Kale

Ultrassa oli Luojalle kiitos kaikki hyvin ja vaavi oli enemmän ku kunnossa. Iha sykkyrällä se meuhkas eikä tykänny yhtään ku ultraaja yritti saada sitä reppanaa vähän ees ojenteleen itteensä. No kyllä se sitten lopulta antoi ottaa loputki mitat. Siro oli ainakin painonsa puolesta kuulemma, mikä on mun mielestä ainakin ihan hyvä juttu nii ei ihan heti tarvi ruveta ressaamaan vauvan koosta.
Ensin olin jotenkin tosi pettynyt, kun vaaveli ei ollutkaan tyttö, mutta muutaman tovin myöhemmin olin jo tosi ilonen, et kaikki meni näin. Piäni Kale^^

Joudutaan menemään vielä yhteen ylimääräiseen ultraan, mikä tehdään sillä 3D-härpäkkeellä johtuen siitä, että mulla itellä on ollu syntyessä semmonen pikku sydänläppäonkelma, nii lääkäri haluaa varmistaa, ettei se oo periytyny Kalelle. Toivottavasti ei oo, ku sitten se pieni joutuis kans leikkaukseen vauvaiällä ja siitä jäis ihan törkee arpi. Kyl kirurgit varmaankin osaa jo hieman siistimmin ja pienemmin leikata nykypäivänä tommosetkin jutut, mut siit huolimatta en kyl haluis samaa kohtaloa Kalelle.

Huomenna pääsen neukkulan lääkärille tutkittavaksi ja siitä se riemu sitten repee. Yleensä mul on paikat normistikin aina ihan sika kauan kipeenä sisätutkimuksen jälkeen ja nyt ku muutenkin on ties mitä kipuilua ja vaivaa nii huhhuh tuskaa siis odotettavissa.