On väsyttäny niin tautisen paljon tänään, että hohhoh. Tiedä sitte mistä johtuu ehkä kenties raskaudesta tai liian vähästä veden juonnista. Kofeiinipuutetta se ei ainakaan voi olla. Juon meinaan sitä joka päivä ihan maksimimäärän. Not good at all, mut minkäs teet, ku viimeinenkin järjen valo meinaa sammua ja silmät ei aukea ilman tuota ihanan addiktoivaa ainetta.
No juu muutto on taas päivän lähempänä ja oikeastaan mitään muuta sen eteen en ole saanut tehtyä, kuin hankittua uuteen mestaan sähkön. Onkohan muuten ihan luvallista, että sähkölaitoksen asiakaspalvelu antaa vanhan asukkaan nimen ja muuttotiedot? Se asiakaspalvelun täti meinaan ainakin papatti ne meikäläisen korviin siinä kaiken muun tiedon ohessa. Ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta sitten taas toisaalta tuli semmonen hassuolo, et kuuluuko mun oikeasti saada tietää tommosta.
Kovasti kyllä toivon, että tämä seuraava kämppä nyt olisi semmoinen, että siellä saisi asua het monta vuotta. Olen meinaan erinäisistä syistä muutellut aika tiuhaan tahtiin viime vuodet. Viiden vuoden sisällä olen asunut 8 eri osoitteessa. Tautista touhua tuo muutto. Vie paljon rahaa, aikaa ja energiaa ja sitten se kauhea järkkäily aina kaikin puolin. No joo pääpointti oli siis se, että hoppas ei tarvi enää muutella paitsi sitten joskus siihen ikiomaan (tai siis pankin omaan) kotiin. Tämä tuleva osoite kelvatkoon siihen asti ja varmasti kelpaakin, kun siihen malliin katsottiin, että vauvan kanssa pärjää:) Täällä kun on suht paljon noita taloja, jotka on rakennettu joskus vuonna kivi, joissa ei ole hissejä tai jos on niin ne on semmosia älyttömän pieniä, mihin ei kyllä vaunujen kanssa mahdu. No eipä tarvi hissien kanssa takuta, kun on ekassa kerroksessa ja pieni pihakin siinä on, vaikka kerrostaloasunto onkin.
Vauvalainen vain elelee pinnan alla mitään elostaan ilmoittamatta:/ Sais nyt jo edes jotain pientä elonmerkkiä antaa itsestään, ettei tarvis olla kokoaikaa huolissaan. Jotenkin pelottaa se tuleva rakenneultrakin. Ihan semmonen pää pölkylle-fiilis siitä. Pelottaa, että vauvalta löytyykin jotain pahasti poikkeavaa ja joudun keskeytykseen. Tietenkin sitä yrittää jatkuvasti tolkuttaa itselleen, että kaikki on hyvin, mutta minkäs teet, kun pää ei usko. Vielä kun ensi kuuhun jaksaisi odottaa, niin sitten olisin taas viisaampi ja varmastikin huomattavasti rauhallisempi :)
No juu muutto on taas päivän lähempänä ja oikeastaan mitään muuta sen eteen en ole saanut tehtyä, kuin hankittua uuteen mestaan sähkön. Onkohan muuten ihan luvallista, että sähkölaitoksen asiakaspalvelu antaa vanhan asukkaan nimen ja muuttotiedot? Se asiakaspalvelun täti meinaan ainakin papatti ne meikäläisen korviin siinä kaiken muun tiedon ohessa. Ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta sitten taas toisaalta tuli semmonen hassuolo, et kuuluuko mun oikeasti saada tietää tommosta.
Kovasti kyllä toivon, että tämä seuraava kämppä nyt olisi semmoinen, että siellä saisi asua het monta vuotta. Olen meinaan erinäisistä syistä muutellut aika tiuhaan tahtiin viime vuodet. Viiden vuoden sisällä olen asunut 8 eri osoitteessa. Tautista touhua tuo muutto. Vie paljon rahaa, aikaa ja energiaa ja sitten se kauhea järkkäily aina kaikin puolin. No joo pääpointti oli siis se, että hoppas ei tarvi enää muutella paitsi sitten joskus siihen ikiomaan (tai siis pankin omaan) kotiin. Tämä tuleva osoite kelvatkoon siihen asti ja varmasti kelpaakin, kun siihen malliin katsottiin, että vauvan kanssa pärjää:) Täällä kun on suht paljon noita taloja, jotka on rakennettu joskus vuonna kivi, joissa ei ole hissejä tai jos on niin ne on semmosia älyttömän pieniä, mihin ei kyllä vaunujen kanssa mahdu. No eipä tarvi hissien kanssa takuta, kun on ekassa kerroksessa ja pieni pihakin siinä on, vaikka kerrostaloasunto onkin.
Vauvalainen vain elelee pinnan alla mitään elostaan ilmoittamatta:/ Sais nyt jo edes jotain pientä elonmerkkiä antaa itsestään, ettei tarvis olla kokoaikaa huolissaan. Jotenkin pelottaa se tuleva rakenneultrakin. Ihan semmonen pää pölkylle-fiilis siitä. Pelottaa, että vauvalta löytyykin jotain pahasti poikkeavaa ja joudun keskeytykseen. Tietenkin sitä yrittää jatkuvasti tolkuttaa itselleen, että kaikki on hyvin, mutta minkäs teet, kun pää ei usko. Vielä kun ensi kuuhun jaksaisi odottaa, niin sitten olisin taas viisaampi ja varmastikin huomattavasti rauhallisempi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti