lauantai 27. helmikuuta 2010

Uusi koti

Täälä se meikäläinen vain istuu ja vetelee onnellisena kahvia nasseen. Kasasin pöydänkin vain ja ainoastaan tätä ihanaa ensimmäistä aamuhetkeä varten. Ja voi että tuntuu niin tajuttoman hyvältä viime päivien uurastuksen jälkeen. Tokihan täälläkin sitä hommaa riittää aivan tajuttoman paljon, mutta ei sitä jaksa enää murehtia. Pääasia on, että nyt on päässyt eroon siitä vanhasta kämpästä.

Tää asunto on aivan ihana! Paitsi no vessa ja toi kylppäriosasto ei kylli oo maulla sisustettu, mut yritän aatella positiivisesti ja ajan kanssa tehä niistä jollain ihme taialla edes siedettävän näköiset:) Mä en siis ollu nähny tätä kämppää ennenkuin vasta puoli kahden maissa viime yönä. Anoppi ja appiukko olivat tämän paikan käyneet katsastamassa, kun ei itse päästy. Appiukko oli ihan loisto kun keksi vaatia laminaatit tänne. Fiksu miäs!

En tiedä johtuuko se laminaattien hajusta vai tästä kämpän yleisilmeestä, mutta tämä muistuttaa juuri sellaisia koteja, joissa olen vieraillut kun esikoisia on syntynyt. Tää on semmonen vauvan tuoksuinen koti.

Hipsula ei oo hipsutellu yhtään tai sitten en oo vaan ehtiny keskittyyn kuulostelemiseen tarpeeksi. Toivottavasti sillä on kaikki hyvin, vaikka äitimuori on hengitelly ties mitä myrkkyjä paikkoja kuuratessa ja kantanu tavaraa ihan liikaa.

Tää jatkaa myöhemmin kirjotusta, ku alko väsyttämään nii äärettömän paljon, et silmäluomet meinaa lupsahdella kiinni. Eipä tosta kahvistakaan nähtävästi kyllä mitään apua ollu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti