Mä en vaan osaa

Eilen aamulla meikälle iski joku ihan ihme itsetutkiskelupässeyskohtaus ja mua vaan vatutti itteni. Pohjimmiltani ajattelen useimmiten ihmisistä hyvää ja yleensä haluan tehdä kaikkeni, et porukalla ois hyvä olla mun lähellä. Mä aina ajattelen etukäteen useampaankin kertaan, et mikä juttu ois hyvä ja jos mul on jotain pommia matskua, mistä tiedän, et ihmiset tulee tosi hyvälle mielelle nii saatan pohtia moneen otteeseen, et miten sen asian kertominen ois sille toiselle ihmiselle kaikkein mieluisinta. Sit jotenki alko angstauttamaan se, et mä harvemmin saan kaikkia niitä kilttejä mietteitäni toteutettua. Mä meen ikäänku lukkoon ja sitten vahingossa asiat pääseekin ulos mun suusta sammakoina. Se on niin ärsyttävää! Toine juttu on asioitten tekeminen. Välillä saan jonku supaidean, et joo tästä joku kaveri tms tykkää ihan takuulla, sitte suunnittelen kaiken ja oon sillee piirua vaille valmis ja sen jälkeen alanki jänistään ja sen asian tekeminen jää joko kokonaan toteuttamatta tai sitten se ei tuu nii siistinä yllärinä, vaan semmosena puolinaisena ehdotuksena, et tehtäiskö nii ja näin. Tästä siis kriiseilin eilen ja tirautin muutamaan kyyneleenkin asian takia. Juu aikunen akka ei vaan osaa.

Kale on viettäny vähä rauhallisempaa eloa viime päivät. Välillä aina potkasee, mut ei oo ollu semmosta kunnon potkushow'ta hetkeen. Toivottavasti sillä on kaikki hyvin :) Vähän kyllä jännittää se huominen lähtö ja pitkä lentomatka. Tukisutkatkin kaksin kappalein on tullu hankittua, joten toivottavasti vältyn veritulpilta ja kaikilta muilta ikäviltä jutuilta niitten avulla. Aiva hirvittää, ku huomenna pitää olla ensimmäisenä aamulla hammaslääkärissä ja juosta ympäri ämpäri kaupunkia ja jossain vaiheessa pitäs johkin linkkaankin yrittää keritä.