein ruusuista postia ko. myyjälle, ku se oli muutenki nii täydellinen asiakaspalvelija^^.
Löysin Kalelle taas yhen potkupuvun ja bodyn. Vielä kyl tarvii vaik kuinka ja monta, kun aika hajanaisesti on tullu kokojen puolesta noita osteltua. Musta on tullu ihan höynä tän raskauden myötä. Välillä oon kyl ku perseeseen ammuttu karhu ja räyhään ihan kelle vaan missä vaan ja sitte taas toisinaan piilovattuilen minkä kerkiän. Mä en tajua mistä ihmeestä normisti kaikille ystävällinen ja ihqu ihminen on voinu saada moisia älyttömiä piirteitä. Kuka muhun on törkänny jonku ainamyrtsinävattuilijarokotteen? No en mä ny ihan niin paha oo ja kyl mä osaan käyttäytyäkin kai. No joo kyl mä mielestäni toisinaan oon ihan ilonen vesselikin ja hempeilen varsinkin kun on lapsia lähipiirissä. On kuitenkin niin monta syytä olla positiivinen, ku elämä menee kivasti pienoisesta rahapulasta huolimatta:) Kalen ultrakuva ainakin saa joka kerta hyvälle mielelle ja erityisen iloiseksi. Se on niin söpis pikkukaveri. Laittaisin paljon sydämmiä, mut tän sivuston koodi ei diggaile niistä :(
Juu tää menee ny kehittään itselleen, puoliskolleen sekä pikkuruiselle jälkikasvulleen jotain aivoja piristävää, virkistävää ja erityisesti raikastavaa ravintoa:)
Käväisin eilen uudella kirpparireissulla kaiffarin kanssa ja oli kyllä oikein piristävää ja kivaa. Treen keskustaan on kivasti avattu pari uutta kirpparia ja ne molemmat on kyl tosi kivoja. Semmosia ilmavia ja siistejä, joissa on oikeasti tosi mukava kirpparoida. Käytiin parissa vakkaripaikassakin ja toisesta sain parasta asiakaspalvelua ikinä. Normisti myyjät on siä naama sanonko millä eikä ne ikänä edes tervehdi, mut tää flikka joka oli kassalla oli oikein ystävällinen ja huomioi kaikkia asiakkaita jonossa samalla kun palveli yhtä. Yks papparainen yritti rajusti etuilla meikäläistä kun odotin, että yks äippä pääsis rattaiden ja lastensa kanssa edestä poies. Se kassaflikka oli niin fiksu, et oli heti silleen, et juu tossa oli muita ensin ja niin joutui papparainen odottamaan naama punaisena :D Vois kyllä lähettää oikein ruusuista postia ko. myyjälle, ku se oli muutenki nii täydellinen asiakaspalvelija^^.
Löysin Kalelle taas yhen potkupuvun ja bodyn. Vielä kyl tarvii vaik kuinka ja monta, kun aika hajanaisesti on tullu kokojen puolesta noita osteltua. Musta on tullu ihan höynä tän raskauden myötä. Välillä oon kyl ku perseeseen ammuttu karhu ja räyhään ihan kelle vaan missä vaan ja sitte taas toisinaan piilovattuilen minkä kerkiän. Mä en tajua mistä ihmeestä normisti kaikille ystävällinen ja ihqu ihminen on voinu saada moisia älyttömiä piirteitä. Kuka muhun on törkänny jonku ainamyrtsinävattuilijarokotteen? No en mä ny ihan niin paha oo ja kyl mä osaan käyttäytyäkin kai. No joo kyl mä mielestäni toisinaan oon ihan ilonen vesselikin ja hempeilen varsinkin kun on lapsia lähipiirissä. On kuitenkin niin monta syytä olla positiivinen, ku elämä menee kivasti pienoisesta rahapulasta huolimatta:) Kalen ultrakuva ainakin saa joka kerta hyvälle mielelle ja erityisen iloiseksi. Se on niin söpis pikkukaveri. Laittaisin paljon sydämmiä, mut tän sivuston koodi ei diggaile niistä :(
Juu tää menee ny kehittään itselleen, puoliskolleen sekä pikkuruiselle jälkikasvulleen jotain aivoja piristävää, virkistävää ja erityisesti raikastavaa ravintoa:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti