Ulkona on pirun kylmä, vaikka aurinko paistaa:/ Pitäisi lähteä käymään kaupassa kinuamassa tyhjiä pahvilootia, että saisi kivasti pakattua kaikki roinat muuttoa varten. Ei huvita! Onneksi on vielä vähän yli viikko aikaa ennen h-hetkeä.
Toissapäivänä jo lupasin itselleni, että eilen olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja setvinyt vanhat pahvilaatikot ja heittänyt ylimääräiset roinat roskiin. Juuu kivasti meni eilinen päivä sitten pelatessa ja leipoessa. No sain sentäs yhden laatikon tsekattua läpi ja voi huhhuh mitä sieltä löytyikään. Kasapäin kaikkea niin turhaa! Hyvänä esimerkkinä muovipussi, joka sisälsi kasan erinäisiä saippuoita, jotka olen saanut ALA-ASTEELLA lahjaksi. Se oli sitä aikaa kun kavereille raahattiin aina niitä Bodyshopin pikku saippuapaketteja synttärilahjaksi kaiken muun krääsän ohella :D Heitin nyt vihdoin senkin menemään, vaikka taas pieni ääni sisälläni oli sitä mieltä, että niitähän voisi vaikka tarvita joskus. Argh! Ärsyttää olla tämmönen pieni hamsteri kaikkien tavaroiden suhteen. Ei ole kyllä mikään ihme, että roinaa on kertynyt huolestuttavat määrät vuosien varrella. Rasittavinta on se, että sen todellisen määrän huomaa aina vasta silloin, kun on muuttamassa ja viimeistään silloin kun on kantanut puoli kämppää muuttoautoon, mutta sisällä näyttää vielä siltä, että sieltä vielä mitään pois olisi vietykään. Pitäisi siis jatkaa kriittistä tavaroiden perkaamista.
Noh asiasta seuraavaan huomenna alkaa rv 17 ja tuntuu ihan hullulta, tässä muiden vatsakkaiden kuvia katsellessa, että mulla ei koko vatsaa näy vielä ollenkaan. Miehen mielestä vatsanseutu on kyllä muuttanut muotoaan ja siitä näkee, että siellä kasvetaan, mutta mä en kyllä kehitystä näe suuntaan enkä toiseen ainakaan pystyasennossa. Makuultaan kyllä tuntuu semmonen pieni vatsanalku. No saattaahan se johtua kahdeksasta ylimääräisestä kilosta, mutta silti on hassua, että monilla runsaasti ylipainoisillakin vatsa alkaa näkyä jo tyyliin rv 11. Ei vaan tajua. No toisaalta ihan kiva näin, kyllä se vatsa ehtii vielä tielläkin olla ja sitten ärsyttää taas. Ainoa vaan, että hitusen huolestuttaa Tiuhtin elo, kun mistään ei voi tietää, että onko kaikki hyvin. Seuraavaan neuvolakäyntiinkin on vielä viikko ja rakenneultrakin on vasta ensi kuussa. Mitä todennäköisimmin stressaan ihan turhaan, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa, kun on yksi keskeytynyt keskenmeno takana, niin ei sitä osaa olla niin huolettomasti. Keskenmeno tosin tapahtui jo alkutaipaleella, mutta kyllä sitä vain itsensä tunsi niin huijatuksi, kun vähän päälle kaksi kuukautta kanniskelin kuollutta sikiötä matkassani ja kroppani oli viimeiseen asti sitä mieltä, että raskaana ollaan ja vahvasti. Sitten silloisen nt-ultran jälkeen samantien alkoi vuoto ja sitä sitten kesti kivasti pari kuukautta enkä ilman sairaalareissuja selvinnyt. No ei siitä sen enempää, kun aikaakin on tapahtumasta kulunut jo yli vuosi ja Tiuhti on nyt matkassa mukana:)
Huhhuh! Mietityttää kauheasti jo kaverini häätkin, kun kaasoilla pitäisi. Ei kait siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta Tiuhti ilmaantunee maailmaan siinä heinä-elokuun vaihteessa ja häät on syyskuussa. Ei oikein tiedä mitenkä päin saisi organisoitua kaikki asiat niin, että Tiuhti ei joutuisi kauheasti kärsimään meikäläisen poissaolosta, kun ei vielä tiedä miehen sen hetken työtilan-nettakaan. Onneksi niihin nyt vielä on se 7 kuukautta aikaa, mutta kun sen kokemuksesta tietää, että aika menee älyttömän nopeasti ja voi luoja sitä viime hetken häästressiä :/ Pitää suunnitella ja pitää polttareita, auttaa koristelussa ja sen suunnittelussa, ajella sinne ja tänne ja takaisin, keksiä ohjelmaa ja miljoona muuta asiaa. Ihanaa silti, että naimisiin menevät ja kunniatehtävän sain. Häät ovat aina niin ihania^^
Omat hääni olivat noin puolitoista vuotta sitten ja vieläkin naurattaa se hääaamun ihana häslinki. Tosiaan joo oli sitten unohtunut vieraskirjan hankkimisisen ja eihän mulla sitten ollut mitään korujakaan :D Niimpä tämä täti sitten juoksenteli kuin päätön kana ympäri kaupunkia ostelemassa näitä "pikku" unohduksia tunti ennen kampaajaa. Vähän kiirettä piti, mutta enpä kerinnyt ainakaan jännittämään yhtään ennen kirkkoon menoa. Kirkossa se viimeinen ihmetila sitten puski päälle, minkä johdosta en oikeastaan muista itse toimituksesta mitään :D Itse juhla oli kyllä loisto! Aivan parasta! Voi kun voisi elää sen päivän uudelleen<3
Voi hiisi, nyt on aivan pakko aloittaa tai siis jatkaa pahvilaatikoiden läpikäyntiä. Heissulivei!
-Fau
Toissapäivänä jo lupasin itselleni, että eilen olisin ottanut itseäni niskasta kiinni ja setvinyt vanhat pahvilaatikot ja heittänyt ylimääräiset roinat roskiin. Juuu kivasti meni eilinen päivä sitten pelatessa ja leipoessa. No sain sentäs yhden laatikon tsekattua läpi ja voi huhhuh mitä sieltä löytyikään. Kasapäin kaikkea niin turhaa! Hyvänä esimerkkinä muovipussi, joka sisälsi kasan erinäisiä saippuoita, jotka olen saanut ALA-ASTEELLA lahjaksi. Se oli sitä aikaa kun kavereille raahattiin aina niitä Bodyshopin pikku saippuapaketteja synttärilahjaksi kaiken muun krääsän ohella :D Heitin nyt vihdoin senkin menemään, vaikka taas pieni ääni sisälläni oli sitä mieltä, että niitähän voisi vaikka tarvita joskus. Argh! Ärsyttää olla tämmönen pieni hamsteri kaikkien tavaroiden suhteen. Ei ole kyllä mikään ihme, että roinaa on kertynyt huolestuttavat määrät vuosien varrella. Rasittavinta on se, että sen todellisen määrän huomaa aina vasta silloin, kun on muuttamassa ja viimeistään silloin kun on kantanut puoli kämppää muuttoautoon, mutta sisällä näyttää vielä siltä, että sieltä vielä mitään pois olisi vietykään. Pitäisi siis jatkaa kriittistä tavaroiden perkaamista.
Noh asiasta seuraavaan huomenna alkaa rv 17 ja tuntuu ihan hullulta, tässä muiden vatsakkaiden kuvia katsellessa, että mulla ei koko vatsaa näy vielä ollenkaan. Miehen mielestä vatsanseutu on kyllä muuttanut muotoaan ja siitä näkee, että siellä kasvetaan, mutta mä en kyllä kehitystä näe suuntaan enkä toiseen ainakaan pystyasennossa. Makuultaan kyllä tuntuu semmonen pieni vatsanalku. No saattaahan se johtua kahdeksasta ylimääräisestä kilosta, mutta silti on hassua, että monilla runsaasti ylipainoisillakin vatsa alkaa näkyä jo tyyliin rv 11. Ei vaan tajua. No toisaalta ihan kiva näin, kyllä se vatsa ehtii vielä tielläkin olla ja sitten ärsyttää taas. Ainoa vaan, että hitusen huolestuttaa Tiuhtin elo, kun mistään ei voi tietää, että onko kaikki hyvin. Seuraavaan neuvolakäyntiinkin on vielä viikko ja rakenneultrakin on vasta ensi kuussa. Mitä todennäköisimmin stressaan ihan turhaan, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa, kun on yksi keskeytynyt keskenmeno takana, niin ei sitä osaa olla niin huolettomasti. Keskenmeno tosin tapahtui jo alkutaipaleella, mutta kyllä sitä vain itsensä tunsi niin huijatuksi, kun vähän päälle kaksi kuukautta kanniskelin kuollutta sikiötä matkassani ja kroppani oli viimeiseen asti sitä mieltä, että raskaana ollaan ja vahvasti. Sitten silloisen nt-ultran jälkeen samantien alkoi vuoto ja sitä sitten kesti kivasti pari kuukautta enkä ilman sairaalareissuja selvinnyt. No ei siitä sen enempää, kun aikaakin on tapahtumasta kulunut jo yli vuosi ja Tiuhti on nyt matkassa mukana:)
Huhhuh! Mietityttää kauheasti jo kaverini häätkin, kun kaasoilla pitäisi. Ei kait siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta Tiuhti ilmaantunee maailmaan siinä heinä-elokuun vaihteessa ja häät on syyskuussa. Ei oikein tiedä mitenkä päin saisi organisoitua kaikki asiat niin, että Tiuhti ei joutuisi kauheasti kärsimään meikäläisen poissaolosta, kun ei vielä tiedä miehen sen hetken työtilan-nettakaan. Onneksi niihin nyt vielä on se 7 kuukautta aikaa, mutta kun sen kokemuksesta tietää, että aika menee älyttömän nopeasti ja voi luoja sitä viime hetken häästressiä :/ Pitää suunnitella ja pitää polttareita, auttaa koristelussa ja sen suunnittelussa, ajella sinne ja tänne ja takaisin, keksiä ohjelmaa ja miljoona muuta asiaa. Ihanaa silti, että naimisiin menevät ja kunniatehtävän sain. Häät ovat aina niin ihania^^
Omat hääni olivat noin puolitoista vuotta sitten ja vieläkin naurattaa se hääaamun ihana häslinki. Tosiaan joo oli sitten unohtunut vieraskirjan hankkimisisen ja eihän mulla sitten ollut mitään korujakaan :D Niimpä tämä täti sitten juoksenteli kuin päätön kana ympäri kaupunkia ostelemassa näitä "pikku" unohduksia tunti ennen kampaajaa. Vähän kiirettä piti, mutta enpä kerinnyt ainakaan jännittämään yhtään ennen kirkkoon menoa. Kirkossa se viimeinen ihmetila sitten puski päälle, minkä johdosta en oikeastaan muista itse toimituksesta mitään :D Itse juhla oli kyllä loisto! Aivan parasta! Voi kun voisi elää sen päivän uudelleen<3
Voi hiisi, nyt on aivan pakko aloittaa tai siis jatkaa pahvilaatikoiden läpikäyntiä. Heissulivei!
-Fau
Onneksi olkoon raskauden johdosta sinulle! <3 ja ei se kauaa mene kun rupeaa kunnolla näkymään ;) ja juurikin, eihän sitä kunnolla välttämättä itse huomaa alussa!
VastaaPoistaJaksamisia!